Sano se suoraan tai epäsuoraan, samapa tuo, kunhan ajattelet

Kysypä itseltäsi; montako minuuttia putkeen sinua kuunnellaan ilman aiheen vaihtamista, höhöhöö-luokan mukanokkelaa sanaleikkiä tai suorastaan paikaltapakenemista? Se kertoo paljon, mutta ei välttämättä imartele. Opitpahan katsomaan tarkemmin, että keille viitsit vast’edes ajatuksistasi kertoa.

Ala-arvoista

Ala-arvoista huomenta, hyvät lukijani, joita on nyt tavallista nollaa kävijää enemmän. Näinhän on ollut jo pitkään; syynkin tiedän kyllä, sillä en ole tiedonhankintakyvytön enkä liioin ympäröivästä maailmasta pihallakaan. Hieno havaita kuinka valtaosa teistä tajuaa erehdyksensä jo peräti noin yhdessä sekunnissa. Ja poistuu paikalta.

Miksi avoin päättely on minun juttuni?

Tämän tekstin siemen kylvettiin, kun äsken pyysin ja sainkin kritiikkiä työstäni. On näet usein niin, että näissä hommissa sinua joko inhotaan ja halutaan lannistaa hiljaiseksi; tai hyvää tarkoittavat tutut lähtökohtaisesti kehuvat, koska sinä olet sinä. Missä olet oikeasti ja miten etenisit; kas siinä pulma.

Minuuttien myytti

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei tämä ollut koskaan minun työsalkkuni.
Taisin ajatella tekeväni ruudusta joskus jotain portfolioon kuvaa-
maan ammatillista siirtymääni.

Joensuun Prismaan murtauduttiin aiemmin tässä kuussa. Tarkastelen nyt muutamia epäkohtia, jotka havaitsin kyllä tuoreeltaan; vaan mistä silloin vaikenin. Olenhan kynämies; en enää järkeile, etten saa arvostella, jos en ollut siellä itsekin eli "lampsinut mailia hänen maihareissaan". Saan jälkiviisastellakin.

Järjestyksenvalvonta Joensuun keskustassa

Olen kirjoittanut monesti Joensuun uuden kaupunkikeskustan turvallisuustilanteesta. Nyt aihe on noussut uudestaan ajankohtaiseksi, koska saan säännöllisesti lukea somesta purnauksia Korona-viruksen aikaan liittyvän varovaisuuden noudattamattajättämisestä; ne kohdistuvat niin nuoriin kuin vanhoihinkin.

Perussuomalaisuus – politiikkaa vai henkilökohtainen ongelma?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ilta-aikainen kuva noin vuoden takaisesta Joensuun keskus-
tasta; havainnollistakoon se tässä kuinka autiolta siellä pitäisi nyt näyttää. 

Perussuomalaiset on populistinen koalitiopuolue. Sen reaalipoliitikot eivät usko itsekään suoltoonsa, metodipopulistit ovat olevinaan tosissaan, valtavirran populistit vaihtelevat hillumisen sekä arkiharmauden välillä, autoritaariset haluavat diktaattoriksi ja joidenkin ”politiikka” on vain häiriintyneisyyden oire.

Plus- vai miinusmerkkistä, siitä on kysymys Corona-viruksen aikanakin

(Kuva: Jari Kähkönen) Katuvalokuvausharrastusta Helsingissä vuosia sitten.
Ruutu valikoitui tähän solidaarisuudesta kulttuuritoimijoille, jotka ovat jou-
tuneet ahtaalle nykyisessä poikkeuksellisessa tilanteessa.

Suomi oli vakaa maa, jossa viranomaisiin luotettiin, turvallisuus ja oikeudenhoito olivat kunnossa; kaikki olivat osallisia, toimivia ja vielä suhteellisesti vauraitakin. Normaalit suhtautuivat toisenlaisiin lähinnä ihmetellen, säälien sekä joskus myös lievästi epäuskoisen vahingoniloisesti hihitellen. Sitten maailma muuttui.

Älä syytä Korona-virusta, kun vika on itsessäsi

(Kuva: Jari Kähkönen) Käyttökauden vihreän pikkurepun tuunaaminen kantoviilek- 

keen tarviketaskuin oli minusta kiinnostavampaa kuin hallituksen tiedotustilaisuus.

Olen ohuesti huvittunut siitä kuinka kaikki ovat niin tietäviä ja huolissaan, kun koronaepidemia nyt johti valmiuslakien käyttöönottoon. Sanoisinkin näin, että suotta tautia syytät; olet mitä olet tai teet mitä teet siihen katsomatta. Ei mielivaltaisuutta, taitamattomuutta eikä ihmisten ylikävelyäkään ole juuri keksitty.

Kansalaispalvelus tyhjien toiveiden tynnyrinä

(Kuva: Jari Kähkönen) Siitä, mitä on palveluksessa käyttänyt; saa tehdä itselleen
käsilaukun siviiliin päästessään.

Kansalaispalvelus – mitä viiksenkarvaa; armeija on sotimista varten, ei siksi että inttimuistoista tarinoiminen säilyisi suosittuna ajankuluna kansan kesken. Minä väitän, että puhe koko ikäluokan jakamasta kokemuksesta on yhtä täyttä feikkiä kuin tuore huoli nuorten syrjäytymisestäkin. Ei oo totta!

Sanohan, paljonko rakenteellista työttömyyttä ihanneyhteiskuntasi kestää?

Youtubesta löytyi tälläinen Mikko Perkoilan jo alunperin 1980-luvulla tekemä, sangen osuva laulu.

Minä opin muinoin, ettei rakennetyöttömyyttä sanan varsinaisessa merkityksessä olekaan; se oli oikeastaan rakennemuutostyöttömyyttä, joka katosi aikanaan edistyksen edistyessä kyllin. Kaikkein useimmin käytetty esimerkki tästä oli maatalouden kuihtuminen ja teollisuuden kasvu 1960-1980-luvuilla.

