Luin Kari Kauppisen kirjoittaneen Outokummun Seudussa poliisin ajaneen kaupungissa usein autoin siniset majakat vilkkuen ja sireenit huutaen, mutta heittäytyneen jälkeenpäin – nyttemmin valitettavan yleisesti – puhumattomaksi. Kenelle siis ne pillit oikeastaan soivatkaan ja mitä on vuoksensa tehtävä?
Poliisia ei tapaa enää poliisiasemalta ilman ajanvarausta eikä se juuri partioikaan; sanoopa vain tiedotteissaan suorittaneensa valvontaa, jos tapasi jotain luullakseen huomionarvoista. Kaksi konstaapelia ajaa pikkupakettiautoin tehtävältä toiselle; samaa on toisinaan sanottu vallan ralliksikin, jos tekemistä on ollut sumaksi asti.
Siispä; on täysin vanhentunut ajatus, että mennään vähin äänin ynnä elein tykö käskien näyttämään julkisen huomion kohteeksi joutunut kantamus. Nyt jokainen on uhka, kunnes vaarattomuutensa on todettu. Ellei ehditty luikkia tiehensä ennen saapumista. Sikäli, kun siellä edes koskaan ketään olikaan. Arvailen; en tiedä.
"On vanhentunut ajatus vain käskeä näyttää kantamus. Jokainen on uhka, kunnes vaarattomuus on todettu."
Ei sellainen peli ole vedellyt enää vuosikymmeniin, jotta äskeinen kuulusteltu kyyti konstaapelin pahoinpitelytehtävälle; eikä kelpaa lääkintävahtimestarikaan rattijuopon taluttajaksi, koska äkillinen selkäkipu piinasi kiinniottajaa liiaksi. Moinen sopii enää ikäihmisen paikallismedian haastattelumuisteloksi, jonka minäkin olen lukenut.
Mistä on edes sopivaa olla utelias? Asuntonsa sotkeneen vaarallisen henkilön ambulanssilla hoitoon toimittaminen on tavattoman arkaluontoinen asia. Vähempi on tuskin sekään, jos yhteys sukulaiseen katkeaa; siispä poliisin täytyy mahdollistaa ensihoidon mennä sisään tarkistamaan. Tämä on nähty ulkoisesti; analyysi on omani.
Mutta nyt tulee kyllä jo vakavampi paikka. Peittikö jälkimodernin poliisijargonin helmiläppä yksilönsuojasta SOTE-keskuksen edessä seisseet ambulanssin ja rikostutkintaoletetun siviili- sekä pillit päällä ajaneen virkapukuisten tunnuksellisen pakettiauton? Näin minä sen näin; saatan kuvitella tapahtumat takanaan, mutten kerro.
"Mikä kelpaa enää haastattelumuistoksi? Mistä on sopivaa olla utelias? Seuraavaksi edessä voi näet olla jo vakava paikka."
Kahden maailman välillä on siis jyrkkä ero. Journalismin tulee tietää poliisin ”jokin” kuin sanotaan olevan ”ei mitään”, jotta tosiasioihin perustuva tasapainoinen maailmankuva palauttaa yleisön turvallisuudentunteen. Tekivätkö asiakkaat poliisin kaltaisekseen, kun se noin välttelevän mitäänsanomattoman önähtäen puhuu?
Pohjois-Karjalan kaikkien medioiden rikos- ja oikeustoimittaminen siis on olot huomioiden aivan onnetonta. Pitää olla omat lähteet; sejasama kommunikoidaanko suoraan ”maijan” kuskinpukilta vai tavataanko vasta päiväin päästä hieman pidemmän matkan kulkeneen tiedon tiimoilta. Sanan on jokatapauksessa kuljettava.
Oliko Outokummun pilliensoitto siis vasta alkusoitto? Jotta tulevana aikana vartija tarkastaa kadun levottoman ihmistenpelottelijan tai ei ole tiloihin tulemista. Sikäli, kun poliisin ja rajavartiolaitoksen avuksi asetetut järjestyksenvalvojat eivät niittaa niinehyvineen asvalttiin; olkoon päällään sitten murteisesti tottero tai oikein tykki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.