Poliisin tarpeetko ratkaisevat kuulustelujen tallentamisen?

Toki. Onhan Suomi pieni maa, rahkeita vähän ja kaikki tuntevat toisensa; tämä aiheuttaa ajoin suorastaan naurettavaa mielipiteenkapeutta sekä hienotunteisuutta. Mutta kyllä Pekka Lehtisen Julia Korkman -haastattelu keskiviikkoiseen MTV:n Rikospaikka -ohjelmaan oli silti omansorttisensa yliveto.

Asiaa olkalaukusta ja vähän sen vierestäkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Sotasukupolven mielestä vakavastiotettavalla
ihmisellä saattoi olla vain salkku tai selkäreppu; muu oli pahasta.

Viimeaikoina perinnemediassa on ollut juttuja roadmaneista, puukoista, ryöstöistä sekä olkalaukuista. Joo, ymmärränhän minä; tämä kulttuurimurros oli tulollaan vuosi sitten, kun hamstrauksen tähden perunatkin piti käydä ostamassa Prismasta. Keskellä käytävää oli räkki, joka oli täynnä Side Bageja.

Sekajärjestelmä on kirottu keksintö

(Kuvakaappaus: Oikotie.fi)

Olisin niin mielelläni kirjoittanut subjektiivisesti älyllisestä vapaudesta, mutta sitten silmääni sattui työpaikkailmoitus, jossa Avarn hakee vartijaa Uimaharjuun ja vuoroesimiestä Joensuuhun. Mitä ihmettä? No, nähtävästi Stora Enson sellutehtaan portti on ulkoistettu. Siinäpä sunnuntaipommia kerrakseen!

Nojatuolineuvonantajuuden, porttikoppiviisauden ja puskasta-ampumisen kurjuudesta

                                                        Video: Youtube

Minua inspiroivat Pro Publican Bessemer-analyysi, Alternetin ylösnosto FOXin Tucker Carlsonin tökeröydestä Derek Chauvinin tuomion vuoksi, Raisa Omaheimon vihapuheteksti sekä Uuninpankkopojan bloggaus väitetysti nurkan takana odottavasta turmiosta. Kiehtovia ihmisyyden ilmauksia, kaikkityyni.

Vasta nursiokratiassa sairaanhoitajat määräävät

                                           Video: Saana Sassali, Youtube

Vuoden 2018 tangokuningatar Saana Sassali laulaa menevän ja pikkuoivaltavan aikuisrokin pystyvien, mutta kuormittuneiden sairaanhoitajien huonoista palkoista. Onko palattu koronaseis-Suomesta oikeaan työhön vai onko tämä Tehyn tilaustyö? Hoitajat eivät ole uhreja ja sankaruuttakin heissä on vain vähän.

Jos vakinaista armeijaa pidetään

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olen vakaumuksellinen aseistakieltäytyjä ja maailmankuvani on armeijavastainen. Lähtökohta on useille liikaa; jos he eivät yritä ”opettaa”, teeskennellään keskustelua yksilöllinen herkkyyteni versus heidän niin kutsutut tosiasiansa. Moinen ylimielinen epärehellisyys yksinkertaisesti kiroiluttaa.

Sananvapaus painaa kuin kivi ja polttaa kuin tuli

(Kuva: Jari Kähkönen)

Eikö olekin huvittavaa, että sananvapaudesta keskustellaan tätänykyä paljon, mutta yleensä aina maksimaalisen arvottomissa ja vaikeastiymmärrettävissä merkeissä? Niinno, enempäähän ei toki sovi odottaakaan suomalaisilta, joiden perusoikeuskäsitys sekä etenkin toteutuksen historia on lyhyesti sanottuna nolo.

Anteeksi, saanko kohteliaimmin pyytää noudattamaan lakia?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kukaan oikeasti oppinut, tietävä ja arvostelukykyinen ihminen ei kannata maalittamisen kriminalisointia. Se on miedoimmillaankin turhaa ja surkeimmillaan luotaisiin uusi vallasväen häpäisy- sekä herjaamiskielto, joka muinoin kovakouraisesti kahlitsi maamme hengenelämän kurinalaisuuteen.

Sinun vallankumouksesi ei tule koskaan

(Kuva: Jari Kähkönen)

Inspiroiduin kansanedustaja Ano Turtiaisen(at) keskustelunavauksesta. Uhota voi monensorttista, mutta paljastua venkoilijaksi, saivartelijaksi, vetkuttelijaksi, alkaa vinkua tai ruveta kaveeraamaan; vain ääriharva on lopulta tosi poliisivastainen varohenkilö, ihmekumma. Sinun vallankumouksesi ei tule koskaan.

Iltakävelyllä

(Kuva: Jari Kähkönen) Kontiolahden kirkon ilmoitustaulu. Vanhat tiedotteet ja sektorilaput,
molemmat, ovat näkyvissä.

Iltakävelin kirkonkylässä, minkä aikana havaitsin muutamia kyllin huvittavia ilmiöitä, että mielestäni niistä piti kirjoittaa. Ei se nyt ole niin justiinsa, itselle tehtiin ja olisithan voinut puuttua tilanteeseen jos se kerran häiritsi. Jokseenkin näinhän täälläpäin on tapana asiat nähdä. Vatkutivatkuti; puhuu, muttei tee.

