Oivalluksia Miun Työstä, eli, kuinka ne todellakin luulevat tekevänsä työtä itselleen

En minä näille taida mitään tehdä – kirjoitin cahieriin – tuntien omituisesti vaan kuitenkin onneksi vain hetkellisesti – niin haluavani kuin voivanikin asua Pohjois-Karjalassa. Kakarat kiipeilivät ”urheilukeskuksen” huoltorakennuksen katolle, törppö jätti lahjoitustavaroita Töpinän sivuovelle ja torilla oli kauppiaita.

Mitä venäläisten kiinteistökaupoille Suomessa pitäisi minun mielestäni tehdä

Köyhää, YLE. Mitä näille kiinteistöille pitäisi tehdä – ja varmasti joudutaankin tekemään – niin sanotusti tosipaikassa, eli, sotilaallisen valmiudenkorotuksen tai anglismiksi "puolustustilan muutoksen" johdosta – on seuraava. Ethän luule tätä tiedoksi, paljastukseksi etkä tilaustyöksikään? Ethän?

Aikuinen, joka näkee ja toimii

Otsikon ilmaus jäljentyi cahieriin Maikkarin rikostoimituksen nettijutun videokylkiäisestä, kunhan vain sain lyijykynäni teroitetuksi. Alkuperämaa on Ruotsi ja valmistaja Nattvandrarna. Asiayhteys on nuorison jengirikollisuus; kaavansa tai reseptinsä lienee nimiyhteisön älyllistä pääomaa.

Mitä hallinnon vekslaamisesta, jos työ vain koko ajan vähenee ennen loppuaan?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Te-Palvelut eli työnvälitys eli työhallinto palaa valtiolta kuntiin 54 vuoden jälkeen. Ongelma ei ole hallinnon sijoitus; ongelma on, että työ kokoajan vähenee ennen loppuaan. No, tavanomaisesta poikkeavat niine "tavanomaisesta poikkeavine mielipiteineen" eivät tätäkään myönnä, mutta se on heidän häpeänsä.

Aikalailla nurjansorttista vallanpitämistä

(Kuva: Jari Kähkönen) Kontiolahden matkailupalvelua Pielisen rannassa.

Itä-Suomen poliisipäällikkö Samppa Holopainen ja Kontiolahden tekninen lautakunta ovat kunnostautuneet julkisessa toiminnassa tavalla, joka vaatii kommentointia. Ensinmainittu taitaa olla pahanlaatuisesti valtahumalassa; viimemainittu taas ratkoo tohelomaisesti kunnan itsensä tekemiä ongelmia.

Arvostelen, olen siis idiootti

Minä olen kuin tykkään; ja mikäli se ei jollekulle kelpaa, ongelma on vastapuolen. Vaan jospa tehdään bisnestä; kuinka paljon voidaan esittää vaatimuksia kanssakäymisen onnistuakseen? Ajatus jäljentyi vihkoon, kun YLE:llä oli ollut juttu kuinka ravintolan kesätyöntekijöiden ulkonäköä reviteltiin netissä.

Kontiolahden ev. lut. seurakunta lakkautti seurakuntamestarin viran

(Kuva: Jari Kähkönen) Ajettiinkohan yläparkkipaikalta kirkon pihaan johtavaa tietä
asiattomasti autolla, kun tämä perin karjalainen – sittemmin purettu – ratkaisu tehtiin?

Olin tiennyt, että edellinen viranhaltija siirtyi vastaavaan tehtävään Juukaan. Tälle ei nimitetty viransijaista vaan työt jaettiin lisäkorvauksesta vahtimestareiden kesken; vuoden kestäneen kokeilun jälkeen kirkkovaltuusto lakkautti viran kaikessa hiljaisuudessa tänä kesänä. Seurakunta rekrytoi kahta uutta työntekijää.

