Minä pidän Tokmannin ”yksityissakotusta” ensisijassa fuulana tai aivopieruna

YLE:n rikos- ja oikeustoimittaja Päivi Happonen jatkaa juttua netissä; turvallisuuspäällikkö Jukka Oinosen vuosittainen tapausmäärä kerrottuna ”Tornion huippukeikan” selvittelykuluilla – lisäksi kysytään muista kaupoista, että miten teillä. Köyhää. Ei osata kysyä olennaisia kysymyksiä eikä hakea vastauksia.

Keskiviikkona keskellä kesää

Voivoi. Vai on yleisö huutanut ”YLE suosii varkaita” Tokmannin jutun jälkeen? Ei ymmärretty asiaa oikein; se voi johtua niin nurinkurisesta eli vääräaikaisesta asian hoitamistavasta kuin kyvyttömyydestä kommunikoida tekemisistään eheästi ja uskottavasti. Tai sitten Päivi Happonen vain raportoi huonosti.

Nuo voisivat oikeasti hankkia työpaikat tai – jos on jo – tehdä työajalla töitä

(Kuvakaappaus blogisoftaan kuuluvasta tilastosta)

Minua ei sanottavasti kiinnosta, että mitä jotkut Vaara-kirjastojen tai Joensuun kaupungin henkilökuntaan kuuluvat huokailevat Teams-kokouksissaan eli sähköposteissaan teksteistäni tai itsestäni. Jos ei tohdi sitä täällä ääneen sanoa, voi suunsa puolestani pitää kiinni tykkänään.

Pohjois-Karjalan – puolituttujen maakunnan – niin kutsuttu yhteisöllisyys

(Kuva: Jari Kähkönen)

Taannoisen Sunnuntaisuomalaisen Rääkkylä-Luoto -jutussa – ensinmainitussa asuvan – taitelija-opettajaperheen lapsi sanoi yhteisöllisyyttä olevan, jos on yhteisöllinen eli löytää sen oman ihmisensä. Muuten voi havaita olevansa aika totaalisen yksin. Taidatkos sen paremmin sanoakaan, kirjoitti Topelius.

Poliisimme tänä perjantaina

Uutispäivästä nousee esiin kaksi juttua. Lapin poliisin tunarimainen viestintä Tokmannin näppärilaskutuksesta ja Itä-Suomen karhuvalitelmat. Ne on kuitenkin raportoitu verrattaen vajavaisesti, jotten suorastaan sanoisi vinoon. Mikä näissä asioissa on todellisuudessa olennaista?

Nyansoidun turva-alakritiikin hyödyttömyydestä

Minä en väitä täydelliseksi – sitä kahden Securitaksen vartijan työtä,  – jonka niin kutsuttuja kriitikkoja eli YLE:n Päivi Happosta, Ilta-Sanomien Soili Kalliokoskea, Iltalehden Angelika Provalskajaa ja Uutissuomalaisen Tiina Purhoa sivalsin sitäedellisessä tekstissäni. Mutta; miksi vaivautua nyansoituun kritiikkiinkään?

Että sellaiset turvallisuusohjeet...tällä irvikuvalla on

(Kuva: Jari Kähkönen) Tälläinen sattui silmiini,
kun kävin äsken omatoimiajalla; palautin yh-
den kirjan ja luin vähän lehtiä. 

Ai mistä kirjastokohtaisista turvallisuusohjeista kuvassa näkyvässä kirjanmerkkimallisessa mainoksessa oikein puhutaan? No, ne ovat varmaan nämä; varoituksen sana etukäteen, linkki sisältää kahdeksansivuisen PDF-tiedoston, joka kelluu Vaara-kirjastojen nettisivuilla.

Ja mitähän selvitettävää tai avointa tuossakin muka oli?

Rakas nuori uutena työelämään tulija/entinen nuori ammatinvaihtaja; luulit varmaan pääseväsi minimitunnein mukavaan toiminnantäytteiseen ja ihmisläheiseen työhön turvallisuusalalla? Et juuri olisi voinut pahemmin erehtyä. Katso nyt tuotakin p...astaa, mitä kirjoittavat(1,2,3,4) ihan peruskiinniotosta.

Sinulla ei ole tarvetta eikä oikeutta tietää mitään – siinä oppi sekä elämä

On se tuo ihmisen ”sosiaalinen” perusluonne veikeä; yhtä aikaa halutaan hoivaa ja itsenäisyyttä. Niinikään; luulitko tosissasi meidän olevan niin kutsutusti tasa-arvoisia, koska molemmilla on pääsy internetiin? Kas kun et vielä, jotta olisimme olemassakin ihan vain toinen toisiamme varten.

Holmströmmin jutun virkarikoshaarakin umpeen – ei syytteitä yhdellekään virkamiehelle

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen käytännön mukaisesti kuvan ja
tekstin välinen keskinäinen asiayhteys on joko sattumanvarainen tai täysin tahaton.

Etelä-Suomen syyttäjäalue tiedotti eilen, että aikanaan valtakunnalliseen julkisuuteen päätynyttä kohuttua – väitettyä kunniaväkivallan uhkaa vastaan toiminutta – henkivartiointioperaatiota seuranneen rikosprosessin viimeinen aktiivinen osa – virkarikoshaara – umpeutuu. Holmströmmin juttu on ohi.

