Seutukirjaston turvallisuustyön puutteet, osa 3: Linjana linjattomuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on ulkona, siinä
kortinlukija+koodinäppäimistön yläpuolella.
Sisällä on yleensä omatoimiaikaa koskeva
opastetaulu, jossa neuvotaan soittamaan 112:n
hätätilanteessa.

Ai miksi te jätätte lukematta ja vaikenette? Reaktionne on perin inhimillinen, mutta yksilötasolla moista on aika tavattoman rasittavaa seurata. Eikä organisaatiotakaan yksinkertaisesti voi johtaa sellaisella "periaatteella" kriisiytymättä ja päätymättä umpikujaan.

Niin, sinähän et tunkeudu oikeudettomasti suljettuihin tiloihin, riko tai häiriköi. Itseasiassa; kaihdat vaikeuksia niin innokkaasti, että lähes pelkäät niitä. Kun taas ne edellisen postauksen kolmannet tyypit – kielteiset poikkeuspersoonat – usein "kiusaavat", vainoavat ja tekevät muitakin rikoksia – juuri siksi.

Turvallisuustyötä piti tehdä, jotta – heidän vastakohdallaan – normaaliväestöllä on mahdollisuus niin käyttää oikeuksiaan kuin myöskin täyttää velvollisuutensa. Vain ne kielteiset poikkeuspersoonat näet katsovat ettei itsellään muita olekaan kuin pelkkiä oikeuksia. Näiden kahden välillä olevaa isoa eroa ei siis parane ikinä unohtaa.

"Turvallisuustyö: jotta normaaliväestöllä olisi mahdollisuus niin käyttää oikeuksiaan kuin täyttää velvollisuutensakin."

Vaara-kirjastojen linja on linjattomuus, jota Suvi Pirnes-Toivanen peittelee olemalla antamatta varmaa vastausta mihinkään turvallisuustyön kehittämisehdotukseen. Väliaikaohjelmana tai taukoliikuntana siellä tosin saatetaan myös sähköpostitella niin lähikouluun kuin nuorisotyöntekijöillekin.

No, sehänhän se taas auttaakin – paljonko vai vähän – jätän ottamatta kantaa, koska blogini ei ole mikään vakuutusyhtiön radiomainos, jolle vahinkoaltistuin joskus viikonloppuna kaupallista kanavaa kuunnellessani. Mistä on saatu päähänsä ilkivallantekijä-häiriköiden kuuntelevan opettajaa tai rehtoria?

Nuorisotyön vaikuttavuuteen en liioin usko – etsivän sellaisen piiriin tullaan ehkä, – kun on toisen asteen koulutuspaikka hakematta, saatu sellainen on ghostattu, pinnattiin kutsunnoista tai armeija potki ulos turvallisuusriskinä. "Turvallisuustyö" seutukirjastossa on siis loppujenlopuksi epäsystemaattista ja uskomuspohjaista hyssyttelyä.

"Niin kutsuttu turvallisuustyö Vaara-kirjastoissa on siis epäsystemaattista ja uskomuspohjaista hyssyttelyä."

En minä ole muuttamassa seutukirjastoa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden viranomaiseksi, jolla on siksi "luonnollisesti" myös omat aseelliset joukot. Ehei. Kaavailuissani ei ole edes Amerikan mallin erikoistunut poliisilaitos, joka hoitaa kaiken itse – paitsi, mitä nyt törkeän ja suurrikollisuuden sekä panttivankitilanteet, – ehkä. 

Tajusithan, että edellinen kappale oli vittuilua? Kirjoitin niin tarkoituksella, koska turvallisuustyöstä ei pystytä koskaan keskustelemaan asiallisesti. Joko ei voi sanoa mitään, on aina väärä aika puhua, ei ole sanomista saavan vertainen tai kaikenmieluiten tämä olisi vain edunsaajana kun Joku Muu hoitaa kaiken.

Maailma ei odota virkoja, budjetteja, julkinen-yksityinen -palveluorganisaatioita, hankintapäätöksiä, rakennus- tai asennustöitä ja mitä kaikkia niitä olikaan. Siksi – toisinaan aiheutuu kiusallisia tilanteita – esimerkiksi poliisi joutuu tulemaan pitämään järjestystä kirjastossa. Jos ei tosiaan muutakaan ole. Pitäisi olla.

Monologi olisi periaatteessa ollut loppu, mutta – vielä kerta kiellon päälle – niiden männäviikon Karjalaisessa olleiden "kivojen" lokki- ja lapsiperhesuosiojuttujen johdosta/kunniaksi.

Postaussarja: 1,2,3,4