Kunnanvirastojen lukitut ovet ovat naurettava villitys, osa 4

(Kuva: Jari Kähkönen) No, onhan tässä kuvassa nyt sentään edes jotkin lukitut ovet jossain.

Yleispohjoiskarjalainen villitys lukita kunnantalojen ulko-ovet virka-ajaksi on lakiin perustumaton, toteutukseltaan kestämätön ja väitetyn tarkoituksensa vastainen tyhmyys. Kunta on julkisen hallinnon viranomainen, joten kunnantalo on tällöin aina vähintään osin yleisön käytettävissä oleva eli yleinen paikka.

Siispä; vaikka pääsy kunnantaloon on muka rajattu vain ennalta sovitun tapaamisen perusteella, jokainen sitä pyytävä on silti heti päästettävä asioimaan kirjaamoon tai lukemaan ala-aulan julkisten kuulutusten ilmoitustaulua. Jos ei pääse ja katsoo oikeaksi näin tehdä, voi kävellä sisään samalla ovenavauksella päästettävän kanssa.

Kunnan jäsen-kansalaisella on näet myös perustuslaissa säädetyt henkilökohtainen koskemattomuus ja liikkumisvapaus, joihin kukaan ei voi puuttua ilman yksiselitteistä laillista oikeutta. Turvallisuuden ammattimiesten kesken sellaisia on vakiintuneesti kutsuttu toimivallaksi tai valtuuksiksi. 

"Kunnan jäsen-kansalainen voi oikeaksi katsoessaan vain kävellä sisään kunnantaloon toisten perässä."

Niitä ei enää harvoilla kunnan virkamiehillä eikä lukuisammilla työntekijöilläkään ole vain palkanmaksajansa nimen perusteella. Ja jos muka on – sen virkamerkin tai luvan haluan minäkin nähdä – tiedän näet tarkalleen mitkä tiedot sekä lainkohdat pätevistä sellaisista on – esittäjänsä oman hyvän kannalta – parasta löytyä.

Mutta kun virkamiestä ei saa haitata, vastustaa eikä tehdä väkivaltaakaan. Voivoi. Käynnissä tulee olla julkiseen hallintotehtävään liittyvä virkatoimi, jota suoritettaessa käytetään merkittävää julkista valtaa tai muuten niihin ei voi vedota. Tehostetusta rikosoikeudellisesta suojasta taas ei voi johtaa valtuuksia.

Rikosoikeuden yleisten oppien yleiset vastuuvapaus- ja anteeksiantoperusteetkaan tuskin mahdollistavat kirjaamoasioinnin tai ala-aulan ilmoitustaulun julkisten kuulutusten lukemisen estämisen, sillä ne eivät ole rikos. Jos ei ole rikosta, ei ole yleistä kiinniotto-oikeuttakaan. Sitä tosin voivat kyllä soveltaa kaikki ihmiset.

"Päiväsaikainen kirjaamoasiointi tai ala-aulan julkisten kuulutusten ilmoitustaulun lukeminen eivät ole rikos."

Väitän, että kunhan asiointi tapahtuu asiallisesti eikä lukemisellakaan häiritä tai vaaranneta muita – mukaanlukien poistuminen, kun tuli valmiiksi – julkisrauhan rikkomisen tunnusmerkistö ei täyty, koska tahallisuus, oikeudettomuus ja vähäistä suurempi haitta puuttuvat.

Edellä kuvailtu ei liioin tule lähellekään hätävarjelutilannetta, sillä siinä ei ole kohtapäätä uhkaavaa tai aloitettua oikeudetonta hyökkäystä. Sen – ja julkisrauhan rikkomisen – rajaa taas aletaan ehkä koetella, jos sisäänluikahtanut rynkyttää lukittua kerroksen tai työhuoneen ovea eikä yhäkään suostu lähtemään pyydettäessä pois.

Pakkotila ei liioin sovellu, koska se taas edellyttää pakottavaa hengen- ja terveydenvaaraa – johtavan viranhaltijan nolous, kun valtansa olikin luultua pienempi ei vielä riitä. Toisin voisi ehkä olla, jos kadulta kävelisi sisään mielenterveyspotilas akuutissa psykoosissa – oireillen ulkoisesti vakavaa vaaraa aiheuttavalla tavalla.

"Kohtapäätä uhkaava tai aloitettu oikeudeton hyökkäys sekä pakottava hengen- ja terveydenvaara puuttuvat."

Tunnetko ylipäätään hyvän hallinnon oikeudellliset periaatteet? Jos kunnantalosi on 70-lukusimulaattori, jonka tilat ehkä vastasivat kauan sitten olleita ajatuksia; on valmisteltava remontti turvainfran ajantasaistamiseksi. Ei alettava pitää ulko-ovea lukossa keskellä kirkasta päivää virka-aikana.

Siitä tulee aloittaa, että sokkeloiseen virastoon asioimaan tuleva joutuu heti sisäänkäynnillä kasvotusten työntekijän kanssa. Ettei esimerkiksi kirjaamoa tarvitsisi etsiä ympäripyörimis-poissulkemis -menetelmällä. Josko näin myös erheen takana väitetysti olleet ”asiakaspalvelu” paranisi ja ”tietosuojakin” tulisi turvatuksi?

"Josko kunnan työntekijän kohtaaminen kasvoista kasvoihin heti sisäänkäynnin jälkeen poistaisi useimmat ongelmat?"

Muussa tapauksessa jo arkielämäkin, jossa jokaisella ovipuhelimeen vastaajalla ei edes ole näköyhteyttä avaamalleen ovelle; pitää korkealentoista ajatusta pilkkanaan – liioin mikään paikanpäällä ei estä asiatonta kulkemasta samalla ovenavauksella. Missä on vika, kun näin nurinkurisen huono päätös on ylipäätään tehty?

Kunnan johtavan viranhaltijahan on nykyään tavallisesti hallintotieteiden maisteri – lakiasiantuntija, – eli sensortin ”juristi” ettei kelpaa oikeudenkäyntiavustajaksi eikä asianajajaksikaan. No, mitä tämä ymmärtää turvallisuudesta? Ei välttämättä mitään, jos ei ole erityisesti opiskellut sitä yliopistossa. Kukaan ei tiedä kaikesta kaikkea.

Edeltävät osat – eli hyvin pitkälti samat sanat vain hieman eritavavoin muotoiltuna – 1, 2 ja 3.