Automarketin turvallisuus

(Kuva: Jari Kähkönen) S-Marketin aukioloaikoja muutettiin, mutta
valaistuskeskuksen kello-ohjausta taas ei oltu muutettu ennen-
kuin vasta nyt. Tämä on vuosia vanha arkistokuva.

Yhteiskunta muuttuu ja se heijastuu turvallisuuteenkin. Ei 2020-luvun automarketin turvallisuutta voi hoitaa kuin 1980-luvun keskustatavarataloa. Onko oppimishalukkuus ja sitoutuneisuus kunnossa vieläkään? Ei enää, jos on saanut koskaan; saa mitätöivästi töksäyttää ”ei meille tälläistä, tämä häiritsee”.

Karhutiimi elämöi, nosti kämmentäns’ ja...heitti hästägin?

                        Video: Youtube/Ne Luumäet/Myymäläetsivä vauhdissa.

Anteeksi kansallisrunoilija Runeberg; en voinut mieltäni malttaa. Otsikko ostaa paikkansa, kun joku Karhutiimistä kirjoitti sosiaalisessa mediassa, että hässäkkä näkyvä valvonta sucks; s-sana muuten tarkoittaa kiltistikin sanottuna pahalle haisemista. Onko keksitty uudelleen tuli vai pyörä? Ei. Myymäläetsivä!

Poliisi käyttää valtaa eikä kaihda keinoja

(Kuva: Jari Kähkönen) Vuosia sitten olin Helsingin Lauttasaaressa syömässä
keskellä arkipäivää. Tempaisin pokkarilla kuvituskuvan, jota olen sen jälkeen
käyttänytkin monen moninaista kertaa.

Poliisi on ystäväsi vaikka väkisin, mutta vain saadakseen kytätä ja alistaa sinua. He kuvittelevat toimivansa yhteiskunnan puolesta, koska sellaista opiskelijoiden päihin isketään Poliisiammattikorkeakoulussa. Tuo sisäisesti 1950-luvun arvostuksia noudattava opetus tekee poliiseista vähän jälkeenjääneitä ja tökeröjä tyyppejä.

Kansanmiehet ja hyypiöt heidän joukossaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Maailma näyttää täysin toisenlaiselta kansanmiesten
tarinaringistä kuin eliitin asemista katsottuna.

On sitä maailma aikaansa päässyt, jos nyt fasistitkin ovat demokraatteja. Tai sitten joillakuilla höpsöliineillä on pahemman kerran hukassa niin tieto kuin ymmärryskin suomalaisesta kansanluonteesta. Moistenko olisi muka annettava koko maata johtaa? Ei tule kuuloonkaan; he nyt eivät vielä hallitse täysin omaa itseäänkään.

Tavanomainen viisaus on vaikeuksissa

(Kuva: Jari Kähkönen) Neuvostoimperiumi satelliittei-

neen on ollut jo kauan historiaa; kuvassa Itä-Saksan 

kansanarmeijan upseerisalkku.

Perussuomalaisten nuorten varapuheenjohtaja Toni Jalosen Tallinnan puhe ja Kristillisdemokraattien lakiehdotus työttömyysturvan kielitaidottomuusmiinuksesta ovat jo päiviä vanhoja vitsejä, mutta paljastavat kuitenkin niin sanotun tavanomaisen viisauden kriisin yhteiskunnassamme.

Kuinka saavuttaa uskottavuus ja menestys omassa tekemisessään?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kysyttiin, mikset ole menestynyt, jos olet muka niin fiksu.
Vastaus annettiin.

Mitä itse tekisit paremmin/miksi kirjoitat näistä asioista/mitä yrität myydä? Siis, jos tekisin kaiken a) täydellisesti julkisesti ilmaiseksi b) vaikuttaakseni fiksulta koska pyrin joksikin c) tyrkyttääkseni omaa tuotetta tai palvelua; sitten saisin kirjoittaa mitä haluan? Puhukaa omasta puolestanne, siellä lokeroissanne!

Reilan rivimiesmarkkinointi ontuu

                                                Video: Duunitori, Youtube

Luulin turvamyyjien olleen jo menneen syksyn lumia, mutta jatketaan sitten juttua, kun on kerran oikein puhemies valittu ja nettiin lykätty ”vastausvideo” tieskenelle. Jaahas. Mitäs minä näenkään? Sehän on ilmeinen markkinointiviestintä-ätäkki, jonka moukaroinnilla pyritään markkinoiden haltuunottoon. Aloitettiin rekrytoinnista.

Hyvä tekosyy

(Kuva: Jari Kähkönen) Järjestyksenvalvontaa Helsingin Itäkeskuksen Tallinnan-
aukiolla hyvin kauan sitten otetussa arkistokuvassa.

Ihminen on sellainen eläjä, että kaikki paitsi käsinkosketeltava pitää kuvitella mielessään; muuten sitä ei ole olemassa. Se vaatii hyvää tekosyytä, jota on viimeisen parin päivän aikana etsinyt Helsingin keskustakirjasto Oodin johtaja Anna-Maria Soininvaarakin; voi kuinka kätevää, että voi puhua valvontakameroista.

Asevelvollisuus surkeutuu loppunsa edeltä

(Kuva: Jari Kähkönen) Matkamuistoja ideologioiden sodasta: Harppi-Saksan
kansanpoliisin hihamerkki Jugoslavian kansanarmeijan ilmavoimien kypärä-
kassin kyljessä. Molemmissa nyttemmin entisissä valtioissa oli muuten ylei-
nen aselvollisuus ja isot armeijat. Silti pakko hävisi sodan.