Suuret puheet ja pienet vehkeet, mutta asenne kohdallaan?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tuli ilmoituksen perusteella haettua työpaikkaa sähköpostitse, kuten ohje kuului. Vuosi ja viisi kuukautta tästä sain automaattitiedon viestini poistamisesta lukemattomana. Ja nyt; yksi kuukausi, kolme viikkoa sekä neljä päivää tämän jälkeen, sama työpaikka on taas avoimena. Siinäpä on asenne kohdallaan!

Mikä Ikinä Kuulostaakaan Hyvältä

(Kuva: Jari Kähkönen) Samankokoisia valmiiseen lomakepohjaan kirjoitettuja lappuja
kului pinoittain niin hälytyskeskuksessa, toimistossa kuin autossakin. Höhöhöö sen
edestä, kun tekstiin siirrettynä mokomasta irtosi riemu, vaikka tuskin näin 
mahdollista verkkoyleisöä lietsonutta trollia oli vielä tuolloin olemassakaan.

Laitoin otsikoksi mediapopulismin tunnuslauseen. Se on helppoa, kun on vahvoilla ja joko kertoo ihmisille mitä he haluavat kuulla tai tajuntaan kohdistuva isku saa yleisön tunteen valtaan; tavallisimmin pelataan vihalla sekä vahingonilolla. Jos et ole ja sanottavasi torjutaan, ne käyvätkin sinun kimppuusi.

Staffpointin olematon työehtosopimus

Lähde: kuvakaappaus myyjä-vartijan työpaikkailmoituksesta Joensuussa Duunitorilla.

Ajoin henkilöstöpalveluyritykseksikin mainittu Staffpoint se vain jaksaa ja laajenee. Jos hommissaan ei muutoinkaan ole hurraamista; sitäkin huvittavampaa on, että tällä kertaa yhtiön puolesta toimivat tohelot eivät edes osaa ilmoittaa sovellettavaa työehtosopimusta oikein. Jos se on olemassakaan.

Kiinnostuneina MLK:sta ja Poliisirikokset-blogista

(Kuva: Jari Kähkönen) Sattumanvarainen poliisikuva, joka syntyi kun huomasin
erehtyneeni lounaalle samaan paikkaan ja aikaan kuin pääosa Eteläisen piirin
päivävuoroa. No, minä olen lahjakas mies; en silti menettänyt ruokahalujani.

Ai tätä se siis tiesikin. Pääsiäisviikolla riemunani oli ensin joku lelupoliisi Securitaksen verkossa; hän googletteli vuosientakaiseen MLK-postaukseeni. Seuraavaksi, yhä päivää ennen esiselvitysuutisointia; poliisin verkkoon päässyt pelle taas kyttäsi poliisirikoksia ensin hakukoneella ja sitten sivustohaulla.

Rikos- ja oikeustoimittaminen yhteiskunnallisena ongelmana

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä näky sattui silmääni
itseasiassa järjestyksenvalvojia kouluttavan firman
suuropetustilan pöydällä vuosia sitten.

Eikö ollut jo kyllin, että keskiviikkona puolituntia alipitkä UG ja tökkivä MTV -palvelu pakottivat panemaan virrat kuvaputkitelkkariin sekä digiboksiin ja kuulokepiuhan kiinni? Näemmä ei. Vaivoinani olivat myös Lehtinen et Sipilä; viisastelivat JÄR-JES-TYK-SEN-VAL-VO-JAN voimankäytöstä.

Itsekkyys ja tyhmyys paremman maailman syntytuskina

(Kuva: Jari Kähkönen)

Jotkut asiat tuppaavat menemään yli käsityskyvyn, koska ne vaativat ihmiseltä mielikuvituksen käyttöä. Yhteisöllinen elämä on muutoinkin haasteellista; huudat käsiäsi taputtaen tahtia kun olet itse saamassa, sekä huumorintajua löytyy koko kylän edestä nauraessasi toiselle. Toisinpäin tämä ei toimi.

Voimankäytön jälkimarkkinointi

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvausrekvisiittapatukka pokkarilla peilin
kautta heijastuksena esitettynä.

George Floydin jutun oikeudenkäynti alkaa. Olethan, hyvä lukijani; niin aikuinen ja elämäänähnyt yksilö, jottet luule valvontaa etkä pakko- sekä voimakeinoja reiluksi peliksi? Siinä on aivan oikeasti ja syystäkin kaksi vastakkaista osapuolta, joista vain yksi voi voittaa. Saatat siis käsittää tämän jälkimarkkinointijutunkin.

Perussuomalainen hörhö- ja hullumagneetti

Luetko Perussuomalainen -lehteä ja näitkö Jussi Halla-ahon kolumnin numerossa 3/21? Enpä olisi uskonutkaan; ohi se olisi mennyt minultakin ilman vahingossa eteen sattunutta Iltalehden nettiylösnostoa. Käsitäthän etten nyt kirjoittaessani tietenkään nimittele ketään yksittäistä henkilöä? Onko varma kanssa? Hyvä!

Kurjistaisi, jos vain osaisi ja uskaltaisi

(Kuva: Jari Kähkönen) Ovi-still -kuva; otettu vuosia ennen oviliven
käsitteen keksimistä. Silloin tästä ovesta kuljettiin nyttemmin
entisen metsäteollisuuden työsopimusosapuolen tiloihin, joissa
se ei enää tänään toimi.

Metsäteollisuuden männäsyksyistä työehtosopimisesta lakkaamista yritetään nyt seurata avuttoman teknologian vedolla, josta ei oikein saa selvää, että mitä se on olevinaan. Siispä, jottei iso kuva unohdu; on käsitettävä teoksen olevan Hyvinvointivaltion jälkeinen politiikka ja luvun Työmarkkinoiden uusjako.