Empatian puuteko menestystekijä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Hyvinvointivaltion jälkeisessä maailmassa useam-
mat kuin aiemmin putoavat ja satuttavat itsensä, koska sellaisia käsit-
teitä kuin yleiskattavuus tai huolenpitovelvoite ei enää ole.

Luin eli katselin YLE:n jutun Patrick Itäniemestä, joka valitettavasti vaikuttaa jälleen kerran vain uudelta meidän aikojemme yksilösankarilta; yhdistävinä tekijöinään kova usko tietoon, karut elämänkokemukset ja alentunut empatiakyky. Voivoi. Ainahan näitä on ollut, mutta kuka teki heistä ilmiön?

Kaikilla proletaareilla on pohjimmiltaan samat ongelmat

Luin YLE:n nettijutun strippareista päivää julkaisuaan myöhemmin; koin tällöin ahaa-elämyksen, koska Muusa Mayhan puhuu mitä osuvampia, ajankohtaisempia sekä yleispätevämpiä kapitalismin ominaisluonteesta. Kaikilla proletaareilla on samat ongelmat, pohjimmiltaan.

Tietopohjaisuus kunniaan – vastuu sinne minne se kuuluukin

(Kuva: Jari Kähkönen)

YLE Urheilun Jaakko Servo ja Kamilla Rajander kirjoittivat nettiin jälkiartikkelin erotuomari Mohammad Al-Emaraan AC Oulun sekä FC Oulun välisessä jalkapallo-ottelussa kohdistuneesta rasistisesta huutelusta. Se oli minusta bloggaamisen arvoinen suoritus, mutta ei kuitenkaan hyvässä mielessä.

Et kuulu meidän joukkoomme, koska olet viherpiiperö

Otsikkoluonnos piirtyi lyijykynällä cahieriin paikallislehtitorstaina Ismo Tuormaan Ylä-Karjalan kolumnista, jossa käsiteltiin kulttuurin ja ympäristön arvostamista Pohjois-Karjalassa. Kaikesta päättäen; kokemusta on, mutta on myös tehty hieno juttu Suvi Komsasta Apuun, minkä olen niinikään lukenut.

Opettajaepäluottamus ei ole koko totuus kouluväkivallasta

YLE:n kolumnisti Tuomo Pirttimaa kirjoitti inspiroivasti ja aiheellisesti opettajien haluttomuudesta puuttua kouluväkivaltaan, mutta pahaa pelkään, että todellisuudessa ongelma ei ole ihan niin yksioikoinen kuin helppo ratkaistakaan. Mitä pakoilemme tälläisen – pitkälti näennäisen – syyttelyn taa?

Kantaväestön etuoikeus

Onko oikeammin valkoinen etuoikeus vai kantaväestön etuoikeus? W.E.B. DuBois käytti kyllä aikoinaan v-sanaa, mutta minusta se ei ole tarkka kuvaus Suomen yhteiskunnallisesta tilanteesta etnisine suhteineen, vaikka ilmiö itsessään on kyllä olemassa täälläkin. Yhdenvertaisuus on siis ongelma eikä vallitseva tilanne.

Uhmakkuus, suulaus ja taipumus videoida, osa 2

                 Tämä on videoliitännäinen Youtubesta, jos et sitä vielä itse tajunnut.

Jatketaanpa juttua kärjessä näkyvän videon perusteella, mikä uiskenteli eteeni sattumanvaraisella sanahaulla. Siinä asiakas ei tyytyisi yksin matkustamaan lipunhinnan edestä, vaan rupeaisi ihan liikennetyönjohtajaksi. Kylläpä on kova oikeudentunto; vai siitäkö kivistää, kun raitiovaununkuljettaja saa vaan sinä et?

Uhmakkuus, suulaus ja taipumus videoida, osa 1

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kaksiosaisen postauksen ensimmäinen teema on hömelön feikkiperusoikeusmyönteinen hutsinputsi kiinniotetun kuljettamisesta. Kaikella sitä työtääntekevää ihmistä kehdataan vaivatakin; mutta, koska mokoma ei kerran sovinnolla kuole pois, on siitä kirjoitettava.