Kun kansallisvaltio-Suomea tehtiin, tultiin rakennetuksi kaikenlaisia mielikuvituksen tuotteita. Näiden johdannaista on sekin pertsamedian usein toistama täysin päätön hokema, että jokainen mies on osapäiväsotilas eikä muuta voi kuin käydä armeijan ja kuulua reserviin. ”Yleinen asevelvollisuus” on loppunsa edeltä surkeutuva myytti.

Kiiman ja kateuden peruslaki

En pidä Saara Särmää kummempana kuin ketä hyvänsä nettikeskusteluja ulkoapäin naureskelevaa ja sormellaosoittelevaa; heitä olen jo todellakin nähnyt kyllin. Tämä voisi olla hyväksyttävää, jos psykologisten termien heittely olisi irrallista ja vailla pyrkimystä suurempaan ymmärrykseen eikä voimauta puhujia toimijoiksi. Ehkä.

Liberaali demokratia ja yhtäläinen ihmisarvo ovat ainoa toivomme

(Kuva: Jari Kähkönen) Yhteisöllisyyttä esittävä valokuva ostoskeskuksella, jota ei
enää ole olemassa.

Saatan tuntua vieraalta, kuin olisin toiselta planeetalta, mutta kyllä minä ymmärrän sinua silti. Meillä ei kansa- ja ihmiskuntana näet muuta toivoa olekaan kuin liberaali demokratia sekä kaikkien yhtäläinen ihmisarvo. Sitä eivät kaikki tällä viikolla muistaneet ja useat taisivat silloinkin vain suorittaa niin sanotusti viran puolesta.

Arvaamattoman ja epäoikeudenmukaisen maailman vartijana

Palokunta näyttää mallia syrjimättömyydestä; lähde Facebook, bongattu Rysky Riiheläisen seinältä. Englanninkielinen video ei käsittele suoraan romaneita.

Vartija työskentelee yksin sekä suoraan asiakkaiden kanssa. Voi olla vaikea pitää yllä ammatillista etäisyyttä ja mielessä on muukin kuin laki. Syytä olisi; asiakkaan, asiakkaan asiakkaiden, asiakkaan henkilökunnan tai oman työnantajankaan halut eivät tee mahdotonta mahdolliseksi eivätkä etenkään suojaa jälkiseurauksilta.

Päivänselvä mysteeri-ilkivalta

(Kuva: Jari Kähkönen) Murrossa keikantekijät yleensä vain varastavat.

Pohjoiskarjalaisissa julkisissa tiloissa tapahtuu säännöllisesti niin sanottua mystistä ilkivaltaa, josta useimmiten ei ulospäin huudella. Vastuulliset pelännevät, että itselleen nauretaan; eivät halua myöntää turvallisuusongelmaa ja haihattelevat loputtomiin. Minulle asiassa ei kuitenkaan ole paljoakaan epäselvää.

Terve, stalkkeri!

(Kuva: Jari Kähkönen) Turhangooglettelijat voisivat
tehdä ympäristölle palveluksen ja omistautua
yksinomaan analogisiin sekä sähköttömiin huveihin.

No, mitä nettikyttä? Olet siis kummajainen, joka onkii toisen nimen ja googlaa sen kytätäkseen verkkopreesensiä; eräät jopa istuen samaan aikaan samassa huoneessa kytätyn kanssa. Ymmärrän. Et osaa tai uskalla esitellä itseäsi. Etkä pysty kohtaamaan kanssaihmistä silmäntasolta tasa-arvoisessa vuorovaikutustilanteessa.

Reaaliaikamaailma vaatii uudenlaista auktoriteettiä

En koskaan pitänyt Jyri Paretskoin tolkunihmistekstistä. Tyhjänpäiväisyys, yhtäältä-toisaalta -jossittelu, rohkeus kateissa, en ole rasisti...mutta ja niin edelleen; näin minä siitä ajattelin. Kehdata nyt käydä noin sormi pystyssä opettamaan vailla superstaran asemaa; taisi mies saada ansionsa mukaan ainakin joltain osin.

Jos se on noin vaikeaa, ota lopputili ja vaihda alaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Sidosryhmätapaamisessa muinoin Helsingissä keskellä
yötä; nappasin pokkarin käteeni veskasta, kun tämä sattui silmääni. En oikein
tiedä itsekään, että mihin kuva liittyy tai miten.

Kyllä minulta aikanaan pääsi niin nauru, pieru kuin kirosanakin kuullessani poliisiliiton organisaattorin selittävän, että poliisin pitää saada tehdä haalarikameravideoilla mitä huvittaa. Itsekriminointisuoja! Mokoman viisastelevan knoppisananko piti saada koko kansa polvilleen ihastuksesta? Ei kelpaa vieläkään, vaikka viesti onkin laajasti levinnyt.

Tietämys ratkaisee, ei miten se on hankittu

Flooranpäivän piknik Kumtähden kentällä Helsingissä; Suomen
lippu saapuu. Olin paikalla kaupunkitoimittajana selostamassa
juhlamenoja silloiselle lehdelleni.

Kerran nuorena minut komennettiin yhdessä työnhaussa noin seitsemäksi tunniksi psykologin testattavaksi. Olimme siellä porukalla; kaikki hakemassa johonkin korkean profiilin paikkaan ja rasti oli osa isompaa testipatteristoa. Opin sillä reissulla jotain oppineisuudestakin; useimmat sellaiset ovat ressukoita, jotka voisivat hankkia elämän.

YLE:n ajankohtaisongelmassa vatvottiin haalarikameroita

(Kuva: Jari Kähkönen) Poliisin kypäräkamera
tuli vastaan kerran, kun selostin mielenosoitusta.

