Sinulla ei ole tarvetta eikä oikeutta tietää mitään – siinä oppi sekä elämä

On se tuo ihmisen ”sosiaalinen” perusluonne veikeä; yhtä aikaa halutaan hoivaa ja itsenäisyyttä. Niinikään; luulitko tosissasi meidän olevan niin kutsutusti tasa-arvoisia, koska molemmilla on pääsy internetiin? Kas kun et vielä, jotta olisimme olemassakin ihan vain toinen toisiamme varten.

Onko jokainen kirjailija todellakin itse oma pr-toimistonsa, vai sanovatko näin vain omaa etuaan etsivät kauppurinluontoiset sutkit? Sitä pohdin, kun postaussarja Joensuun seutukirjastosta aiheutti yhdeksi päiväksi ryntäyksen, mutta seuraavana kävijöitä oli täysi nolla. Vai yleisönosastokirjoitus Pielisjokiseudussako se oli sittenkin?

Olen jo pidemmän aikaa ollut sitä mieltä, että kaunein kiitos taitanee olla hiljaisuus. En käy kahdenkeskisiä keskusteluja julkisista kirjoituksista; joko sanot sanasi samalla areenalla tai sitten saat pitää suusi kiinni. Minusta itsestäni taas sinulla ei ole oikeutta eikä tarvetta tietää yhtään mitään.

"En käy kahdenkeskisiä keskusteluja julkisista kirjoituksista. Itsestäni sinulla ei ole tarvetta eikä oikeutta tietää mitään."

Tämä hakukoneleikiksi määriteltävä lieveilmiö kulkee aika-ajoin jo suorastaan vitutuksen rajoilla. Anteeksi; monessako lehdessä olitkaan päällikkönä tai olitko missäkin asemassa kustantamossanne? Etpä tainnut – todensanoen – olla kumpaakaan edellämainituista, eli asia on juuri niin kuin äsken totesin.

Tämän itse tykkään mokomienkin portfoliossani notkumisesta. Valitettavasti tuo on internetistä löydettävissä eikä softa suo jätättää etusivulle kaikkia keillä ei ole mediatalon työsähköpostia. Sehän siinä juuri onkin, kun tälläinen netissäroikkuminen ajankulukseen ei oikeasti myy juuri mitään.

Bloggaaminen ja yleisönosastokirjoittaminen taas menee sataprosenttisesti ilmaiseksi tai tavallaan jopa maksun puolelle, koska joudun ylläpitämään tiettyä teknologiaa kyseisen intellektuellin taukoliikunnan suorittaakseni. Sinä: tiedosta mikä olet ja tyydy asemaasi, siinä oppi sekä elämä.

"Et ole päällikkönä lehdessä etkä missään asemassa ainoassakaan kustantamossa, joten sinun ei tarvitse 'tietää' mitään."

Onko blogisi lukeminen kielletty/pitääkö sitten kirjoittaa noin? Ymmärrän; kaukana typeränuteliaan rahvaan takana eivät ikinä ole konformistiset lannistaja-omavalvojatkaan. On toisinaan vaikea tietää, että mikä oli niille suurin sopimattomuus; vai riittikö, kun äänessä oli kerrankin joku muu kuin itse.

Mutta; jos nyt puhteena teeskentelen vastaavani, niin eihän tuo varsinaisesti taitane rikoslakirikoskaan olla. Pointti on, jottei positiostasi tai intresseistäsi ole vähääkään epäselvyyttä; siispä sinun piti ensin kyllääntyä ja sitten pikimmiten poistua. Et ymmärrä, et tarvitse eikä ilmeisesti kosketa sinua – heippa.

Enkä minä huvikseni tavisten sekaan kaikille muille paitsi itselleni voittoa jauhavaan toimintaan menekään. Pohdin aina tarkoitusta, mahdollisuuksia, enimmäisiä seuraamuksia kumpaakin suuntaan ja niin edelleen ennenkuin asian – siltä kertaa – päätän. Minä kuule kirjoitan sen mitä tarvitaan tai huvittaa.

"En mene huvikseni tavisten sekaan toisille voittoa jauhavilla alustoilla, mutta kirjoitan sen mitä huvittaa tai tarvitaan."

Sanomisen sisältö ja taito on tärkeintä; sensortin kirjailija, koomikko, runoilija tai vaikka sitten räppäri minä olen. Sinä olet turhanutelias tavis sosiaalisesti kanssakäymässä sanomisen varjolla Eivät suojamuurini laske, en lopeta esittämästä roolia eikä kulissienikaan taakse saa katsoa. Etsi kavereitasi ja viihdettäsi muualta.

Mikä sen tausta on? No, kun tämä ei oikeasti kuulu sinulle pätkääkään. Mokomaa udellaan silti, koska tottakai aina luullaan omaelämänkerran kirjoittajaksi, kaunaiseksi tai rehvastelijaksi. Näinhän itsekin tekisit. Mutta kun sinä et ole koko maailma. Totuus, olennaisuus ja mustamaalaaminen? No, kuule kirjoitapa ihan itse vaan puolestasi.

Onneksi kukin voi olla sellainen tai siten kuin itseä huvittaa. Ulkopuoliset eivät määrää muusta kuin omasta vastaanottamisestaan ja suhtautumisestaan. Ihmisille yleensäkin voi olla tärkeää saada kokea olevansa osa itseään isompaa kokonaisuutta tai saada antaa oma sanottavansa osaksi muita, mutta sama ei välttämättä koske älykköjä.