Ennalta-arvattavuus ja itsensä toistaminen

Ennalta-arvattavuus ja toisto eivät olisi ongelma, jos tämä olisi kirjaimellisesti verkkopäiväkirja, jossa kirjaisin päivittäisiä tekemisiäni sekä näkemisiäni. Siitä tulee ongelma, jos tähtää topikaaliseen ajankohtaiseen kolumnityyppiseen kirjoitukseen kuten minä teen. Pitäisi alati olla jotain uutta.

Toimittajien turvamiesvillitys

Luin Karjalaisesta Sunnuntaisuomalaisen puffijutun YLE:n Marko Niemen Viimeinen johtolanka -podcastin viimeisimmästä tuotantokaudesta. Yksi kuriositeettinsa oli meno vuonna 1987 tapahtuneen Sari Liinaharjan murhasta epäillyn ovelle haastattelua tekemään – turvamiehen kanssa.

Eduskunnan mielenosoitukset

Panin osuuskaupan bonuksen teatterireissulla Joensuussa Moleskinen kraft- eli kanneltaan pahvinvärisiin cahier-vihkoihin. Sellaisen sivulle näyn tallentaneen huvittuneen huomion halla-aholaisen eduskunnan mielenosoituspaheksunnasta, jota kuitenkin – onneksi – ovat kykenemättömät kenellekään kostamaan.

Passinorsun sukupuuttoon kuolemisen johdosta

(Kuva: Jari Kähkönen) On yleinen pääkaupunkiseutuinen uskomus, että
poliisi saapuu siellä aina paikalle nopeasti.

Kukaan ei tätä enää muista; se oli silloin, kun poliisi käytti vielä kauluspaitaa, solmiota ja prässihousuja. Arvollisten julkisten rakennusten edustalla oli konstaapeli aluksi ympäri vuorokauden sekä sittemmin päivänvalotunteina –vartioimassa. Myöhemmin tapa harveni ennen kuin tyystin katosi.

Reserviläinen poseeraa moraalikadon tähden

Järjestelmää riivaava moraalikato tulee käytännössä vastaan jo varusmiespalveluksessa; joku mölähti oikeastaan lähtevänsä johonkin ikävään hommaan melkein mielellään – saaden näin muut kimppuunsa. Reserviajan loppuun kestävä teeskentely ja poseeraaminen alkoivat nyt tosissaan.

Rippikoululeirien turvallisuus

Rippikoululeirin tapahtumat ovat aiheuttaneet tänä kesänä usein julkisen metelin. Mitähän seuraa, kun kirkkoherran pitäisi myös olla turvallisuuspäällikkö – kaiken muun ohella? No, Outokummussa keikattiin kirkon pihalta ilmalämpöpumput ja Amerikassa Trump-ampumisen syy taisi olla Servicen pers'aukisuus.

Pidä just toi ilme!

(Kuva: Jari Kähkönen)

On tässä sen verran valokuvattu ja malleja ohjattu, jotta todellakin tiedän poseeraamisen. Ihminen on – tarkoituksella – olevinaan jotain, mitä ei oikeasti ole. Urheilukaupan myyjä haluaa minun ostavan ne sandaalit – reserviläinen taas kauppaa suurelle yleisölle isänmaallisuuttaan. Rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Ei nappaa – voivoi, koeta kestää

Pitäisikö keskustella Uwa Iduozeen ihmiskäsityksestä, kerrata taas jälleen vartioinnin perusasioita koska Mikkeli vai Konsta Arveliniinko tartutaan kun puhalluttamiskeskustelu kertoi miten omavaltainen poliisi on? Ei nappaa. Jätinpä myös tarkoituksella pokkarin varastolaatikkoon, kun sukukokoukseen lähdin.