Minua eivät YLE:n ajankohtaisongelmat kiinnosta. Tiedän jo, että niitä on tasan kahta sorttia; vatvova ja jankuttava, eikä kumpikaan puhuttele itseäni. Männätiistaina nähtiin ensinmainittu poliisin haalarikameroista, mutta mitä kolme esimerkkivideota oikeastaan kertovat poliisimme ammattitaidosta ja yhteiskunnallisesta asemasta?

Minimipalkka on fingerporivitsi ja työllisyys jokaisen omassa päässä

(Kuva: Jari Kähkönen) Minimipalkkaan pe-
rustuvat työmarkkinat tunnetaan jo vai-
kutuksiltaan ympäri maailmaa.

Kommunistipuolue Kokoomus hyökkäsi maanantaina kansalaisten perusoikeuksien kuten sopimusvapauden kimppuun minimipalkalla. Keskiviikkona ätäkki jatkui kuuluttamalla työ(llisenäolo)pakkoa; työstä tosin ei välttämättä makseta palkkaa eikä se aina ole edes todellisuudessa olemassakaan. Tämä on ajan uusi sävel.

Tiedätkö kuka nurkissasi nuohoutuu?

Suuren maailman limukaappi; ovet ovat lukossa ja
ne avataan ostajalle kassalta kaukosäätimellä.

Pohjois-Karjala on korpea; ihmiset harvassa ja tapahtumat vähissä. Siellä ei juuri ole maamerkkejä, joiden mukaan suunnistaa. Tapana ei liioin ole ollut aidata tai sulkea; siispä rakennusten nurkissa pyöritään niin jatkuvasti kuin paljonkin. Yksi ikävissään tekemisenpuutteessa, toinen oikeasti eksyi ja kolmannella on pahat mielessään.

Hallinta – sitä joko on tai ei ole

Kentällä eteen saattaa tulla joku, joka ei enää
kuuluisi vapaalle jalalle lainkaan.

Alunperin ajattelin, että Palmian järjestyksenvalvojien lauantai-illan erikoinen Helsingin metrossa ei antaisi aihetta suurempiin pohdintoihin; onhan tässä teksti tai toinenkin tehty(1, 2). No, niitä selatessani totesin, että hallinnan käsitteestä ei ole tullut vielä kirjoitettua. Se on ammatin perusasia, joka pitää oppia koulussa.

Poliisista keskustelemisen vaikeus hybridivaikuttamisongelmana

(Kuva: Jari Kähkönen) Poliisista keskusteleminen on vaikeaa asioiden monimut-
kaisuuden vuoksi; juuri siksi siitä onkin tullut nyt hybridivaikuttamisen ongelma.

Alan pakinoimaan oletuksesta, että on neljää perustyyppiä ihmisiä: poliisit, poliisiin myönteisesti suhtautuvat, poliisia vihaavat ja ne ketkä eivät ota kantaa. Tyyppien rajapinnat ovat vaikeita sekä koeteltuja, koska joko siellä käytetään valtaa tai sitten paljastuu käsittämätön vaikeus hyväksyä toisen yksilöllisyys ja ihmisarvo.

Suonsilmäke löytyy tietoverkostakin

(Kuva: Jari Kähkönen) Joensuun pääkirjas-
ton ala-aulan säilytyslokeroilla oli keppos-
teltu; sinänsä kukaan ei yllättyne, jos kirjas-
tossa on kirjoja. Vannomatta paras?

Tämä pakina sai alkunsa, kun Rysky Riiheläinen bloggasi Toimittajaliitosta, joka on melkoinen kummajainen niin nimeltään, kokoonpanoltaan kuin väitetyltä tarkoitukseltaankin. Eiköhän mokoma Terijoen hallitus ole pelkkä tienuu- ja huuhaanlevityskone petettävissä olevien puijaamiseksi.

Onko armeijalla elämisen oikeus?

Karjalan lennoston komentaja, eversti Timo Herranen on pantu paljon vartijaksi, kun tämä juttu tulee hänen ratkaistavakseen. Onko komentaja oikeudenmukaisuuden, vastuullisuuden ja ennenkaikkea järjellisyyden puolella vai aletaanko taas jälleen kerran ”kolmannella” omaan vapaaseen tahtiin potkia syntipukkia?

Ihmiselon rikkaus ja kurjuus projektiyhteiskunnassa

Mikä minä olen työskentelemään eteesi ilmaiseksi, takaamaan asiasi, toimimaan todistajanasi tai edes pitämään yleisösi viihdytettynä? Koska, kai sitä nyt jokaisella on omatkin asiat ja etunsa; vain erikoiset hölmöt tai tuhoisasti alttiit juoksevat toistuvasti toisten asioilla ilmanmitään.

Tason noston vaikeus

Silakkaliike härnää persuja ja kokkareita, bloggasi Uuninpankkopoika. Mutta mikä lienee liikkeen taso, kun olemus alkaa vakiintua ja toimintatapojen tulisi olla uskottavia? Haha, ainakin "asiat riitelevät, eivät ihmiset" -hokema on yhtä täyttä huuhaata kuin paretskoilainen "tolkun ihmisyys" oli. Liikkeessäkin pitää osata käsitellä ihmisiä.

Menneiden muistelua

(Kuva: Jari Kähkönen) Kyllä tämänkin kantaminen alkaa työltä
tuntua, jos siihen lisätään "pari pikkujuttuja" ja vuorolla on 
mittaa 12-16 tuntia. Ennen alkua hoidat siviiliasiasi, töistä
päästyäsi nukut.

Sain idean tähän tekstiin, kun jouduin muuatta virkaa hakiessani kirjoittamaan hakulomakkeen vapaakenttään esittelyn itsestäni ja kertomaan osaamisestani. Mihinkäs ilmeisestä pääsee; olen tehnyt töitä pitkään sekä monipuolisesti ja sen on ansioluetteloni näköinenkin. Elämänkulkuni menneekin useilta yli ymmärryksen.

