| (Kuva: Jari Kähkönen) Siinä lukee "Älä päästä muita samalla ovenavauksella sisään". |
Oikea ongelmien suma
Luin Karjalaisen Aaro Virolaisen jutun Karsikon kirjaston iltaomatoimikäytön estämisestä häiriköinnin ja ilkivallan tähden; päättelen seutukirjastolla sekä pohjoiskarjalaisilla laajemminkin olevan oikein ongelmien suma. Huonolla suunnittelulla, alipalvelulla ja vastuunpakoilulla ei saa aikaan mitään hyvää.
Onko esteettömyys ehkä ymmärretty väärin? Senhän kai piti tarkoittaa huonosti liikkuvien kirjaston käyttäjien – ei häiriköiden ja ilkivallantekijöiden – sujuvaa pääsyä tiloihin. Hyväksykää tosiasiaksi, että sama kulkemisjärjestely ei voi olla käytössä niin palvelu- kuin omatoimiaikoinakin.
Tilojen rakenteita joudutaan valitettavasti muuttamaan. Vast’edes luvalliset käyttäjät kulkevat yksi kerrallaan suuntaansa – tuulikaapinkaan ovi ei enää tällöin avaudu ulkoa ilman kirjastokorttia ennenkuin ulko-ovi on sulkeutunut perässä. Poistuttaessa taas ulko-ovi ei avaudu ilman, että tuulikaapin ovi meni ensin kiinni.
Rakenteet ja teknologia ovat kuitenkin pikkujuttu huonoon turvallisuustietoisuuteen verrattuna. Aikuiset eivät enää voi katsella vierestä häiriökäyttäytymistä; heidän on vähintään kyettävä soittamaan yleiseen hätänumeroon. Kirjastoihin tulisi myös asentaa hälytysjärjestelmä, joka ei edellytä oman kännykän käyttöä.
Mitähän Aaro Virolainen tarkoitti keskustelulla vartioinnin tuntihinnasta? Vartiointia tarvitaan kyllä, mutta sen on perustuttava toisella tavalla veloitettaviin vartiokierroksiin, määräaika paikalla päivystämiseen ja hälytyskäynteihin. Tuntihinta veloitetaan vasta, jos niille sovittu aikaresurssi ei riitä hätätilannetta hoidettaessa.
Viimeinen ja vaikein ongelma on erillistodellisuuksiin siiloutuminen. Turha hokea ”yhteisöllisyyttä”; ainahan Pohjois-Karjalassa on ollut niin rajat rikkovia ihmisiä kuin talojakin mihin ei ole ollut – oman terveytensä uhalla – meneminen valittelemaan sen väen käyttäytymisestä. Vaan heidänkin asiansa on silti hoidettu!
Ikävä kyllä Karjalaisen jutussa päästettiin ääneen anonyymi kirjastolainen, joka muutti häiriökäyttäytymisen mielipideasiaksi. Sitä se ei ole. Vieläkö joku ihmettelee kuinka lasten kasvatuksen ja valvonnan suhteen täkäläisittäin on niin suuri vaihteluväli? Turhaan. Tuossahan kuulitte syyn.
Aikuisen pitäisi tietää, että lapset koettelevat rajoja ja kysyvät toistuvasti samaa toivoen kielletty sallittavan. Nuoret taas pyrkivät pois valvovan silmän alta, vaikka eivät vielä pärjääkään itse. Siksi aikuisten pitää olla yksimielisiä turvallisuudesta, koska muuten tilanne karkaa käsistä, kuten nyt Karsikon kirjastossa kävi.
Jari KähkönenFreelance-toimittaja, -valokuvaaja ja kirjailija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.