Kuinka monta puukkoa yksi mies voi omistaa olematta yletön tai muuten sopimaton?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kolmannen puukon terä on lähellä normikokoista
– siltä varalta, – jos nyt kuitenkin.

Pysähdyin pop-up kahvilaan erämessumatkalla; haastoin paikallaolleet vertaiset pohtimaan otsikon kysymystä, sillä käyntikohteessa oli useita kyseisen tuotteen myyntipisteitä. Äänet jakautuivat seuraavasti: neljä, 10 ja vuokralla asuvan ei tarvitse omistaa yhtäkään puukkoa. Minä itse? Luehan edemmäs.

Että eipä olisi voinut tuotakaan ennalta arvata – niinkö?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Oulunkylän jalkapallostadionin turvallisuusjärjestelyt osoittautuivat elävässä tulessa yhtä olemattomaksi kuin kaupunginosan ruotsinkielisyys. Ne olisi pitänyt päivittää viimeistään katetun katsomon ja takana sijainneiden tilojen rakentamisen myötä ainakin kehäksi, valvontakameroiksi sekä hälytyslaitteiksi.

Epäyhdenvertaisuuden viettelevä kutsu

Olen pettynyt eduskuntaan ja hallitukseen, koska näemmä Suomessakin aletaan koht’sillään työntää hädänalaisia ihmisiä takaisin valtionrajan toiselle puolelle. Olisi valitettavan helppoa vaan silti erheellistä syyttää kaikesta yksin nationalisti-populistejamme, sillä kyllä tämän juuret ovat huomattavasti syvemmässä.

Erittäin epävaltiollisissa mietelmissä

(Kuva: Jari Kähkönen) Koska tämä ei ole rahakeikka,
en viitsinyt syöksyä eteen ruutua tehdessäni; jätin
myös pyytämättä luovarin vasemmassa alanurkassa
näkyvältä kielo-oletetulta.

No, käykö täällä muka edes joku kannanottojeni tai analyysieni vuoksi? Tuskinpa. Sain siis aivan äsken käteeni J-P Peltosen Pikkusissin ja Marttiinin Mustan 8:n vyökotelot. Kuuntelin myös Peter Lerchen instrumentaalikitarakeikan kuvallisen hienossa maalaismaisemassa kera pienen lähiruokailtapalan.

Kun pohjimmiltaan armeija on hyväksikäyttöjärjestelmä

Olin joutua YLE:n lineaariradion uutisista umpisolmuun, kun juonto oli varusmiespalveluksen keskeyttämistä henkisten vaikeuksien tähden, mutta haastateltava puheli sotilasavustuksensa hylkäämistä. Eivät tajua tai myönnä mistä touhussa on kyse ylipäätään; siispä file auki ja alan naputtaa tekstiä.

Auktoriteettiharhaa ja ylhäältäpäinjohtamista

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen sisältökäytännön mukaisesti kuva ei liity tekstiin mitenkään.

Tekstini on kaksiosainen. Kommentoin Pasilan putkakuolemaa, koska Maikkari; myös YLE:n sensorin herkkänahkaisuus naissotilaiden uusista alusvaatteista naurattaa – julkaisenpa siis hylätyn kommenttini täällä. Että; jos on valtaa, pitää sitä sillointällöin myös käyttää? Tai jotain. Edes jotain.

Kaikkihan te olette – nyt – turvallisuuskiinnostuneita sekä -tuntijoita

Ollaan toista viikkoa kuultu, luettu ja nähty uutisointia tärkeään infraan kohdistuvasta uhkasta. Hoh-hoijaa. En ole vaikuttunut; maallikot eivät edes arvaa mitä kaikkea sekä paljonko sisältyy yhteenvetoon – päästinkin naurun ynnä pierun, kun Turun Seudun Vesi ja Turku Energia kilpalauloivat julkisuudessa.