Viesti vastaanotettu: pidä varasi

(Kuva: Jari Kähkönen) Lukemattomat pikkunilkit, joilla ei ole murto-osaakaan Suomen
Leijonan valtaa sekä voimaa; rohkaistuvat nyt keulimaan toimittajille, koska uskaltavat.

KRP on juridista kalastusretkikuntaa; kyselee Viestikoekeskus-jutusta uteliaisuuttaan ja huvikseen(1,2). Toimittaja taas jättää vastaamatta niin puoliperseisesti, ettei perustelujen pitäisi kelvata edes yläasteen luokkalehdessä tai kansanopiston journalismilinjalla. Mutta nehän halusivatkin vain hiljentää.

Karanteeninvartijat

Noin kymmenen vuotta sitten, kun Atte Jääskeläinen oli YLE:n Uutisten vastaava päätoimittaja; Verna Leinonen teki jutun, jossa väitti virheellisesti ettei vartijalla ole poistamisoikeutta asutussa rakennuksessa. Virhettä ei oikaistu ja Julkisen Sanan Neuvosto jätti kantelun käsittelemättä. Mutta Turussa tämä käy?

Naisten turvallisuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Sininen hetki syrjäkujalla; vai Se Tavallinen Paikka, jossa kaikki
paha aina tapahtuu?

Luin lauantaina YLE:n netistä melkoisesti naisvihasta; seassaan oli myös fyysistä turvallisuutta käsittelevää tekstiä. Sentähden päässäni alkoi raksuttaa, ja mieleeni palautui eräitä huvittavia naisten turvallisuusmokia; FAILEJA, kuten nykyisellä verkkofingelskalla tavataan sanoa.

Ansaitsemanne turvapalvelut

(Kuva: Jari Kähkönen)

En usko, että keskiviikkona Joensuussa tapahtunut työtään tekevän vartijan pahoinpitely kaasusumuttimella oli sentään kaupungin ensimmäinen lajiaan; onneksi sellaista ei silti tapahdu yhtä usein kuin pääkaupunkiseudulla. Heh; taas Karjalainen yritti rahastaa maksumuurin taakse laitetulla poliisitiedotteella.

En anna enkä tule

(Kuvakaappaus LinkedIn.com)

Siis mitä silmäni näkevätkään? Securitaksen tapahtumapalveluyhtiössä on muka töissä palomies, jonka kuitenkin kellonajasta pääteltynä piti olla tekemässä toden aikapalkkansa maksavan muun tulosyksikön työtä; ei kytätä satunnaisen ulkopuolisen profiilia premium-anonyymina. Sinun täytyy olla trolli!

Ihmisen ikävä vaikeuksien luo

(Kuva: Jari Kähkönen) Suomalainen poliisi näyttää mallisuorituksen minimalistisesta
puuttumislinjasta muuan vapunaattohulinoissa vähintään kymmenen vuotta sitten.

Kiitos otsikonlainasta, Alatalo-Rinne. Viikonloppuna katselin videoita hiljaisena kynttilämielenosoituksena alkaneesta Lontoon Claphamin tapahtumista, joiden hoitamisen luulotellun arvostelun seuraamisesta inspiroiduin. No, eihän tämä ilmiö nyt ihan uusi tai tänä viikonloppunakaan syntynyt ole.

Kontiolahden turvallisuustilanne

(Kuva: Jari Kähkönen) Liikkuva poliisi -vainaan jäämistöä meni epäilemättä Kilon poliisiinkin.

En tiedä, että onko tämä kuntavaalivuoden seuraus, häiriintynyt kotiseuturakkauden muoto vai peräti ”maailmankatsomuksellista toimintaa”, mutta otsikon hakusanoilla on tultu tähän blogiin viimeaikoina usein. On pyöritty kolmatta vuotta vanhassa heh-heh linja-autoasemaa koskeneessa postauksessa.

Nyt on uusi emäntä talossa

Turvallisuusjohtaja Jukka Savola saa lähteä Eduskunnasta, koska talossa on uusi emäntä, jonka aikana eivät enää kaveripeli tai poikakerhon säännöt päde. Eletään Tiitisen jälkeistä aikaa. Pääsihteeri Maija-Leena Paavola toimi kuitenkin nyt valtavan pikkumaisella tavalla, mikä rikkonee enemmän kuin rakentaa.

Piiloagenda, epäilyksen kylväminen ja propaganda

(Kuva: Jari Kähkönen) Minä sinulle agendan näytin...jo viimevuonna.

Muistanette taannoisen SVT:n Rokotevastaisuuden soturit -dokumentin paljastukset toimintatavoista ja maailmankuvista. No, nyt tuli lisää, kun YLE julkaisi tämän nettijutun HPV-rokotteen mainehaitasta. Siispä, pohdiskelen seuraavassa hieman, että miten ihminen maailmaansa katsoo ja miksi.

S-Ryhmän konseptimainos

(Kuva: Jari Kähkönen) Pahan edessä ei viisastelemalla pärjää, siksi vartioimisliike perustettiin.

Oletko työsuojeluakka tai -ukko? Luetko TTT:tä eli Työtä Terveyttä ja Turvallisuutta? Enpä olisi uskonutkaan, että olet tai luet. Siksi vaivaudun nyt nostamaan esiin männämarraskuisen tekstin, jonka hakukone tuloksiini haalasi. Jutussa ei ole poikkipuolta sanaa; sehän on S-Ryhmän konseptimainos.

