Jyväskylän spurgunpelätit tai meikkipussi-turistineuvontapartio

Luin YLE Jyvä(s)kylän keskinkertaisen konttoritoimihenkilön niin kutsutun uutisen ”katujärjestyksenvalvonnan” jatkovuosista optioineen. Tuolla kaupungilla ja nyt jopa koko maakunnan kattavalla hyvinvointialueella taitaa mennä aika hyvin, kun kerran rahansa mokomaankin joutavat.

Oli miten oli, sisimmässäni uskon itse silti olevani enemmän arvoinen

(Kuva: Jari Kähkönen)

Matkustin kyydissä, jonka kuljettaja jo viimeistään paluumatkalla taisi luulla meitä kavereikseen – ansiotarkoituksesta huolimatta. Vaikka hän harmitteli itsekin paikallista sosiaalisuuden muotoa – niin kutsuttua tuttuutta – joku on koko ajan vieressä selittämässä jotain; äsken se pilasi häneltäkin tauon.

Luuletko minun olevan jotain vailla – sinulta?

Ei nappaa kirjoittaa karjalaisten rasittavuudesta – sitä tuskin viitsin ajatellakaan. Pöytälaatikonpohjalistauksessa luki kuitenkin jo ”lauman lupa, ryhmän hyväksyntä” Simo Routarinteen Statusviestinnän jäljiltä ja sitten Pogostan Sanomissa ilmestyi Mervi Nevalaisen välittämiskolumni.

Kontiolahden Turvallisemman tilan periaatteet

Tiesitkö, että Kontiolahden kunnan tapahtumissa sekä palveluissa on häirintä ja syrjintä kielletty? En tiennyt minäkään ennenkuin eilen postilaatikolla käydessäni seuloin Kontiolahti -lehden numeron 1/2026 mainosnipusta, minkä muilta osin kippasin samantein katsomatta paperinkeräykseen. Takasivulla se luki!

Onpa tuomioistuin häveliäs poliisin peliliikettä kritisoidessaan

Nuo kaapit olivat kaukosäätimellä ohjattavilla magneettilukoilla suljetut jo silloin kauan sitten.

Hah-hah-haa. Vai on Yllätysten talossa ihan Nopean toiminnan osastokin? Kylläpä sain valistuksen sivussa hyvät naurut YLE:n Päivi Happosen nettijutusta, jota lineaariradiouutisten lyhyt turaus edelleenjakeli. Lopullisesti yleinen etu ohitti kyllääntyneisyyden, kun Päivi Mäki-Petäjä jatkoi samasta Maikkarilla.

Kunnanvirastojen lukitut ovet ovat naurettava villitys, osa 3

Saako ilmeisen lopultakin kirjoittaa julkisesti? Kun kerran Polvijärven kunnan viestintäsuunnittelija Jaana Parkkinenkin irvisteli printti-Outokummun Seudussa yleispohjoiskarjalaista villitystä pitää virastotalojen ulko-ovet lukossa virka-aikana. Luulotella, ettei sisään muka pääse ilman sovittua tapaamista.

Tämä on sivistysvaltio, jossa ihmistä ei jätetä maahan makaamaan

Palauduin kotiinpäin kävellen, kun havaitsin ensin koirantaluttajamiehen kuikuilemassa juuri siten kuten sanaton viestintä tahattomasti kavaltaa, jos on operatiivisen turvallisuustyön kannalta merkityksellistä tietoa. Sitten näin hieman edemmäs hänen taakseen, että mistä oikein on kyse. Pahainen juoppokeikka.

Huutelee kuin niityn reunalla tai pellon laidalla

(Kuva: Jari Kähkönen) Aivan niin; keskelle niittyä tai peltoa on tehty kevyenliikenteen väylä.
Ja näkyy kuvassa järvikin.

Olenko kuinkakin monesti kiroillut, kun kerran halusin ostaa harmaan Björn Borg side bagin kivijalasta Joensuussa? Ärsyttävin osa hukkareissua oli muuan urheiluliikkeessä tapahtunut välikohtaus, jossa avotilan toisesta päästä huudeltiin vasten käännettyä selkääni ”olisinko voinut auttaa”.

Ison velvoitteet, pienen ajattelu – sitä kyselytutkimuksella piilotellaan

Olisin kernaasti voinut sivuuttaa Kai Jaskarin huokailevan valitelman puheesta puheen vuoksi YLE:n netissä; aiheena oli olevinaan ahdistelu Oulun busseissa. Mutta; sitten vilkaisin Kuntaliiton tilastoon maan suurimmista kaupungeista väkilukujärjestyksessä. Sehän se ongelma taitaa juuri Oulussa ollakin.

Sinimustien röyhkeytyneiden katupoikien jalkapallohuligaanitaktiikka

Soppa senkuin sakenee. Vapunpäivä on jäänyt taakse kuusi vuorokautta sitten, mutta kiitos Sisä-Suomen poliisin aikaansaamattoman nyhjästelyn tuoreeltaan ja tiedotuksellisen onnettomuuden jälkeenpäin; keskustelu ei vain ota laantuakseen. Ihan syystäkin. Mitä te oikein yritätte tehdä?

Väkivaltaiset alakulttuurit

(Kuva: Jari Kähkönen) Eikai kukaan tämän vappukuvan näkevä oikeasti luule sen olevan Tampereelta vuonna 2026?