Et sinä minuun käsiksi pääse

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kylläpä ihmiset voivat sortua huvittavaan kyökinpsykologisointiin. Tuli näemmä luetuksi ehkä otsikko ja johdanto, mutta ollaan häpeilemättä tarjoilemassa elämänohjeita tai peräti tietävinään millainen ihminen siellä kirjoittaa. Olehan keuhkoomatta eli huokailematta; et sinä minuun käsiksi pääse.

Aikalailla vapaaottelevia cowboyta, nuo Helsingin poliisit, nykyään

Tjaa-a. Pitäisihän minun jo vanhastaan tietää, jottei siitä kaksista tule, kun siviilitoimittaja kyselee niin kutsutulta asiantuntijalta voimankäytöstä. Ylen Clarissa Jäärni ei kyennyt kysymään tohtori-dosentti Henri Rikanderilta, että onko pään- ja kaulanhallinnan ero tosiaankin vain "se toisen käden puute".

Ulkopuhtaanapito-, ikkunansomiste- ja tarttumapihtielämää

Luin kirjastossa Turun Sanomien skuupin, jonka YLE ylösnosti; myös jatkaen juttua Porvoon vesilaitoksen suuntaan kuin yritettiin keikata peräti kahteen otteeseen. Terveysasemien sijainnista en tiedä sanoa; Ylen mukaan ne eivät olleet Turussa ja TS:n mukaan myöskään Varhan alueella.

Kiitos pohdinnoista, mutta jospa turvallisuuspalvelurikkomukset silti – tälläkin kertaa – sivuutetaan?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Katselin YLE Areenasta Itä-Uudenmaan poliisin pressiksen, kun sitä niin voimakkaasti useissakin medioissa luukutettiin. En tiedä; olikohan Kari Holmströmillä koskaan mitään yksityisen turvallisuusalan lupaa? Sellainen ei muuten sitten ole Securitaksen henkilö- eikä käyntikortti.

Kun ei sen paremmin seiso, pauku kuin näykään

Sotilaspoliisi on kolmannen luokan puolipoliisi, sotilasoikeudenhoito vitsi ja esimiehet pellejä. Näin ajattelin, kun luin MTV:n rikostoimituksen mediatilasta tuomiojutun tuon hassunkurisen paralleelimaailman oikeustapauksista. Onko Puolustusvoimat turvallisuusriski? Ja entäpä jättipoliisilaitosten suorituskyky?

Pohjoiskarjalaisen rikos- ja oikeustoimittamisen olemattomuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Rikosuutiset ovat lehden kiinnostavimpia uutisia.

Luin Ylä-Karjalan Risto Kuittisen kommentin, joka oli samalla sivulla kuin uutinen Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden pyrystä lakkauttaa Nurmeksen istuntopaikka. Juupajuu; tyypillinen etuoikeuskuvitelmaisen teksti, jonka kirjoittaja pitää aihettaan itsestäänselvyytenä. Netissä se muuten olikin jo ollut perjantaina.

Oulun Valkean puukotusten jatkopostaus

Ja; jos et sitä tosiaan ihan itse keksinyt, allakäyvä lainaus on on YLE:n netistä. Jutussa kehutaan olevan neljä näkemystä siitä mitä Oulussa tapahtuu. Kysyjänä toimittaja; vastaajana silläerää Valkean turvallisuuspäällikkö Matti Alatalo. Ei siis tarvitse odottaa edes keskustelua, saati että jollekin jotain tehtäisiin.

Vai pitäisi vielä olla "aito"?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin Karjalaisesta Itä-Suomen poliisilaitoksen pääluottamusmies ja poliisien Pohjois-Karjalan ammattiosaston puheenjohtaja Eerik Soinisen haastattelun; tämä aivopiereksi, että maakuntaan poliisiharjoittelijaksi tulevan pitäisi olla aito eikä puhua ”kirjakieltä”. Johan on vaatimukset sekä etenkin käsitys aitoudesta!