Reila on tyhjä kotelo ja Staffpoint pelkkä mainosteline

Torstai-iltani pilaantui TV 3:n nettipalvelun tökkimiseen, koska en Efterlystin jälkeen saanut katsoa Svenska Fallia; siispä ajauduin Youtubeen ja hakusanalla vartija eteeni tuli kolme kyseenalaista videota aikamme villityksistä. Hyvät Reila ja Staffpoint, ei kaikki huomio ole hyvästä; katsokaa nyt edes vähän mitä teette.

Kuvasitaatti videosta arvostelutarkoitukseen; epäkohta korostettu punaisella nuolella.

Ennemmin nolla kommenttia kuin yhtäkään hölinää

Inspiraatio iski, kun somessa oli puheena marginaalisen huuhaaläpän heittämisestä tunnetun terveysvaikuttajan verkkopreesensissään sallima ulko-otsikollinen disinformaatio. Voivoi, tuskin ihmistä saattaa hölisemästä estää; kyllin on jo siinäkin ettei kärsisi joutuessaan häntä kuulemaan.

Tulipalot nurkissasi

Pienestä ja arkisesta paikallisesta turvallisuudesta puhuttaessa on myös käsiteltävä tahallisesti sekä huolimattomuudesta syttyneitä tulipaloja. Ilmiö on iänkaikkinen; kyllä tätä tapahtui jokaisen haikaamassa kuvitteellisessa karjalaiskylässäkin silloin aikoinaan. Ota asiat asioina äläkä hölise tyhjää.

Marginaalisia katsomuksia

Lienekö jo Retoriikasta peräisin oleva aristoteelinen käsitys, että mielihyvästä sitä toista loukataan, mutta sanat kohdistetaan aina häneen kuin uskaltaa? Ja, että kaikkihan nyt haluavat vaikuttaa oikeudenmukaisilta, vaan eivät välttämättä oikeasti olla sitä? Siispä; tervetuloa marginaalisten katsomusten pariin.

Pohdinta ihmisluonnosta

Ihminen mitään mieti tai arvioi; asia ratkeaa jokseenkin perstuntumalta, sitten se vain takertuu yhteen pikkujuttuun saadakseen torjunnan vaatiman räyhäämisen käyntiin. Tyhmänrehellisimmillään tämä saattaa jopa retorisesti kysyä, että "mitä minun odotetaan tekevän", kun hän asettuu ongelman eteen.

Kollega hyvä, olen sanaton

(Kuva: Jari Kähkönen) Lehtikuvaaja ei aina saa sommitella tai ohjata.

Facen puskiksessa keskustellaan urheilulehtikuvauksesta? No, se olikin liian hyvää ollakseen totta. Lehtikuvaaja laski käsistään julkaisukelvottomuuden, kuvasokea teksti-ihminen julkaisi sen ja jokamies uudelleenjulkaisee kuvan ilmaiseksi sekä luvatta naureskeltavaksi. Fotari anteeksipyytelee. Olen sanaton.

Palaute ei aina ole oikein eikä vaatimattomuuskaan kaunista

(Kuva: Jari Kähkönen)

Sisko Savonlahti kirjoitti YLE:n nettiin kolumnin pakosta perättömään ylistykseen ajanilmiönä; se oli toinen samaa aihetta sivuava teksti viimeaikoina, vaikken ensimmäistä muistiin merkinnytkään. Ilmiö on kyllä tosiaan olemassa, mutta se ei kuitenkaan ole ihan yksiselitteinen.

Olehan vouhottamatta

Pakollista prosessia ei pidä väärinkäyttää ajanvietteeseen tai tunnehuoltoon.

Kyyninen toimittajasetäkin on vaikeana Koskelan teinikidutusmurhan kaltaisen hirvittävän kierteen päätteeksi kuolleen lapsimarttyyrin äärellä. Mutta parhaansa pitää yrittää; kuka muukaan asettaisi asian paikalleen, laittaisi merkityksen minne merkitys kuuluu ja erottaisi olennaisen epäolennaisesta? Sehän on yleinen etu!

Tälli perusturvallisuuteen

(Kuva: Jari Kähkönen) Eikä oikeusvaltiokaan ole loputtoman kaikenkattavan riskitön paikka.

Vihdoinkin; näin eilen SVT:n rokotusvastustajadokumentin ensimmäisen osan. Keskeisin oppi oli perusturvallisuudentunteen merkityksen kirkastus; sen estämättä, ettei aihe nyt varsinaisesti ole minulle vieraskaan. Ihminenhän haluaa turvallisuuden, joukkoon kuulumisen ja mielihyvän TUNTEITA.

Ettehän te osaa eivätkä talonne pärjää alkuunkaan

Ei palata edes YLE:n jutussa lasten- tai koulukotiin, jonka kaikkivoipa johtaja oli presidentti ja tuomari; ylivaltainen katsastaja taas oli poliisi, syyttäjä, ulosottomies sekä vanginvartija. Te, rakkaat lastensuojelutyöntekijät, olette liian harva, alipätevä, varusteeton ja osaamaton joukko nykyiseen työhönne.

Älkää, hyvät ihmiset

Otetaanpa vaihtelun vuoksi käsittelyyn paikallinen pikkurikollisuus ja häiriökäyttäytyminen; siinä ajankohtaisiksi ovat nousseet nurkissanuohoutuminen, pikkuvarkaudet, tupakantumpit sekä huutelu. Älkää, hyvät ihmiset; juoruilko, osoitelko sormella ja reagoiko harkitsemattomasti.

Venäjän kaksoisstandardi – onko autuaampi puhua vai vaieta?