Jatkan juttua Tampereen vapunvietosta. Viestini on tiivistetysti seuraava. Ihan sama miten pukeudut tai kuinka uhoat; olet silti Suomen valtiolle alisteinen kansalainen, jolta – juuri siksi – puuttuu lainsäätöoikeus ja väkivaltapääoma. Saatat olla etevä pakoilemaan, mutta tekosi ovat silti yhtälailla oikeudettomia.

Rajan pelinpito

Tietämättömyyden varjo soi Rajavartiolaitokselle aiheettoman pyhimyskehän; oikeasti sen varusmieskoulutus tai viranomaistoiminta eivät ole verrokkia parempia. Nyt ne pitivät peliään turvapaikanhakijaraukan kanssa, kertoo YLE:n MOT lineaari-tv:n uutisissa ja netissä.

Ja tämäntyyppiset tapaukset tutkimatta jätetään

(Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen. Lähde: Dani Branthin, Riikka Kurki sekä Yle.) No, näkeehän tästä nyt juuri ja juuri, että joku siellä rivistön takana jotain nujusi.

Kiitos Maija Vilkkumaalle otsikonlainasta. Satumaa-tangon julkaisuaikaan maassa elettiin vielä laajasti – nyt jopa Maikkarin Rebekka Härkösen Auer-jutun mielipidekirjoituksessa kiroamaa – viranomaisuskollisuutta. Apu-OKA oli jo linjapäätöksensä antanut, mutta vielä siitä tiesivät vain harvat.

Pitäkää kivaa keskenänne, keskinkertaiset

Mikähän liene vapaan assosiaation ajatuksenlentoni ollutkaan, kun otin väriläiskän/kuriositeetin pöytälaatikonpohjalistaukseen. No, nyt se on käytetty ja yliviivattu, kun käyn tekstiä sorvaamaan. Yllykkeeni oli viaton parturikäynti auton viikkoajolenkin puolivälissä.

Värikuulapyssy ja keltainen kaasu poliisin onnettoman tiedotuksen ilmiöinä

Vakiintuneen toimituksellisen käytännön mukaisesti kuvan ja tekstin
välinen yhteys on joko sattumanvarainen tai täysin tahaton.

Minä; kun olen ollut ennenkin, tiedän jo journalistien kanssa keskustelemisen tyhjänpäiväisyyden. En helly vähällä, mutta tein poikkeuksen, kun iltakävelyn jälkeisen mediapäivityksen myötä rasituin aivan päin /C:ttä selostetulla HIFK-Jokerit -välisen jalkapallo-ottelun poliisitoiminnalla YLE:llä.

DC:n ampumisesta, Stadin ytimen kultakeikasta ja nuorisorikollisuudesta

Olisin kernaasti suonut inputtini rajoittuvan sähköpostikeskusteluun STT:n deskin kanssa tekoälyn suoltamien lineaariradiouutisten töpästä ja Joensuun ennaltaestävän siviilimaijan kohtaamiseen Karpalokaaren mäessä pyhänä. Mutta tunnelmointi sikseen; se on tekstinkäsittely auki sekä hommiin.

Itäsuomalainen keskustelu ja villitseminen

Luin Järvisen Kolben Sopivia ja sopimattomia -parisuhdekirjaa; poimin siitä muuan haastateltavan yhteensopimattomuuskokemuksen eteläkarjalaisten appivanhempien kanssa. Kuinka keskustelussa kaikki huutavat päällekkäin eikä kukaan kuuntele, sekä passiivisen hiljaisena oleminen vain villitsee edelleen.

Joko otat tai et, jos et, niin sitten heippa

Pitäisiköhän siirtyä nettikauppaan kotiin toimituksen kera, kun kauppareissuilla sattuu ja tapahtuu? Tälläerää kadun toisellapuolen oli poliisitehtävä, joka ei lähtöjään näyttänyt paljon millekään. Ikänaisemäntä esitteli partiolle vähän itseään nuoremman auton peräpeiliä ynnä oikeaa kylki-takakulmaa.

Että kriisikö enää vain puuttuisi, jotta saa runnoa kunnolla työnsä loppuun asti?

(Kuva: Jari Kähkönen) Jälkimodernissa yhteiskunta on valmis – kaikilla on hyvää kyllin ja kuka tahansa voi alkaa miksi tahansa, piittaamatta kenestäkään-mistään. Paitsi, ettei se ole ihan tarkkaanottaen totta. ”Kaikki” näet paljastuu aika rajatuksi käsitteeksi. Pääomaehtoisuus vallitsee yhä.

Kirjoitan nyt asiaa. Sillä uhallakin, jos blogiani todellisuudessa ovat lukevinaan vain eräät vähemmän kuin terveet-tasapainoiset-toimintakykyiset nuoruudenystävät – saadakseen tietää ”miten minulla menee” – ynnä turhan tilaston tietokoneautomatiikka. Esko Aho on näet taas tullut julki ajatuksineen.

Aloittakaa siitä, että vain pätevät opettavat soveltuvuuskokeet läpäisseitä

(Lähde: kuvakaappaus arvostelutarkoitukseen Riverian verkkosivustolta.) Olennainen kohta korostettu alkujaan sinisellä huomokynällä, joka muuttui matkalla harmaanväriseksi.

Kiinnostaa varmaan kiviäkin, että Pohjois-Karjalan maakunnanlevyinen amis, Riveria, palkkaa...lehtorin. Eiku järjestyksenvalvojakouluttajan. Oho...no, saisiko edes turvallisuusalan erikoisammattitutkinnon suorittaneen, jolla on vuosia työkokokemusta, mikä määräaikana pätevöityy pedagogisesti?