Jokaisella on valtaa jossain

Otsikkoni on laini; se on kreditoitu Theodore Rooseveltin Alice-tyttärelle, minkä kuulin kuukausia sitten YLE Areenan podcastista. Asiayhteys oli viimemainitun – tuolloisen ikänaisen – ryhtyminen puolustamaan afrikkalaisamerikkalaista autonkuljettajaansa rasistisilta slurreilta liikenneraivotilanteeessa.

Suojella omalta itseltään

Otsikon viisaus on muinaista Helsingin aluetelevisiota. Sanoja oli Jussi Arhinmäen haastattelun minäkertoja keskellä kuumaa kesää kallovedossa poliisin voimankäytön seurauksena. Olen muistavinani konstaapelin saaneen sakot ja koulutuksessa opetetun, ettei polvella saanut enää painaa kiinniotettua niskasta.

No, kyllä sitä nyt kiitellään ja palkitaan, mutta mikähän unohtui?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Uusnatsi puukotti etnistettyä nuorta miesoletettua Oulun kauppakeskus Valkeassa; ja olisi puukottanut toistakin, jos järjestyksenvalvojat eivät olisi puuttuneet tilanteeseen. Loppu hyvin kaikki hyvin; mutta, minä en olisi minä, ellen myöskin kritisoisi näkyvillä olevia yksityisen turva-alan epäkohtia.

Ison Omenan hylky ei ole sellaisenaan yksinomaan hyvä uutinen

On vaikea kiittää Länsi-Uudenmaan käräjäoikeutta oikeusvaltioperiaatteen pysyttämisestä, jos istutun jutun keskiössä olevan tapahtumainkulun ei olisi ikinä pitänyt toteutuakaan. Ison Omenan loppiaistragedia oli Yhdysvaltain Minneapolis tai Ruotsin Rådmansgatan, vaikka onneksi sisällössä on paikoin suurikin ero.

Rastilan metroasemanujakka ja Panssariprikaatin itsetuhoinen rattijuoppokersantti

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö; paljonkohan nuo
raudat mahtaisivat maksaa tänään?

On avutonta bloggata kaksi viikkoa vanhasta Hesarin jutusta, jonka ohuen pihvin Maikkarin niin kutsuttu rikostoimitus paistoi eilen uudestaan ja pani tympeän sämpylän väliin. Mutta; ensimmäisen lukijakeskustelun sekä viimeisen otsikoinnin tähden, en saata mieltäni malttaa. Tämä on niin tyypillistä!

Kun ei kiinnosta

En muuttanut Pohjois-Karjalaan saadakseni ”kavereita”. Että ympärilläni pyörisi puolituttuja kyselemässä henkilökohtaiset asiani, ja levittelisi ne ympäriinsä joko ymmärtämässään tai parhaimmat naurut antavassa muodossa. Massaan sulautuminen? Olen mitä olen, ja jos en kelpaa, se on vastapuolen ongelma.

En ole sinun hyväntekeväisyys- tai sosiaalitapauksesi enkä kiintiö-yhtään-mikäänkään

(Kuva: Jari Kähkönen) Romanialainen kenttälaukku, amerikkalainen
linkkuveitsi ja valmistusmailtaan arvoitukselliset pullonavaaja sekä
lenkki paracord-narua.

Vähänpä arvasin, että seisoinkin samanaikaisesti representaatio- ja monimuotoisuuskeskustelun yhtimessä, kun kirjoitin ylös kontiolahtisen nuorison viisauden, jonka mukaan vaikutan töykeältä. Hahahaa. Mitä maailma liittyy meihin, niinhän se Suuri Punamusta Syöpäkin mainosti tovi sitten.