Seutukirjaston turvallisuustyön puutteet, osa 4: Vaara-kirjastot on irvikuva

Ajoin Vaara-kirjastoiksikin kutsutun Joensuun seutukirjaston toimipaikat eivät siirry saumattomasti palveluajasta omatoimiaikaan – vaan asiat ontuvat paikoin pahastikin. Nuoret nimittäin tapaavat pitää iltaisin luvatta ”pop-up nuorisotaloa” milloin missäkin kirjastossa.

Kommenttiasi ei julkaistu

Vaaditaan yhdenvertaista kohtelua ja syrjimättömyyttä; mutta ollaan suljetussa, omalakisessa sekä johtajavaltaisessa ympäristössä?

Joensuun Vesikon miessaunojat – kuin yksi, iso ja loputon poliisiopistovitsi

Muistattehan Poliisiopisto-elokuvat, joiden vakiovitsinä tahattomasti, tietämättään – tai toisinaan jopa tahtonsa vastaisesti – minglailtiin nahkahomojen kanssa Blue Oyster Barissa? Tai kuinka kuvista ”junteista jurrissa” tulikin jotain ihan muuta? Tämän minä ajattelin Joensuun Vesikon miessaunojista.

Vainoamisen uhria ei pidä jättää yksin

(Kuva: Jari Kähkönen) Pelleily lopetetaan aikailematta ja jämäkästi tai suunta on putkaan päin.

Luin Kouvolan Sanomien jutun hautausmaan kesätyöntekijöiden koettelemuksista Kuusankoskella ja ihmettelen, että mikähän tässä on oikein ongelma? Ratkaisu on väliinmeno, puhuttelu, lähestymiskielto, kiinniotto sekä oikeusprosessi vainoamisesta.

Malmin sairaalan törkeän joukkoraiskauksen hovituomion jälkisanat

Helsingin hovioikeus ei muuttanut pian pari vuotta sitten olleen tragedian vapauttavaa tuomiota käräjäoikeudesta. Kahden promillen tietymiin päihtynyt ja sairaalaan ambulanssilla tuotu kantasuomalainen 17-vuotias tyttö joutui tahtonsa vastaisesti sukupuoliyhdyntään kolmen uussuomalaismiehen kanssa.

Seutukirjaston turvallisuustyön puutteet, osa 3: Linjana linjattomuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on ulkona, siinä
kortinlukija+koodinäppäimistön yläpuolella.
Sisällä on yleensä omatoimiaikaa koskeva
opastetaulu, jossa neuvotaan soittamaan 112:n
hätätilanteessa.

Ai miksi te jätätte lukematta ja vaikenette? Reaktionne on perin inhimillinen, mutta yksilötasolla moista on aika tavattoman rasittavaa seurata. Eikä organisaatiotakaan yksinkertaisesti voi johtaa sellaisella "periaatteella" kriisiytymättä ja päätymättä umpikujaan.

Veskinoven jääminen telkensä varaan auki

Liekö nuoruudenammatti – kuitenkin, luuloistani huolimatta – mennyt luihin ja ytimiin, kun vihaan huolimattomuutta sekä turvallisuusriskejä? Minusta on näet vaivaannuttavaa, jotta 90%:sesti terveet-vammattomat marketin nimellisen inva-wc:n käyttäjät eivät aina saa oveaan suljetuksi perässään.

Seutukirjaston turvallisuustyön puutteet, osa 2: Tekniikka ja raha eivät ole kaikki kaikessa

(Kuva: Jari Kähkönen) Sisäänkäynnin ulko- ja tuulikaapin ovet – molemmat – avautuvat omatoimiaikana yhtä aikaa, kun näyttää kirjastokorttia ulkona sijaitsevalle lukijalle sekä näppäilee koodin. Sisäpuolelta näin tapahtuu "tutkalla" eli induktiolla täysin ilman mitään.

Tämä on Vaara- eli Joensuun seutukirjaston turvallisuustyötä kritisoivan postaussarjan toinen osa. Siinä jo alunperinkin ei ketään kiinnostanutta aihetta käsitellyt yksinpuhelu on surkeutunut tekstiviestipalstan anonyymille kirjoitettuun vastaukseen, joka jätettiin julkaisematta sanomalehdessä.

Miksi työläistä pitäisi saada yksipuolisesti mikromanageerata?

Kiitos YLE:n Antti Parvialalle, Esa Syväkurulle ja Eetu Pietariselle hyvästä puheeksiottamisesta Helsingin Vuosaaren konttisataman suhteen. Isoista kysymyksistä on pakko puhua julkisesti, kun asianosaiset eivät – jälkimodernin maailman ihanteen vastaisesti – sittenkään voineet sopia keskenään.

Seutukirjaston turvallisuustyön puutteet, osa 1: Do your goddam job

(Kuva: Jari Kähkönen) Siinä lukee "Älä päästä
muita samalla ovenavauksella sisään".

Arvostelen Vaara- eli Joensuun seutukirjaston huonoa turvallisuustyötä, mikä ilmenee kaikkein akuuteimmin tilojensa omatoimikäytön aikana. Vaadin kirjastopalvelujohtaja Suvi Pirnes-Toivasta muuttamaan linjaansa keskustelevan verkostoituvaisen valistavaisesta aktiivisemman toiminnan suuntaan.