IS:n Arja Paananen kirjoitti jutun Venäjän uusimmasta informaatioätäkistä, jolla yritetään ennaltaehkäistä keskustelu ja etenkin muutoksen vaatiminen Navalnyin jutussa. Siinä on mukana väitetty suomalainen poliisiväkivalta taannoisessa Helsingin Kansalaistorilla keskeytetyssä mielenosoituksessa pari viikkoa sitten.

Karjalaiset vittuilevat, kyttäävät ja änkyröivät

(Kuva: Jari Kähkönen) Jos aiot elää idässä,
unohda lapsuutesi tai kesälomasi vieraskoreus.

Pohjois-Karjalan ihmiset ovat aivan oma lukunsa. He ovat olevinansa hyvinkin ovelia, mutta se on pelkkä takapajuisuuden ja eristäytyneisyyden luoma minäkuvan vääristymä. Tästä seuraa tiettyä ongelmakäyttäytymistä sekä ihmistenkohtaamisrajoitteisuutta; huomioi se, jos asut täällä vakinaisesti. 

Solidaarisuus

Olipa kerran silloisen liittoni paperinen aktiivilehti. Lisäsin sitä toimittavinaan olleiden tuskaa kaksiliuskaisella osamielipiteellisellä näkökulmatekstillä solidaarisuudesta, mutta ne julkaisivat sen kuitenkin. Syntyi uusi kolumnipaikka takasivulle; sitten jouduin epäsuosioon enkä kirjoittanut sillä enää koskaan.

Kommentoinnista

Kommentoinnissa on ollut viimeaikoina melkoista laatuheittoa. Sanotaan tämä nyt vaihteen vuoksi ranskalaisin viivoin; toivon, että kaikki ymmärtävät.

Taisi tulla kirjaimellinen loukatun suostumus

Sanohan; tiedätkö mitä loukatun suostumus tarkoittaa edes sanakirjatasolla? Käytännössä se merkitsee, että toimenpiteen saa tehdä kohteen suostumuksella, vaikka valta puuttuisikin. Syntyperä taitaa tosin olla kiero; onnistuminen kyylänkonstissa tai kenttäsikatempussa. Siinäpä vallankäyttöä kerrakseen.

Tiskipöytäromantiikasta vuoristoratakerrontaan käy pohjoisen proseduraalin tie

Kaikki ovat kai vähintäänkin kuulleet SVT:n Tunna blå linjen -sarjasta, joka on suomenkieliseltä nimeltään Ohuella langalla? Se on merkittävin uusi avaus pitkään aikaan pohjoismaisessa proseduraalisessa rikos- ja poliisifiktiossa. Jokohan kurjalla mässäilevä, salaliittoinen ja synkistelevä nordic noir kuoli?

Ei käy eikä kiinnosta, revi siitä kurkkusalaattipelle

(Kuva: Jari Kähkönen)

Minulle oltiin vaivaksi somessa siviilipalvelusasioilla, vaikka aihe ei voisi vähempää kiinnostaa. No, mitäs kerjäsitte; keskustellaanpa sitten lähtökohtana tämä ennenaikainen, yksipuolinen sekä tarkoitushakuinen törkeä päästö. Jos istut asiaa pohtivassa komiteassa, keskity työhösi ja pidä suusi kiinni.

Johtaako VR:n välistäveto joukkoliikennepoliisin perustamiseen?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin YLE:n nettijutun ongelmista sakottaa liputtomia HSL-alueen ulkopuolella. VR:n välistäveto pani meidät sensortin yhden maan sosialismi -kysymyksen ääreen, että yhtäällä naurattaa nykyruotsalainen täysmunattomuus ja toisaalla pelottaa amerikkalainen joukkoliikennepoliisi.

Ensin identiteetti, sitten motivaatio ja vasta lopuksi someen

Pielisjokiseudun pääkirjoituksessa kirjoitettiin, että Kontiolahteen pitäisi perustaa kunnallispoliittinen Facebook-ryhmä. Hahahaa. Onko nykyään sellaisiakin ihmisiä, jotka pitävät itseään kontiolahtelaisina? Ei mennä takapuoli edellä puuhun. Kotiseutuylpeys ja huoli yhteisten asioiden hoitamisesta on kateissa.

Perussuomalaisuus on tyhjä arpa

Maamme käy näinä keväinä kuntavaaleihin, joissa valittavat tulevat tekemään painavia päätöksiä ihmistä lähelle käyvissä merkittävissä asioissa. Luonnollisesti ehdolla on kaikentasoisia ihmisiä; on myös liikkeitä, joiden sanoma on vähemmän kuin rakentava – toisinaan suorastaan vaarallinenkin.

Hölöhölö ja pölöpölö

Mitä yhteistä on ilomantsisella antisemitismillä ja poliisin esitutkinnalla? Molemmat ovat jokseenkin vakavia asioita, mutta maksimaalisen epävakavan käsittelytavan vuoksi kaikki menee pelleilyksi. Hölöhölöksi ja pölöpölöksi. Ihminen puhuu asiaa asiallisesti vasta kun ei enää muuta voi.

Huono tekniikka ja väärä taktiikka

(Kuva: Jari Kähkönen)

Oheisten oikeustapausten(1,2) uutisoinnin linkit heitettiin minulle tuoreeltaan jo vuosia sitten, mutta niistä kirjoittaminen ei huvittanut. Karsastin ammattikuntaa, ja tiesin että ainoaksi palkkioksi vapaaehtoistyöstäni saan niskaani trollausta. Mutta toisaalta, minua eivät muut määräile, joten kommentoin lehtijuttuja nyt.