Turvallisuudessa älä ikinä ripustaudu mihinkään tai ylikäytä jotain

(Kuva: Jari Kähkönen)

Varo kaikkitietävää kenttäihmistä, nappisilmäistä papukaijaajamyyjää sekä ivallisen ylivaltaisen mitätöntävää kaikentietäjää. Toteutunut turvallisuus on nimittäin aina rakenteellisten, teknisten ja henkilöllisten turvallisuusjärjestelyjen yhdistelmä. Tämän minä ajattelin Joensuussa vast’ikään istutusta Abloyn jutusta.

Ne varmaan opetetaan tervehtimään jo lastentarhassa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kävelin kotikatuani suunnassa kokoojakatu, jonka ylitin, koska olin matkalla kirjaston omatoimiajalle muuna lauantai-iltapäivänä. En noteerannut äitiä ja kahta pientä lasta kevyenliikenteen väylällä, sillä he olivat ventovieraita eikä meillä muutenkaan ollut toisillemme mitään asiaa. Toiseksivanhin lapsi sanoi ”moi”.

Ei ollut kansanliikkeen eikä puolueen johtajaksi

Luin äsken Jukka Pietiäisen Vihtori Kosola -kirjan, josta poimin otsikon. Oli ilmeistä, että nimihenkilön elämänkaari oli melkoinen tragedia – samanaikaisesti sekä nousi että laski – loisti ja paloi yhtä aikaa. Huipulla hän marginalisoitui keulakuvaksi, joka ei itse koskaan saavuttanut todellista valta-asemaa.

Oman elämän sankari tekee kaikesta kontenttia

(Kuva: Jari Kähkönen) Nii-in. Onhan tämä loppujenlopuksi ollut tulollaan
jo vähintään 25 vuotta.

Eräänä iltana minua ei ruokailun yhteydessä ja sen jälkeen palveltu riittävästi laadukkaalla toimitetulla ohjelmalla tai käsikirjoitetulla draamalla, joten jouduin tyytymään video(njako)palveluun. Voi veljet mitä kuraa silmiini sattuikaan hakusanalla vartija. Oli suomalainen vloggaaja ja amerikkalainen ”auditoija”.

Yleistuki on hyvinvointivaltion tuhoamista

Luin Helsingin Sanomien pääkirjoituksen, joka oli yhdetekevä lirularu väitetystä perusturvauudistuksesta – työttömyysturvan peruspäiväraha ja työmarkkinatuki sekä toimeentulotuki ja asumistuki yhdistettäisiin yleistukena. Hanke olisi kuulemma kestävyyslaji. Vain olennainen jäi huomiotta.

Manipulointi

Toivottavasti et ole höpsöliini, joka luulee ihmisiä rehellisiksi ja luotettaviksi, asiakkaita kovaosaisiksi avuntarvitsijoksi etkä etenkään pomoja päteviksi sekä vastuuntuntoisiksi aikuisiksi. Manipuloiduksi tuleminen on syystäkin turvakoukun painajainen, muistin minä Rainbow Warriorin tv-dokumentistä.

Elinkautinen oppiminen on epätoiveyhteiskunnan piirre

YLE-kolumnisti Matias Mäkiranta on taloustieteen maisteriopiskelija Brittein saarilla ja sen kyllä huomaa, valitettavasti. Tuli kirjoitettua elämästä vieraantunut teksti olemattomalle yleisölle. Moniko peruskoulun alumiini (huom. tah. pilk.) sekä tuleva amis – muka – hötkyilee tulevaisuuttaan tähän tahtiin?

Mediasirkuksen halukas pelle puolusteli itseään, mutta aina lopulta yksin raha ratkaisee

(Kuva: Jari Kähkönen) Mittaa ammattitaitosi; mikä on
vialla tässä kuvassa?

Voi ei. Maikkarin Pekka Lehtinen teki taas uuden nettijutun Securitaksen olemattomasta henkilösuojelusta. No, rahahan se on pääomaehtoisessa yhteiskunnassa tärkeintä, eikä luokkatiedottoman tai työväenluokkaisuutensa kieltävän auta muukaan kuin alkaa pelleksi mediasirkukseen.