Lehmossa vasaroitiin Pohjois-Karjala uuteen aikaan?

Ainahan Pohjois-Karjalassa on osattu tehdä ilkivaltaa, pieniä anastuksia sekä häiriköidä. Lehmon S-Marketin vasarointi saattaa silti olla ensimmäinen merkki siitä, että perinteiset tirkistelyt, vedenjuoksutukset, avainten lepikkoon viskomiset tai makkaroiden grillistä vieminen ovat korvautumassa suuren maailman elkein.

Totuuden versioituessa tasapainoisuus ja yleinen etu haihtuvat

Ajoin sitä ihmettelee itsekin, että kuinka vähän eroa journalismin ja juoruämmäilyn välillä on; sen verran pahasti on nimittäin sekaannuttu draamaan tai markkinointiin. Esiin nostetaan ongelmia, mutta sisältö voi olla hyvinkin ohut ja yhteiskunnallinen merkitys puuttuu tykkänään. Postmodernin pelleilyn aika on ohi.

Turtolan Citymarketin puukotus, osa 2

Kerran tein lehtijutun, jossa testihenkilö puukotti yleisimmän
mallin kevytsuojaliivejä kunnon sotaveitsellä. Lopputulos
näytti rumalta, ja Sisäministeriön Poliisiosaston virkamies
kommentoi sitä sanoen vain, että tiedon julkitulo pitää ottaa
huomioon koulutuksessa. Mikähän skannausversio tämäkin
yksittäinen ankeannäköinen ruutu muuten mahtaa olla?

Selvä. Saamanne pitää. Näen tilastoista, että ykkösosaa klikkaillaan yhä päivittäin, joten jatkamme juttua samasta aiheesta. Kuinka riittävä, laadukas ja ammattitaitoinen myymälävartiointi toimii. Olen miedosti sanottuna vaivautunut, että kukaan ei ole edes kysynyt ”missä tämän paikan vartijat olivat”. En tiedä; kirjoitan nyt yleisesti.

Vain valpas ja rohkea saa edes mahdollisuuden pärjätä

SETA:n puheenjohtaja Sakris Kupila oli haastateltavana YLE:n tutkivan journalismin tv-ohjelmassa, jossa käsiteltiin trans-ihmisten asioita. Otin avolehtiööni ylös repliikin toisten kokemusten sanoittamisen väkivaltaisuudesta, sillä mielestäni se kuvaa kiinnostavasti myös yleisesti ihmisen ja ihmisyhteisöjen toimintaa.

Toiminta kuntoon tai valtuudet pois

(Kuva: Jari Kähkönen) Mitä armeijan poliisitoiminnan
kriisi merkitsee "yleiselle" asevelvollisuudelle?

Olen kyllin kirjoittanut Ilmavoimien mahalaskusta Lemmenjoella. Tänään luin YLE:n ja STT:n oikeudenkäyntiselostukset Korkeimman oikeuden suullisesta pääkäsittelystä; jaksan enää todeta, että se on joko poliisitoiminta kuntoon tai sitten valtuudet tykkänään pois. Muita vaihtoehtoja ei enää ole.

Turtolan Citymarketin puukotus

Kiivaana käyvä uutispäivä saattaa antaa aihetta sanoa useammastakin asiasta kerrallaan, mutta mitä sen on väliä, jos tavukaan ei mene perille? Kun ei yksinkertaisesti osata tai haluta suhtautua turvallisuuteen asiallisena asiana; ollaan jatkuvasti sotkemassa se omaan mielihyvään, voitontavoitteluun tai apumiestyöhön.

Pelkuri yllyttää kieroa vaatimaan osaamatonta leikkimään turvallisuutta

(Kuva: Jari Kähkönen) Vuosikymmeniä
sitten tämä toimisto oli ollut rakennus-
työmaa ja silloin lämpöpatteriin unohtui
roikkumaan tarkastusavain, jota vartio-
kellossa kietämällä kontrolloitiin vartijan
kierrosten tekemistä.

Jatketaan toissapäiväistä juttua kovista tilanteista, mutta käännetään näkökulma paikalla olevasta sinne hälytettävään vartijaan. Onnistumiselle tieto on kaikkein tärkeintä, mutta valitettavan usein sitä ei ole tai se on sekä myöhässä että väärää. Siinäpä sitä sitten ollaan. Joskus edessä onkin moninkertaisesti pahapaha paikka.

Mitä tapahtuisi tosipaikassa?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvausrekvisiittapatukan
rannelenkki on paracordista, joten tempaisu tällä
voisi kirveltää lyöjääkin. Ellei ole käsineet käsissä.

Vartiointi on jo kauan sitten muuttunut turvallisuuspalveluksi, joka tarkoittaa pääosin mielihyvän tuottamista sitä ostaneelle. Sitäkin mietin taannoin, kun ajoin kaupunkiin; ostoskeitaaseen, jossa vartija päivysti eli jutteli myyjien kanssa. Mitä tapahtuisikaan, jos suorite muuttuu totiseksi keskellä kirkasta päivää arkena kuten Espoossa kävi?

Hätäkeskuspäivystäjän uusi rooli ja asema eivät ole todellisia

(Kuva: Jari Kähkönen) Pakollinen pelastusajoneuvon kuva, joka liittyy
aiheeseen mitenkuten.

Kun olin nuori mies, itse itseään AHK:n tädeiksi kutsuneet huikkailivat VHF-paloradiolla pikaruoka- ja tupakkatilauksia. Järjestelmän sisällä heitä ei pidetty yhtään minään; ei, vaikka virallisen puheen aikana saattoi hetken luulla muuta, kun organisaatiokartta vilahti ja kuultiin sotaisia sanoja kuten esimerkiksi ”tiedustelu”.

