keskiviikko 20. toukokuuta 2026

Kontiolahden Turvallisemman tilan periaatteet

Tiesitkö, että Kontiolahden kunnan tapahtumissa sekä palveluissa on häirintä ja syrjintä kielletty? En tiennyt minäkään ennenkuin eilen postilaatikolla käydessäni seuloin Kontiolahti -lehden numeron 1/2026 mainosnipusta, minkä muilta osin kippasin samantein katsomatta paperinkeräykseen. Takasivulla se luki!

Joopajoo. Siinä se ei taaskaan joku hallintobyrokraatti tunne alkuunkaan kuntalaisiaan tai heimolaisiaan. Niissä palveluissa tai tapahtumissa käy näet niin vähän porukkaa, jottei siellä suurempaa erilaisuutta eli omanlaisuutta havaita – noin niinkuin ylipäätään. Puhuvatkin vain keskenään kytäten/kuikuillen etäänpää.

Onhan tietysti hyvä, että käytäntö on linjattu selvästi sitä silmälläpitäen, jotta jos joltakulta rasistinen slurri kerrankin – ainakin julkisesti tunnettuna – pääsisi. Mutta; ne pääsääntöisesti seitsemänkympin ja seniliteetin välissä käyvät yliopistovalmistetut boomerit, – joita tapahtumat ovat täynnä, – eivät ainakaan päästele.

"Palveluissa tai tapahtumissa käyvä pieni porukka puhuu vain keskenään kytäten/kuikuillen niitä muita etäänpää."

Omia – vähintäänkin suspecteja – kokemuksia tulee mieleen kaksi. Oltiin Ohto-salissa teattariesityksen alkua odottamassa; vieressäni istunut ukko keksi – luullakseni – tahtoa viimehetken WC-käynnin ja könysi eestaas. Palatessaan tämä tarttui pokkana lattialla pystyssä seisseeseen Hongon ruskeaan nahkaiseen olkalaukkuuni.

Palautin uroon ruotuun sanomalla jokseenkin kovaan ääneen ”jospa et vie minun laukkuani mihinkään tai muuten joudun seuraavaksi ottamaan sinut kiinni ja luovuttamaan poliisille”. Laski veskani paikalleen, istui alas, ei sano sanaakaan eikä ota katsekontaktia. Emäntänsä vieressään väänti naamaansa tyytymättömänä.

Että mitähän rumaasanaa? Huomasinhan minä tietysti eläjän silmäilevän aitoa vesipuhvelinnahkaa olevaa kantamustani; vaikeuksia ennakoiden siirsin sitä vähän poissaollessaan, jottei – ainakaan pitänyt olla – mitään aihetta luulla löytötavaraksi. Käsittämätöntä; ainoa hyvä puolensa oli nopea ohi meneminen sellaisenaan.

"Oletetusti WC:ssä käyvällä uroolla ei pitänyt minun mielestäni olla mitään syytä luulla veskaani löytötavaraksi."

Toinen oli teknisesti ottaen kunnan tiloissa, mutta tosiasiallisesti kuitenkin kirjastossa; siellä saatuani lehteni verkoitse luetuksi säädin – muistaakseni kauppakeikan edeltä – isoa repromilitariaolkalaukkuani. Tätä valitettavasti miedosti häiritsi rivosti virnuileva toljottajaäija Pohjois-Karjalan kansallispuvussa aulassa.

Mitäliene luullutkaan tai ollut vailla – emme keskustelleet lainkaan – tekemäni liikkeet olivat parhaan muistini mukaan välttämättömät, koska olin palauttanut kirjoja ja jotos jatkuisi kauppareppu selässä sekä olkalaukku sivulla. Ennustettu seuraava käyttö olisi lompakon etsiminen marketin kassalla. En siis kulje sinne läppä auki jne.

No, tämähän ratkesi, kun sanoin äijälle kuuluvasti tietokoneilta sinne aulaan asti, että kirjaston omatoimiajalta kukin poistuu sitten kun on itse valmis. Yritti se jotain höhötellä kuin reagoinut olisi, mutta sai kuitenkin poistutuksi samalla ovenavauksella eikä sen enempää sitten tapahtunutkaan. En tiedä. En osaa oikein tuosta loukkaantua.

"Toljottajaäijä yritti höhötellä jotain reaktioksi, mutta poistui kyllä paikalta enemmittä välikohtauksitta."

Yleensäottaen karjalaiset ovat keskenään viihtyvää umpijunttia porukkaa, jossa saa vain olla tietynlainen ja parhaiten pärjää verisukulainen. Ellet ole tai välittäisi tullakaan; saat varautua saamaan osasi niiden jälkeenjääneisyydensekaisesta omistajuuskuvitelmasta oman porukkansa erinomaisuusluuloineen.

Kyllä karjalaiset syrjivät, kiusaavat ja tekevät muuta pahaa vähintäänkin maamme väestöosuuksien verran. Ne verhoavat sen uteliaisuuteen, huumoriin ja – hyi helvetti – mutkattomuuteensa. Moista ne harjoittavat laskelmoidusti; jos luulevat voittavansa tappelun, ettei kukaan näe tai vastareaktio jää muusta syystä tulematta.

Siispä; pidän Kontiolahden kunnan Turvallisemman tilan periaatteiden julistusta jokseenkin joutavanpäiväisena imagomarkkinointina – luontevaa kuin Polvijärven tiesmikänuorisotyö Pride-marssin järjestäjänä. Mitäs biisiä ne taas pari vuotta sitten kunnanviraston ohittaessaan Outokummun Seudun jutun mukaan soittivatkaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti



OHJEET

Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.

Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.

Pysy asiassa.

Ole asiallinen.

Älä chattaile.

Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.

Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.