Väärässä olemisesta ja henkilökohtaisuuksiin menemisestä

(Kuva: Jari Kähkönen) Kaupungin palvelupiste voi olla auki tai kiinni; se vähän vaihtelee.

Joskus muinoin kohde-esimieheksi itseään väittänyt nimetön lähetti hävyttömästi muotoillun palautteen uutisesta. Ja olipa sekin yksi perämetsäläinen, jonka piti ihan soittaa puhelimella kysyäkseen, että onko toinen juttu paikkansapitävä. Näin uskomaton voi yleisö olla, jos sen kanssa on tekemisissä.

Hyvä tekosyy, jälleen kerran

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä ei ole rahakeikka.

Mistä tiedät pöytäseurueessasi olevan englantilainen herramies ja lady? Jos viimemainittu pieraisee, ensinmainittu pyytää anteeksi, vaikka kaikki tietävät kuka oikeasti päästi. Herrasmies suojelee ladya ritarillisesti julkiselta häpeältä. Näin se lienee Suomen Eduskunnassakin Juha Sipilän pahoinpitelyn suhteen?

Sinun keskiluokkainen identiteettisi on feikkiä

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuoremmat teistä pöyhkeilevät korkeakouluopinnoillaan.

Viidenkymmenenvuoden yhteiskunnallinen kehitys sinetöityi, kun kurjalliston ressukat eivät enää haiseet nenään ja pistäneet silmään; työväenluokassakin on jo kauan harrastettu, matkustettu sekä omistettu asioita. Mutta sitten ne alkoivat luulla hyvinvointi- ja oikeusvaltiota yksityisomaisuudekseen.

Poliisin oikeistolaisuus ja persunuorison kampanja

Arendtlainen totalitaarisen ihmisen määritelmä on toden ja epätoden sekä oikean ja väärän välisen eron kato; tähän lähtökohtaan nähden meillä Suomessa on ylhäältäpäinjohtamisen perinteemme vuoksi paljon vanhaa painostia. Muistiko jokainen auktoriteetti, että valtaa ei saanut väärinkäyttää hupailuun?

Se sano sitä siitä

Bloggaan nyt verraten ristiriitaisin mielin. Yhtäältä olen hyvilläni, ettei tarvitse pomppia pitkin pusikoita kuuntelemassa kaikentietävien koiranaisten ja länkyttävien miesänkyrämetsästäjien törinöitä; toisaalta minua vituttaa katsella Karjalaisen Matti Siippaisen susipartiojutun kaltaisia väsyneitä rutiinivetoja.

Et sä oikeasti ole tota mieltä

Pitipä sattua. Tuli osallistuttua keskusteluun somessa; vaivoinani oli tyhjänpäiväinen seuran- ja huomionkipeä ressukka, joka alensi ajatuksenvaihdannan tasoa sekä loi siitä huonon vaikutelmankin. Kun pohdin suomalaisen keskustelun kummallisuutta, mieleeni palautui otsikon hokema.

Ja nytkö muka Suomen julkinen tila paremmakseen puhdistuu?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Anteeksi vaan; en ota tosissani suomalaisten valtavirran poliitikkojen pitkänaamaisen totista puhetta Yhdysvaltain Washington D.C:n tapahtumista. Nytkö Suomen julkinen tila puhdistuu vihasta, nationalismista, rasismista, populismista, valehtelusta ja omaneduntavoittelusta? Älkää naurattako.

Levottoman päivän kronikka

Oli Capitolin häpäisy Washington D.C:ssä, Kaikkonen sääti sivareiden asioissa ja maakunnassa oltiin käyvinään kirjallisuuskeskustelua. Siinäpä kelpo aiheet tähän levottoman päivän kronikkaan. Puhuupuhuupuhuu, mutta vähän tekee; onneksi lopulta kaikki meni hyvin tai on niinkuin tuleekin. Kenen mukaan?

Perussuomalaiset roskaväen pan-liikkeenä ja evankelikaaliset lähtötelineissään

Turun persukansan pomo Jyrki Åland päästi rasistisen aivopierun; toivotti maahanmuuttajavaltaiselle itälähiö-Varissuolle Korona-epäonnea. Julkisesti aiemmin vain avioerostaan ja laulunlahjoistaan tunnettu oululaispoliisi Petrus Schroderus pyrkinee seuraavaksi evankelikaalisten kiljukaulaksi.

Koeta jo vähin erin tajuta, että kyse ei ole rankaisusta

Ylen Veli-Pekka Hämäläinen toteutti nettiin jälkimodernin journalistisen sadun väitetysti järjestyksenvalvojien valvonnasta; otsikoi turauksen muinaisia roomalaisia matkien. Ymmärtämätöntä tekstiä, jossa siviili suostuu näkemään asiat vain omasta puolestaan; lisäksi hän korporatisoi turva-alaa, taas.

Epäyhdenvertaisuus, rasismi ja totalitarismi

Olin jo päiviä sitten lukenut Rysky Riiheläisen FB-seinältä kansanedustaja Ano Turtiaisen(an) tappelemattomuuspäivityksen. Uuninpankkopoika Timonen taas bloggasi sen lisäksi persukansan edustaja Sanna Antikaisen utelaisuudesta helsinkiläisten uussuomalaisnuorten vaatemuotiin.

Kun et voi tietää

(Kuva: Jari Kähkönen) Joensuu City; pahoinpitelypaikka on kaiketi ollut tuossa polkupyörä-
katosten takana näkösuojassa.