Piruparat al-Holin leirillä ja epäinhimillisen kohtelun kierre

Tämänkertaisten avuntarvitsijoiden kohtelu on vain osa kierrettä, joka on nähty niin monta kertaa ennenkin; esimerkiksi siinä kuinka Kainuun Juntusrannan asukkaita ja saksalaisten mukaan lähteneitä kohdeltiin aikanaan. Apuun menossa hidasteltiin, kotona seurasi leiritys ja kurinpalautus; myöskin, kaikkia keitä vain voitiin, rangaistiin.

Keskusta ei ole työväenpuolue, eivätkä ole Perussuomalaisetkaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Loistavaa polkua ei saa katkaista; siitä ei saa edes
puhua pahaa, tätä on Keskustan politiikka Sanna Marinin hallituksessa.

Maailmamme jakautuu jokseenkin suhteettoman epätasaisesti omistaviin ja omistamattomiin. Moni luulee olevansa ensinmainittuja, koska haaveilee, ostaa ja ennenkaikkea äänestää itseään paremmaksi. Todellisuudessa sellaisen rahat ovat vain lykättyä velkaa ja niin sanotut omistuksetkin pelkkä rasite. Virhetikki, myönnä pois!

Ketkä joukossasi marssivat

Ketkä joukossasi marssivat; lauseen voi päättää niin pisteellä kuin kysymysmerkilläkin, sillä toiminnan sanottu ja käytännössä osoitettu tarkoitus voivat todellakin erota toisistaan merkittävästi. Mikään poliittinen toimija ei yksinkertaisesti voi sallia riveissään syrjintää, vihaa tai demokratianhalveksuntaa.

Ilmalan laukauksista itsenäisyysviikon paukkuun

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei voi saada samaan aikaan sopimusyhteiskunnan
vakautta ja tehdä mitä itseä huvittaa.

Ei Antti Rinne ollut työväenehtoisen maailman puolella, jos se pitää päättää yksin siitä kuinka hän toimi Postin lakossa. ”Ilmalan laukaukset” johtivat koreasti harhaan itse asiasta, millä taas Kokoomus ja Keskusta pelasivat menestyksekkäästi. Viis vakaudesta, yhteiskuntarauhasta tai hallituksen toimintakyvystä.

Menneiden muistelua

Kuva: Jari Kähkönen

Muistelen nyt hieman vanhoja, koska eilen osallistuin Rysky Riiheläisen FB-seinällä keskusteluun, jonka alustukseksi oli jaettu kuva Tiina Keskimäen twiitistä. Tämä toivotti epäonnea Jessikka Aron raskaudelle ja mainosti kuinka olisi kohta kuultavana suljettujen ovien takana pidettävässä käräjäoikeuden istunnossa. Hoh-hoh. Johan oli!

Tää on viimeinen taisto?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tänä syksynä on nähty
selkeämmin kuin koskaan 25 vuoteen, että
työrauha on enää korkeintaan nimensä
arvoinen; jos senkään.

Uusliberalismin aateperintö oli kolmiosainen; 1. työmarkkinoiden uusjako, 2. yksityistäminen ja säätelynpurku ja 3. sosiaaliturvan romutus. Mikäli siis yhä löytyy höpsöliinejä, jotka eivät tätä tienneet. Tästä työläisten, hyvinvointivaltion, keskiluokan ja köyhien vastaisesta sodasta on pohjimmiltaan kyse Postin lakossa.

Puuttuuko ymmärrys, kuunteleminen vai ihmisarvo?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei olla
enää suljettu kuriyhteiskunta.

Ajassamme aivan liian monella on tarve pakottaa muut elämään ehdoillaan tai mielensä mukaan. Kaikkien pitäisi kuunnella ja ymmärtää heti kaikki. Paitsi ehkä omasta mielestään erikoistapaukset, jotka asettuvat kaikkien sääntöjen yläpuolle, sekä tekevät muutenkin vain mitä itseään huvittaa.

Paineistaminen – mikä ihana tekosyy

(kuva: Jari Kähkönen)

Maanantain kauppakeikan yhteydessä poikkesin kirjastoon, jossa luin Helsingin Sanomien paperilehdestä järjestyksenvalvojien lupien väitettyä peruuttamattomuutta käsittelevän jutun. Niin aihe kuin toteutuskin tympäisevät minua, mutta kirjoitan nyt silti samassa yhteydessä puolitahattomasti sivuseikkana esiinnousseesta asiasta.

Armeija ei myönnä mitään eikä pyydä anteeksi

Yhä harvempi vaihtaa armeijan reservistä siviilipalvelukseen – Reserviläiskirjeen aiheuttama tilastopiikki näyttää jääneen taakse, otsikoi Sunnuntaisuomalainen Maarit Vaaherkummun jutun Karjalaisessa lokakuussa. Kuule; sinulla voi olla näkökulma, mutta jos perusteet siihen puuttuvat, olet vain asenteellinen.

Uusliberalismi on kuollut

(Kuva: Jari Kähkönen) Uusliberalismissa jokainen on oman onnensa seppä.
Vai miten se nyt oikein menikään?

Talousneroa esittävä B-julkkis Björn Wahlroos ilmaantuu aika ajoin yleisön eteen rakastamaan itseään julkisesti. Tuolloin hän  pääosin önähtelee käsittämättömiä, mutta silti ulostulo julkaistaan laajasti kuin se olisi asiallistakin asiaa. Olen pahoillani; Ayn Rand oli pelkkä huonoa fantasiaa suoltanut kioskikirjailija ja uusliberalismi on kuollut.

