Joko otat tai et, jos et, niin sitten heippa

Pitäisiköhän siirtyä nettikauppaan kotiin toimituksen kera, kun kauppareissuilla sattuu ja tapahtuu? Tälläerää kadun toisellapuolen oli poliisitehtävä, joka ei lähtöjään näyttänyt paljon millekään. Ikänaisemäntä esitteli partiolle vähän itseään nuoremman auton peräpeiliä ynnä oikeaa kylki-takakulmaa.

Joopajoo. Kiinnostaa kuin kilo haisevaa-likaavaa; nämä jutut ovat jo vuosia päättyneet ennenkuin alkoivatkaan, koska itsekriminointisuojan tähden poistuminen ilmoittautumattta ei ole rikos ja tutkinnan edellytykset ovat tuskin mainittavatkaan. Alustavasti arvailin, että kylän sen toisen kaupan parkkirivassa olisi kolissut.

Keräilin työnsin kärryä nostelin hihnalle maksoin mätin reppuun. Syystä, että myyjästä tapahtunut oli kyllin kiinnostavaa käydä vallan ikkunasta vilkuilemassa; olin epätyypillisen sosiaalinen ja jaoin niin taustatietoni kuin ajankohtaiset havaintonikin. Mitä jänskättämään tyhjää, kun se kerran ei ole oikea hätätilanne.

"Olin epätyypillisen sosiaalinen; jaoin niin taustatietoni kuin ajankohtaiset havaintonikin. Mitä tyhjää jänskättämään."

Vedin selkääni talsin kohti ilmoitustaulua, mutta sitten tilanne kärjistyi. Paikalle tuli ensihoitoyksikkö hiljaisena ajona; se ei siis ollutkaan silkka parkkipaikkakolhiminen-törmäily vaan jotain vakavampaa. Jätin ilmoitustaulun väliin kävelin ulkona edeten lähemmäs ja kaivoin luurin esiin toppaliivin rintataskusta.

Soitin lehden vinkkinumeroon kuin on puhelinmuistiossani. Enpä olisi uskonut olevani tekemisissä toimittajan kanssa. Alkoi näet sönköttää jotain Tilannehuoneesta vaikka eiväthän ensihoitokeikat siellä näy; näin on myös Peto-median suhteen. VHF-paloradioon kytketystä ämyristä olisi ehkä joskus vahingossa saattanut kuulua.

Mikä tekee tästä kiireellistä, tohti kysyä. Siihen taas minä, että olet pännämies ja kuukausipalkalla; sinä teet julkaisupäätökset. No, eihän ihan vielä valmista ollutkaan; olisi pitänyt selvittää, jotta tuliko tsirra paikalle varmuuden vuoksi vai oliko kolaripaikalta karattu tosista henkilövahingoista piittaamatta.

"No, eihän se nyt ihan valmista vielä ollutkaan. Olisi pitänyt tietää, että tuliko tsirra paikalle vain varmuuden vuoksi."

Yleisessä edussakin on useita tasoja; törmäily, johon ainoa apu tänään – ehkä – on kaskovakuutus – se on taloudellista epäoikeudenmukaisuutta. Seuraavana tulee epäluottamusyhteiskuntakehitys, koska kokemus epärehellisyydestä rapauttaa väestön keskistä solidaarisuutta ja pahinta kaikesta ovat henkilökohtaiset tragediat.

Niin. Miksi ihmeessä vaivaudun? Sen Noljakan kerrostalohenkirikoksen takia, mistä poliisi vaikeni täysin aina vangitsemisoikeudenkäyntiin asti. No, ei olla aivan naurettavia/naiiveja; ainahan olen tiennyt niiden voivan salailla vaikka mitä. Esimerkiksi silloin, kun ”tarkastus- ja varmistustehtävä” toikin käteen vain tyhjää.

Luonnollisesti minä olen ehtinyt kuulla anekdootin, jonka mukaan jokaisella Oikealla Toimittajalla on sisällään pieni tiuku kuin alkaa helkkää, kun kuulevat uutisen. Ellei ole; kohoaa ennätysajassa puolue- tai ay-lehden päätoimittajaksi. Sellainen ei välttämättä edes – vailla suomennosta – tiedä mitä tarkoittaa skuuppi. Nähty on!

"No, ei olla aivan naurettavia/naiiveja; ainahan olen tiennyt poliisin voivan salailla vaikka mitä."

Jotkut ovat myös toivottoman aloitekyvyttömän laitostuneita kirjoituspöytätoimittajia; heistä ei ole mihinkään ellei joku yhteiskuntamme virallisselittäjä lähesty – mielellään hyvissä ajoin etukäteen – tiedotteella. Tai näinä erittäin keskittyneinä aikoina – juttua saa valmiina toisesta konsernimediasta.

Ehkäpä ihmisillä on vain ansaitsemansa media? Taloissa sisällä on puute lähinnä maksajista, mutta sellaiseksi kukaan ulkona ei välitä ruveta. Uutiset vastaanotetaan mistä tahansa – no, sittenpä Amerikan kouluampumisessakin suoratoistopalvelun videossa sönkkätään ”rajamiehestä sankarina parturilta lainatulla pitkällä aseella”.

Minä? En aio ruveta nalkuttaja-marttyyriksi tai väärinymmärrettynä vollottavaksi neroksikaan. Se ei nimittäin johda yhtään mihinkään ja on sitäpaitsi aivan hiton ikävä elämäntapa. Puhumattakaan etuoikeuskuvitelmista, joita en ole ikinä potenut; väitän nyt ihan pokkana. Joko otat tai et, jos et, niin sitten heippa.