Palauduin kotiinpäin kävellen, kun havaitsin ensin koirantaluttajamiehen kuikuilemassa juuri siten kuten sanaton viestintä tahattomasti kavaltaa, jos on operatiivisen turvallisuustyön kannalta merkityksellistä tietoa. Sitten näin hieman edemmäs hänen taakseen, että mistä oikein on kyse. Pahainen juoppokeikka.
Otin luurin käteen; säilytin työympäristöturvallisuuden tarkkailulla. Ja johan siihen joku pyöräilijä pysähti – lähetin hänet matkaansa napakalla Marimekko-pussukan heilautuksella. Kumma kun ne niin puheliaan mukavan yhteisölliset täkäläiset eivät saaneet kanssaihmistään talutetuksi kotiinsa mihin tämä sanoo olevansa menossa.
Olinkohan toinen vai kolmas soittaja? Sitä ei päivystäjä kerro, vaikka saan kuitenkin parsia hätäilmoituksen kasaan alkutekijöistään lähtien: missä ollaan onko juonut onko vammoja havaittavissa tuntomerkit hengittääkö itse onko tajuissaan. Näin siitä huolimatta, että tollotammekin jo poliisin keikkajonossa partiota odottaen.
"Kumma kun niin puheliaan mukavan yhteisölliset täkäläiset eivät saaneet kanssaihmistään talutetuksi kotiinsa."
Kylläpä tätä porukkaa lappaa ohitse; on suorastaan iltaruuhka – pohjoiskarjalaisen kirkonkylän mittapuulla ainakin. Koko ajan saa olla sanomassa, että asiasta on jo tehty ilmoitus ja sitkeämmille vielä ettei paikanpäälle jäämisensä ole tarpeellista. Jäikö tuo ”kauppaan menossa oleva” pari oikein juoruamaan koirantaluttajan kanssa?
Tilannekuva tarkentuu. Ennen kotimatkaa on oletettavasti vedetty 24-osainen vähittäismonipakkaus alkoholia ja sen kestäessä tehty housuunsa. Ei usko kuntonsa olevan loppu. Häilyy; lepää hetken konttaa makaa yrittää ylös eikä pääse. Ei jaksa. Korjaan kerran istuvaan asentoon lyhtypylvästä vasten, muuten vain puhun.
Omavoimaisuuspuuskien ja poispuhumisyrittelyn lomassa jakaa yhteiskuntakäsityksensä, joka on aikalailla rankaisevan ylhäältäpäinjohtavainen. ”Häiritsee yhteiskuntaa” tai ”aiheuttaa yhteiskunnalle kustannuksia”, muttei miellä kuuluvansa siihen osana itsekin. Mistähän liene tuonkin oppinut?
"Jäikö tuo 'kauppaan menossa oleva' pari oikein juoruamaan koirantaluttajan kanssa – vähän matkan päässä meistä?"
Kaikkinensa ajallista läpimittaa on sen 35 minuuttia, jos lasken hätäpuhelusta partion paikalletuloon asti. Loppuvaiheessaan koiranulkoiluttajakin alkaa lompsia-kiirehtää lähemmä, kun toimenpiteen kohde pääsee kyllin pykimällä pystyasentoon – nappaan käsivarresta kiinni ettei kaadu. Sinikeltavalkoinen pikkupakettiauto rullaa paikalle.
Päähenkilö puhuu vapauteen; naapurinmies huolehtisi hänestä – pyytää putkan sijasta kotiinvientiä, kuten ehdin jo aiemmin hänelle ehdottaa. Poliisin hälyttämisen salasin, jottei pillastuisi. Konstaapelihan sen sanoi:”Tuo aiheuttaa kustannuksia yhteiskunnalle.” Täsmennän olevani ventovieras ynnä paikalla vain sattumalta.
Koirantaluttaja alkaa kutoutua osaksi tarinaa tehdä itseään normaaliksi ja kerjätä huomiota/kiitosta; selittää seuranneensa nyt jo autontakapään asiakaspaikalle istutettua noin tunnin – arvailee tämän voineen pudottaa omaisuuttaan matkanvarrelle. Ai nuo kolme ryttäytynyttä kaljatölkkiäkö, ajattelen. Selvästikin aika poistua paikalta.
"Koirantaluttajan alkaessa selittää ehkä maahan pudonneesta omaisuudesta, minun on ilmeisesti tullut aika poistua."
Liikkeellelähtiessäni saan ensin kertoa yhdelle nyt jo toistamiseen paikan ohittavalle polkupyöräilijälle ”se on tehty” kuullen vastaukseksi ”hyvä”. Voimistaessani kulkuani ja pidentäessäni askeltani koiranulkoiluttajanaisenpuoli etuvasemmalta kysyy poliisin paikallaolon syytä. Sanon sen olleen pelkkä juoppokeikka.
Pyrkyni on kirjaston omatoimiaika, jonne päästyäni pesen ensitöiksi käteni – jatkan päivän lehtienlukurupeamaan, mitä ei itsestäänselvän toistuvuuden tähden tarvitse edes suuremmin pohtiakaan. Saan silti ennen kotiinpaluuta toimitetuksi kaiken sen mitä aioinkin, vaikka matkalla aikaa tärväytyikin yleisiin asioihin.
No, nyt se on sitten omakohtaisesti koettu. Hätäkeskuslaitos on todellakin ottanut päähänpinttymän yrittää velvoittaa – millä valtuuksilla muka – soittajaa pysyttelemään paikalla viranomaisten saapumiseen asti. Sekä kuinka soittajat ne vain huikkailisivat sinne ”tuolla makaa joku, menkääs katsomaan mikä sen on”.
Ai tuo otsikko? Sen minä sanoin päivystäjälle, kun puhelun päätimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.