Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa – tai pikemminkin lopun ikäänsä kärsii

Näin on sanottava, kun taas vaihteeksi – yllätyksenä ja vailla omaa aktiivisuutta – jouduin selvittämään asiaa, joka olisi toteutuessaan voinut mennä omaan piikkiin ja haitata sellaista mitä olisin itse halunnut käyttää. Siis – noin ei vain voi tehdä – ikäänkuin moisessa muka olisi koskaan jotain epäselvää ollutkaan.

Älköön siis luultako, jotta olen unohtanut lopputilini, varusteluovutukseni tai sen kuinka vetelin kotitalous-Fiskarseilla sen valokuvakortinkin pieniksi palasiksi kuin sitten sirottelin poltettavaan jätteeseen. Ei paina, janota, himota, kiihota enkä tunne hyvityksen tarvettakaan niinkuin tätä on tapana ammattimiesten kesken kutsua.

Ollessani piirivartijana en koskaan joutunut saatille eli turvaamaan henkilökunnan työhöntuloa tai siitä poistumista. Kuulin kyllä – kenellä se oli jokailtaisena ohjelmanumerona tietyssä osoitteessa – kenellä taas hälytyskeskuksen antamana erityisenä tehtävänä. No, nytpä koin itse, että miksi niitä tilataan.

"Piirivartijana en itse koskaan joutunut saatille, mutta kuulin kyllä muiden suorittavan niitä."

Toivottavasti ei silti vaikuttanut, että minä välitän tai kiinnostaa. Se olisi ollut samantekevää, kunnes joudun selittämään instanssille kuinka näin pääsi käymään – tuskin minua olisi rangaistukaan – muuten kuin olemalla kaikkien muiden palvelun käyttäjien lailla ilman ensin selvittely- ja sitten tilanteen rauhoittamisajan.

Pimeällä 1900-luvulla minut koulutettiin, perehdytettiin ja sosiaalistettiin ajattelemaan omaa työturvallisuuttani vasta kaiken viimeisenä asiana. Jo kauan sitten entiseksi tulleena ikääntyvänä miehenä minun on kuitenkin nyt pakko sen verran tunteilla, että onneksi rujous ei sattunut kenellekään oikeasti heikolle.

Käsitän nyt paremmin mitä pyydän, kun kantani oli ja on yhäkin, että perseilyä ei sallita sekä asiasta tehdään viipymättä puhelimitse ilmoitus hätäkeskukseen. Joltakulta toiselta se saattaa jäädä tekemättä, kun ennemmin teeskennellään ettei mitään olla nähty tai kuultu. Valitettavasti. Sättinyt en ole koskaan; tänään en enää edes moiti.