Avohoito-osastosta kylähullulaatikkoon

Tiesittekö, että muinoin ammattikynämiehet sanoivat painetun lehden yleisönosastoa avohoito-osastoksi? Se on tänään yhä enenevässä määrin korvautunut mediatalon verkkopalveluista muodostuvalla kylähullulaatikolla; voitontavoittelijat tekevät arvostelukyvyttömistä ilmaista ajankulua sekä viihdettä.

Yhteistupakokeilu on tyhjänpäiväisyys

(Kuva: Jari Kähkönen) Armeijan oikeuskäsitys
havainnollistettuna. Kuinka toisen maailman-
sodan sotilas olisi voinut saada oikeutta sota-
poliisi 239:ää vastaan, kun hänet yksilöivä
kilpinumero oli stanssattu vain kääntöpuolelle?
Maksimaalisen huonosti näkyvänä.

”Mitä mieltä sinä olet varusmiesten yhteistuvista?” kysyi Ukrin puheenjohtaja Kanerva Vaakanainen minulta, kun kohtasimme Arttelin eteisessä syyskokouksen edeltä. Kun en heti siihen hetkeen saattanut tyhjentävää vastausta sanoa, poimin kysymyksen ylös muistivihkoon ja kirjoitin tämän blogimerkinnän.

Poliisivastainen

(Kuva: Jari Kähkönen) Edellisen tasavuosipäivän aikaan tein
tälläisen kuvan; Ilta-Sanomien Historia-liite asettuna aitoon
Kansanarmeijan upseerisalkkuun.

Siitähän tuli tänävuonna tasan kolmekymppiä, kun Berliinin muuri murtui ja Harppi-Saksan tonttiinmeno alkoi; eikömitä? Johan on kumma, että ”poliisivastaisuus” on tässä ja nyt käypä mielipiteenvaihdannan käsite; eihän Suomi ole DeeDeeÄr, jossa Stasi jahtasi valtionvastaisia. Eihän!?

Älä aikaile, varustaudu oikein ja varmista että tiimi toimii

(Kuva: Jari Kähkönen)

Itä-Suomen poliisi tiedottaa kahdesta järjestyksenvalvojaan kohdistuneesta pahoinpitelystä menneenä viikonloppuna Pohjois-Karjalassa. Määrä on poikkeuksellinen ja sitäpaitsi tapaukset ovat jokseenkin liian samankaltaisia, jotta asian voisi vain antaa kulkeutua unohduksiin uutisvirrassa.

Pois sopeutumisesta ja pakosta, kohti omaa yksilöllistä elämäntarinaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Joillain toisilla oli nuoruuden savotat; minulla oli
nuoruudessani helyrasia. Elämänkaarivalokuva se on siis tämäkin.

Onko jokaiselle oma paikka tässä maailmassa, että olisi peräti ”leimattu” johonkin? Minun korvaani se kuulostaa kohtaloapalvovalta limbolta, jonka sanoja pakenee päättämättömyyttään tai selittelee elettyä elämää. Ei pitäisi; teit niinkuin oikeaksi tiesit tai parhaaksi katsoit, useimmiten alemmuudentuntoinen häpeily on ihan turhaa.

Keskustelu jatkuu

Minun piti vastaamani täällä käytävään keskusteluun, jossa joku kenen sigu on T.S. kommentoi jakamaani blogin linkkiä+otsikkoa+introa, mutta ensin postaukseen ei löytynyt vastauspainiketta ja sitten uutena kommenttina alimmaksi kirjoitettu ei lähde mihinkään, koska ruutuun tulee punaisella "virhe viestin lähettämisessä".

Rimaa hipoen meni, poliisi

(Kuva: Jari Kähkönen) Poliisi suorittaa perustehtävää, joka on vähemmän
kiireellinen kuin joukkojenhallinta mielenosoituksessa.

Keskustelu jatkuu täällä

Suomessa poliisia väitetään ammattitaitoiseksi, luullaan luotettavaksi ja kuvitellaan eettiseksi. Valitettavasti Kampin Narinkkatorin kurdimielenosoitus näytti, että ammattitaito heilui pahemman kerran, mutta onneksi sentään luotettavuudessa tai eettisyydessä ei ollut suurempaa vikaa. Eihän? Parantamisen varaa löytyy.

Tampereentien Prisman keikka oli uuden ajan alku

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvassa näkyvät Kilon poliisin valot joskus illalla kauan
sitten, koska vangitun kotipaikka oli Espoo.

STT ja Lännen media kertovat, että elokuussa 2002 tapahtuneen Turun Tampereentien Prisman arvokuljetusryöstöyrityksen yksi epäilty on vangittu. Aikanaan keikka oli ennennäkemätön ulkomaanuutuus, joka rikkoi pysyvästi päähänpinttymän ”ettei Suomessa ryöstetä arvokuljetuksia”.

Turvallisuus on jännitteinen rajapinta

(Kuva: Jari Kähkönen)

MV-jutun hovikäsittelyn oheissirkus ja Narinkkatorin kurdimielenosoituksen jälkipyykki saavat kysymään, että mitä tarkoitetaan, kun sanotaan turvallisuus. Voiko näin perustavaa laatua olevasta käsitteestä olla erimielisyyttä ja mitä se merkitsee yhteiskunnalle kokonaisuutena? Jospa yhteisymmärrystä ei voi saavuttaakaan, vaan enin mitä voi toivoa on epämukavan varautunut rinnakkaiselo?

Ihmisarvo meni rikki ja maailmankuva lensi pellolle?

Tjaa-a, mitähän Yle Joensuun Anton Rinta-Joupin päästöistä(1,2,3) sanoisi? Ovat ne nimittäin niin heikosti faktoihin tukeutuvaa äärinäkemyksellistä olemattomien ongelmien puolipilkallista liputtelua, että kuinka ihmeessä julkisen palvelun median uutisissa voi tuollaista julkaista. Moniäänisyys ja -puolisuus ovat hyve, mutta rajansa niilläkin.