Näin kaksi arkirikollisten pikkujuttujen otsikkoa, kun päivitin itseäni mediallisesti tänävuorokaunna. Oli ollut pahoinpitely Joensuun keskustassa ja oluen näpistys Liperin Ylämyllyllä. Päädyin ajatukseen, että kun et avarassa maailmassa taivaltaessasi voi ikinä tietää mikä liittyy mihinkin tai mitä mistäkin seuraa.

Kanervalasta, taas

Monta päivää olen vain katsellut kuinka postauksen ykkösosaa klikkaillaan innokkaasti, joten saamanne pitää: tässä on uusi tekstini Joensuun Kanervalan pahoinpitelystä. Onhan aihe taas ajankohtainenkin. Käsittelen poliisin suorituksia ja osoitan muutaman sanan maallikolle väkivaltaa koskevassa hätätilanteessa.

Kansaa kiinnostaa vain Vartijatarina

(Kuva: Jari Kähkönen) Juhlan kunniaksi tai puoliksi vitsillä ostin pyssy- eli päivävuoron eväskassin, jolla roudasin pitkämatkalaisten tekijänkappaleita lähettäväksi heille postitse nimmarin kera.

Aloin kirjailijaksi kolme vuotta sitten; olen tehnyt kolme omaa teosta ja ollut mukana yhdessä kokoelmassa. Kun nyt vuodenlopun edeltä katson taaksepäin; huomaan, että esikoinen eli Vartijatarina liikkuu yhä eniten. Ihantosi, sekö minun kirjailijuudessani oli kaikkein tärkeintä?

Kommunismivouhotuksen takana piilevät pahat aikeet

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin sosiologi Pierre Bourdieuta, joka oli tiedemiehen ammattinsa lisäksi myös rohkea julkinen intellektuelli Ranskassa. Vastatulet – ohjeita uusliberalismin vastaiseen taisteluun, se ei ole vanhentunut kierrossaolon vuosikymmenissään; teos kelpaa yhä tänäänkin neuvoksi nationalisti-populistiemme käsittelyyn.

Miksen kirjoita turva-alan ay-politiikasta

(Kuva: Jari Kähkönen) Mennyt on mennyttä.

Toivottavasti kukaan ei odota minun käsittelevän yksityisen turvallisuusalan yhteiskunnallista tai ammatillista edunvalvontaa. Niitä voidaan joskus aihe suoden sivuta, mutta pääosassa älköön olko koskaan. Itse olette, kuulutte ja maksatte; teidän siis tulisi toimiakin, eli turha on vilkuilla tännepäin.

Suurisydämiset humanistit, jotka puhuvat Joulun hengessä

Jos vouhotat Al-Holin leirin naisten ja lasten tähden; on ihan pakko kysyä, että olitteko ehkä parempiakin tuttuja tai montako vuotta olit operatiivisessa toiminnassa Syyriassa? Älä selitä. Tämä menee näin. Et sinä mitään oikeasti tiedä; sanotkin sen vielä aivan liian kovaan ääneen ja vastenmielisellä tavalla.

Perusta keskusvalvomo, torspo

(Kuva: Jari Kähkönen) Se on vartiokellon tarkastusavain, kun eletään jo aikaa, jossa
itse kelloissa on pääsääntöisesti virtalähteenään patteri.

Kommentoin Maikkarin nettijuttua, jota pidän keskinkertaisena työnä. Miksi julkistettiin turvafirmassa työskentelyn yksityiskohdat, mutta ei lupahallinnollisia seuraamuksia tai niiden mahdollista puutetta? Kai turvafirma edes päätti tuomitun työsuhteen? Entäpä yliopiston ja turvafirman sopimussuhde?

Maailmankuva ja ihmiskäsitys Jouluhupaelman kautta nähtynä

(Kuva: Jari Kähkönen) On minulla agenda, nimittäin kalenterina taskussa tai olkalaukussa.
Korttejani en silti näytä nytkään vaan blurrasin ne kuvankäsittelyohjelmalla.

Kanssaihminen tarinoi minulle jouluhupaelman, jossa esiintyivät Kertoja, Komissaariksi Itseään Luuleva ja Se Tavallinen Epäilty. Keskimmäinen ei ollut suoraan näyttämöllä ja viimemainitulla oli ylettömän pitkä monologi. Se oli ollut työpaikkateatteria; aihe oli määrääminen, tekeminen ja tiedottaminen.

Seuraamisen vaikutukset lyhyeen ja pitkään matkaan

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ihmeekseni luin ketjuntäyden tämänseutuista Face-Puskista, minkä aihe oli ollut väitetty huono palvelu kemikaalio-ostoksia tehtäessä tavaratalossa, mutta luonnollisesti keskustelu rönsyili pian myös vartijoihin. On naputettava teksti vartijan seuraamisesta; aihe vaikuttaa niin tarpeelliselta kuin hyödylliseltäkin.

Minkäsortin vallankumouksellinen sitä tuli oltua

(Kuva: Jari Kähkönen) Joko ne nykyään sanoisivat
tälläistä toimintamallia mobiilijournalismiksi,
vaikka minä olin tehnyt samaa jo kymmenen
vuotta sitten ihan ilman nimikkeitäkin?

Pysähdyin iltakävelylläni merkitäkseni muistivihkoon lähtökohdan; en vain pystynyt vastustamaan tämän maailman nokkimisjärjestystä. Oikeasti en siis tainnut tulla olleeksi minkäänsortin vallankumouksellinen; turha ulista nokkaansaamisesta, kun itse haastoivat kanssani riitaa ja saivatkin sitä.

