Keskiviikkona keskellä kesää

Voivoi. Vai on yleisö huutanut ”YLE suosii varkaita” Tokmannin jutun jälkeen? Ei ymmärretty asiaa oikein; se voi johtua niin nurinkurisesta eli vääräaikaisesta asian hoitamistavasta kuin kyvyttömyydestä kommunikoida tekemisistään eheästi ja uskottavasti. Tai sitten Päivi Happonen vain raportoi huonosti.

Jos oletamme, että Tokmanni toimii oikein; tällöin yksityinen turvallisuuspalvelu ottaa kiinni, tunnistaa, tarkastaa, ottaa anastetun omaisuuden pois, kirjaa ja kysyy ”maksaako vai meneekö prosessiin” – toimeksiannosta. Varattomalta tiesmissä asuvalta päihderiippuvaiselta tapanäpistelijältä ei kysytä – prosessiin mennään aina.

Päivi Happosen itse ”analysoiman” – oman juttunsa – tapauksessa olisi pitänyt kysyä. Sitten anastetun omaisuuden arvo+selvittelykulut kassakuittiin, ja jos perheenpää todellakin tahtoo erittelyn, niin saamansa pitää. Muodollinen lasku sekä tapahtumailmoitusjäljennös(vartijan raportti) lähetetään hänelle ehdittäessä.

Yksityisellä turvallisuuspalvelulla on näet lakimääräinen oikeus tehdä vapauttamispäätös – ja velvollisuus edistää sovinnollisuutta asianosaisten välillä on ainakin korkea hyve – ellei suorastaan yhä lainsäädäntöön kirjattu tehtävien suorittamisen yleinen periaatekin. On yritetty tehdä liian halvalla tai helpolla.

"Tokmannin tapauksesta tulee mieleen lähinnä ajatus, että siinä asioita on yritetty tehdä liian halvalla tai helpolla."  

Poliisi? Huonoa suorittamista sekä huonoa viestintää. Olisi pitänyt tähdentää haetun asianosaisten välistä sopua ja kannustettu tehdyn sovun ehtojen täyttämiseen. Tietenkin sinun pitää hoitaa velvoitteesi, jos kerran sakkorikoksen tutkinta on päätetty syyttäjälle viemättä, koska ”uhri” ja ”tekijä” ovat sopineet asian keskenään.

Rikoskomisarion sähköpostittama "pienimmän haitan periaate" on poliisin pakkokeinojen käyttöharkintaan liittyvä asia, joka ei laskuja maksavaan perheenpäähän ulotu. Onneksi. No, poliisissahan päällystöön kuuluvat tapaavat luulla olevansa niin kaikentietäviä kuin -taitaviakin, mutta – yllätysyllätys – eivät olekaan.

Vaan olikohan Tornion Tokmannissa sinä tai muunakaan iltana auktorisoidun turvafirman duunaria muuten kuin määräajan päivystämässä ja löytyykö asiasta kirjausta mistään? Senkin Happonen jätti selvittämättä, koska juttu näkökulmattiin yksipuolisesti epäillyn isän ”tylyttämisen” kautta.

Yleistä kiinniotto-oikeutta soveltava, sekä työnantajansa valvontakameratallenteita katseleva kaupan työntekijä ei näet jokahenkilönä saa tehdä vapautuspäätöstä; ja siksi rohkenen myös epäillä laskutettujen selvittelykulujen todenperäisyyttä. Miten asia meni oikeasti? Sitä emme koskaan saa tietää, kiitos Happosen.

 "Miten asia meni oikeasti? Sitä emme koskaan saa tietää, kiitos Happosen."

Mutta – voihan tämänkin kulttuurisodaksi toki muuttaa, jos sivuuttaa täysin sen mistä asiassa on oikeasti kyse; yksi kerjäsi huomiota ja toinen oli vailla tekosyytä rähjätä. Henksu se tässä vain yrittää tässä välissä huudattaa kansaa vielä kerran samasta vanhasta tylsästä, kun on edes kerran umpimähkään osunut arkaan paikkaan.

Brittienglanniksi asianomistajan oikeudella nostettua kannetta kutsutaan nimellä private prosecution ja siellä myös yksityisellä varkaanottajuudella on toistasataavuotiset perinteet. Suomeen myös/taas takaisin? Oikeus tehdä näin on sinänsä aina ollut olemassa, mutta sitä ei vain juuri ole ollut tapana käyttää.

Näinhän nimittäin tehtiin yleensäottaen silloin, kun poliisi oli harvassa ja kaukana, sekä tuomioistuimessa prosessin kulmakivenä tutkimusperiaate. Vaan se onkin sitten jo kokonaan toinen keskustelu, jota ei osattane/tahdottane käydäkään. Onhan moninkertaisesti mukavampaa huutaa – luullakseen yhteen ääneen – laumana.

"Prosessiperiaatteista keskustelun sijaan taitaa olla moninkertaisesti mukavampaa vain huutaa yhteen ääneen laumana."  

Monet minua kovemmat kuvantekijät ovat kautta aikain sanoneet ja kirjoittaneet, että tämä ei ole katsojaurheilulaji – "äly"lasien aikaanko sekinkö on nyt kääntynyt toisinpäin? Eijeiei. Oikea – sopiva sekä pätevä – ammattimainen kuvantekijä osaa pitää varansa myös yleisön kanssa eikä odota siltä liikaa.

Niinikään – piti myös ymmärtää, jottei kaikkea tullut kaikenaikaa kuvata eikä etenkään julkaista; sillä, kun on valta pysäyttää todellisuus/irrottaa se alustastaan niin voi tulla aiheuttaneeksi melkoisia mullistuksia. Vastuunsa piti tuntea. Voidaanko työ väärinymmärtää tai väärinkäyttää? Mitä se aiheuttaa aiheelleen?

Siinä oppi ja elämä harrastelijalle sekä light-julkisuudenhenkilöille, jotka ilmeisesti ovat voimautuneet aivan uudella tavalla – hah – päätymisestään yhdenaikaisesti niin taiteen aiheeksi kuin sen tekijäksikin. Mutta; mitenkäs olikaan sen vastuunkannon – taidon, ymmärryksen sekä etenkin kyvyn – kanssa?