Videopelleily oli oikeasti kriisitilanne

Sattumanvarainen entinen pääkäsittelysali oikeustalossa, jota ei enää
ole. Istuttiin juttua, joka on jo kauan sitten ratkaistu lopullisesti.

Lakataanko teeskentelemästä? MV-jutun eilisen hovikäsittelypäivän videopelleilyssä oli kyse vain häirintä- tai nolaamisyrityksestä ja pyrkimyksestä tehdä mahdollisesta onnistuneestakin esiintymisestä oma tallenne ties mihin käyttötarkoitukseen. Normaalijournalistisissa medioissa esiintyminen oli ihan silkka sattuma.

Häiritsevän markkinalogiikan paikallislehdet

(Kuva: Jari Kähkönen) Uutiset eivät odota eivätkä katso tapahtumapaikkaansa.

Paikallislehti oli menneessä pääsääntöisesti joko yksittäisen visionäärin leiskaus tai 1960-luvun tunkkaisen kotiseutuhengen ilmaus, mutta pohjoiskarjalaisittain tuttuja Laakkosen rahankaatotorvia niistä on tullut vasta paljon myöhemmin. Eikä nykytilannekaan voi kovin paha olla, jos kerran tuote yhä tekee kauppansa.

Sanohan, että mitä sinä sillä porrastuksellasi oikein tarkoitat?

(Kuva: Jari Kähkönen) Alkaa löytyä ”töitä”; ikäviä, likaisia, vaarallisia, ras-
kaita ja epämukavaan aikaan tehtäviä kurjia hommia, joissa työehdot sekä
palkka ovat vain työnantajan mielestä kohdallaan. Tämä on mustavalko-
kauden paperinen arkistokuva, jonka skannasin ja tarkoituksella kuva-
käsittelin huomiotaherättävän näköiseksi.

Koetan kirjoittaa tämän kappaleeen mahdollisimman yksinkertaisesti. Tiedän, että kovin monen on vaikea samaistua työtä vailla oleviin kanssaihmisiinsä, koska eivät ymmärrä työttömyyden perusasioitakaan. Olemattoman työpaikan hakemisen teeskentely on pelleilyä. Sellaisen saamattajääminen ei ole kenenkään vika. Tajusitko?

Oikein ajatteleminen on turvallisuuden ydin

(Kuva: Jari Kähkönen) Eräs näkemys järjestyksenvalvonnan toteuttamisesta
suuren maailman vilkkaalla liikenneasemalla. Kuvattu vuosia sitten.

Kontiolahden niin kutsutulla linja-autoasemalla on alettu havaita enemmän lukittuja polkupyöriä; hyvähyvä. Kaikki ei kuitenkaan ole vielä kunnossa, koska väärin ajatteleva tai todellisuudenkieltäjä ei voi ikinä saavuttaa turvallisuutta. Siispä, ettei kävisi vanhanaikaisesti; on sanottava pari sanaa änkyröinnistä, haikailusta ja juoruilusta.

Räkäpäät roikavat – armeijan turvallisuustoiminta ontuu

(Kuva: Jari Kähkönen) Toisen maailmansodan aikainen sotilaspoliisitunnus eli kilpi.

Yle uutisoi tänään, että männäpyhänä Ruska 19 -harjoituksessa oli hämmennytty. Tai siis lähinnä koeteltu onneaan jossain puuttuvan liikkumisrajoituksen ja avuttoman suojaustoiminnan välissä; sitten levitellään somessa naurettavia höpöhöpöjuttuja, jotta kaikki menisi yksin armeijan syyksi. No, olihan silläkin osuutensa hässäkkään.

S-ryhmältä uusi vaan ei välttämättä parempi veto turvamyyjäksi

Video: Duunitori/Youtube

Tälläinen sattui silmiin tänään. Video antaa aiheen palata uudemman kerran turvamyyjyyden uusimpaan pääkaupunkiseutuiseen olomuotoon, jota tavataan erityisesti HOK-Elannossa. Olemme nähtävästi tähän asti eläneet tietämättömyydessä tai markkinointiviestinnällinen sumu silmissä; on puhuttu kaikesta paitsi olennaisesta.

Armeija kaivaa omaa hautaansa kertausharjoituksia lisäten

(Kuva: Jari Kähkönen) Helsingin vartioston partioauto vuosia sitten; ollaan silta-
sortumapaikalla, jolla sen miehistö oli tekemässä...Mitä?

Suomi on uusliberalistisen ajattelun läpitunkema maa, jossa kaikki mitataan rahassa. Armeija sai osansa ankeudesta siinä kuin muutkin hallinnonalat; reserviläisten kertausharjoitukset vähennettiin lähimenneessä minimiin. Nyt niitä on taas lisätty; eikä siinä muuta, mutta kun tässä välissä vain maailma ehti muuttua täysin toiseksi.

Kyllä spektaakkeliyhteiskunnassakin pitää portinvartijat olla

(Kuva: Jari Kähkönen) Saksan demokraattisen tasavallan portinvartijana oli

kansanpoliisi, jonka univormupukuista osaa sanottiin sikäläisittäin suojelu-

poliisiksi. Järjestyspoliisi ei käynyt, koska se olisi kuulostanut hitlerismiltä.

Elettiin ilmastoaktivisti Greta Thunbergin YK-puheen jälkimaininkien aikaa, mutta päivää ennen Kuopion joukkosurman tapahtumista. Katselin verkoitse brittitiimin dokumenttiä aikuisten kesken työpaikalla tapahtuneesta vastaavasta teosta Amerikassa. Aloin pohtia ihmismielen erilaisia todellisuuksia ja pimeää puolta.