Maikkarin hutikuti ja mitä se merkitsee

Oli se koreaa perjantai-iltana katsella, kun Maikkari skuuppasi äärioikeiston salamurhahankkeella, sekä syyttäjälaitoksen pressi törttöili urakalla. Mutta jo seuraavana päivä selitellen lievennellään juttua. Tuliko synnytettyä kunnon jupakka, joka on kirjaimellisesti alkanut elää omaa elämäänsä?

Muuan keskijoulukuisena perjantai-iltana

Maanpuolustustahto on alhaisimmillaan kymmeneen vuoreen, paljasti tutkimus. Kuta pidempään eduskunta sekoilee Haavisto-jutun kanssa, sen vaikeammaksi paluu normaalitilaan tulee. Julkkispoliisi Olli Korpi antoi Karjalaiselle haastattelun masennuksestaan ja työuupumuksestaan. 

Mä vaan jätän tän tähän

Tulin tietämään Kuopion luistinratavartioinnista(1,2,3) sattumalta, kun eilen vierailin itseäni ikääntyneemmän ja yhä lineaarista eli eetterimediatelkkaria sekä etenkin sen uutisia katsovan ihmisen kodissa. Mielleyhtymäni eivät todellakaan ole myönteiset; olenko tämän kirjoittamalla itse osa ongelmaa vai sen ratkaisua?

Työttömyys, populismi ja tunnustusyhteiskunta

(Kuva: Jari Kähkönen)

On jo vanha vitsi, että työ katoaa ennennäkemätöntä vauhtia, mutta silti keskiluokkapellet yhä arvottavat koko ihmiselämän työnteon perusteella ja nyt myös populistit kyseenalaistavat sosiaaliturvan olemassaolon. Kuinka tämä voisi olla vaikuttamatta yhteiskuntamme perusteisiin, sekä mitä siitä tulisi ajatella?

Vastuun puuttuessa katoaa motivaatio muuttuakin

                                                Video: Youtube/Pro Publica

Pro Publican Eric Umansky skuuppasi New Yorkin poliisin epäonnistumisesta mielenterveyspotilasta koskeneella tehtävällä ja vastuunpakoilusta. Kierteittäin pahenevassa murhenäytelmässä meni pieleen jokseenkin kaikki mahdollinen. Jos ei ole vastuuta, katoaa motivaatio muuttua paremmaksi; näin se vain on.

Poistaminenkin voi olla elämää isompi asia

(Kuva: Jari Kähkönen)

Iltalehteä en yleensä välitä lukea, mutta somevirrassani tuli vastaan tämän jutun linkki. Siitä sain aiheen kirjoittaa, että mitä kaikkea voikaan sattua yleisötilan poistamistehtävällä. Luuletko tosissasi osaavasi siinä kuin tai olevasi ammattilaista parempi? Ajattelepa uusiksi. Et tiedä mitään.

Asiat sitkeästi hallinnassa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Maanantaina minua ihmetytti, että kuinka sitkeästi asiat ovatkaan hallinnassa yhteiskunnassamme. Se voi johtua valtion toimivuudesta, kansan sopuisuudesta, liberaalin demokratian pitkästä perinteestä, tai siitäkin, että maamme ylhäältä käskytetyt toimintatavat piilevät juhlavan seremoniallisissa kulisseissa.

Olen pahoillani, mutta tuo video ei vielä todista juuri mitään

(Kuva: Jari Kähkönen) Veska on ranskalaisen firman työtä; tehty niin
kiireisille komisarioille, jotka eivät ehdi edes laittaa oranssi-mustaa
brassardia hihaan, kun jo aletaan paukuttelemaan siviilivaatteissa.

Aiheena on marraskuinen Pariisin poliisin keikka, joka meni seurauksiltaan näyttävästi pieleen; kolmihenkinen partio on menettämässä virkansa ja joutumassa linnaan. Heitä sättivät media, kansalaiset sekä tasavallan presidenttikin. Olen pahoillani, mutta perusteet ontuvat ja politiikka haisee.

Missä Se Väinö On?

(Kuva: Jari Kähkönen) Arkipyhälauantai Joensuun keskustassa kauan sitten.

Nostetaan tämä nyt sitten blogiin, kun kerran kukaan muu ei joko huomaa mitään tai ainakin vaikenee kaikesta olennaisesta; nimittäin Joensuun suurimman kauppakeskuksen Iso Myyn järjestyksenvalvontalinjaus ja miten se vaikuttaa ympäristöön. Coronayllätyskin saattaa olla tulollaan; oli medioissa eilen.

Monta tapaa lukea ja vielä useampia ymmärryksiä

(Kuva: Jari Kähkönen) Mekaanisen kirjoituskoneen aikaan käytin korjauskynää, jota
teroitin linkkuveitsellä; taisin sitä joskus puraistakin. Eikä minulla ole ollut enää
vuosiin tuota läppäriäkään, jonka näppäimistöllä se kuvanottohetkellä makasi.

Jo vuosia sitten olin sitä mieltä, ettei ihminen tahdo totta tietää. Hän haluaa turvallisuudentunnetta, joukkoon kuulumista ja mielihyvää. Näin ajattelen yhäkin, kun pohdiskelen lukemista sekä lukemisen ymmärtämistä. Kolmannesta ei kiinnosta, kolmannes ei ymmärtänyt ja kolmannes ei tiedä mitä sanoisi; niinkö?