Itse päätät lähdetkö koulukotiin, vankilaan, mielisairaalaan tai hautausmaalle – vai kaikkiin peräjälkeen, tässä järjestyksessä

Tämä on juuri näin, valitettavasti. En näe yhteiskunnan edistyneen merkittävästi, jos yleismaailmallisten ihmisoikeuksien kanssa kasvaneista, heidän lapsistaan tai lastensa lapsista on tullut harhaisen haavoittumattomuuskuvitelmaisia. Kyllä sitä kontrollanttia leikkivät tänään niin vanhat kuin nuoretkin – yhtäläisesti.

Tarvittavat asiat

En enää nykyään jaksa lähetellä journalisteille sähköpostia, joissa kysyn asioita tai haukun niiden kertomisesta/kertomattajättämisestä. Se näet oli ihan silkkaa ajanhukkaa. Mitäpä normaalijournalismi ei saa väännettyä haluamaansa muotoon tai selostettua niin leveästi eli kapeasti kuin itse haluaa?

Pieniä tarinoita; tarinoita, joilla on alku ja loppu – edes tarina, mihin kertoja ei itse huku

Näyn kirjoittaneen pöytälaatikkolistauksen avolehtiösivulle, että eivät ”tarinani” ole mitään tarinoita ylipäätään; eivätkä liioin pieniä tai helpostilähestyttäviäkään. Otsikon ajatutusviivan jälkeinen osa taas muotoutui päässäni, kun Johanna Aatsalon Paljastus eteni yli kaksikolmasosan laajuudestaan.

Miksi mitättömyydet kirjoittavat työelämä(n)kertoja?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ensimmäinen, mihin lajissaan kiinnitin huomiota; oli Jussi Wahe – mielestäni väkivallan virkamiehyys olisi saanut jäädä poliisiproseduraalin merkkimies Matti Yrjänä Joensuun esikoisteokseen. Sitten muistan Rebekka Härkösen Valmiin tappamaan, jossa oli ne ihan oudot kustantajan edustajan esipuhe ja jälkisanat.

Saako tälle edes nauraa?

Menin katsomaan Teatteri Rajarikon, – jonka ensemblen muodostavat Riveria Niittylahden näyttelijäntyön opiskelijat – Pasi was here -näytelmää NÄYTTÄMÖ -teatterissa Joensuussa. Ohhoh. Kylläpä oli Veikko Nuutinen käsikirjoittanut väkevän oivaltavasti ja Janne Hyytiäisenkin dramaturgiset vedot osuivat täysin.

Korkealentoisuudesta ja suurisuuntaisuudesta luopuminen

Hah-hah-haa. Asettuvatpa opon sekä työnhaun testipsykologin puheet taas kerran arvoonsa. En minä proletaarin poikana liittänyt koulutukseen minkäänlaista arvoa; ja armeija opetti, että valtaa joko on tai ei ole – jokainen luullakseen kadehtimaan laittava, eli häpäisemistä yrittävä, hukkaa vain aikaansa.

Nuoren Kontiolahden ääni

(Kuva: Jari Kähkönen) Tiesinhän minä, että olin joskus mokomankin ilmoitustaulun valokuvannut.

Olin päivittäisellä – useimmiten iltaisin suorittamallani – kävelyllä ja pysähdyin tavanmukaisesti kirkonmäellä ulkoilmoitustaulun kohdalla; olin luonut katseeni yleisesti eteenpäin Koulukeskuksen parkkipaikan suuntaan. Alueella kulki useita nuorista koostuvia porukoita, joista yhden kolmikon yksi jäsen pyrki juttusille.

Kari Holmström, henkilösuojelu, Securitas ja sossu – voi ei – taasko

                                Tämä on teemamusiikkia Youtube-upotuksessa.

Vai pyöritään sitä portfolioni juttukansiossa? Esitän valistuneen arvauksen, että mokoma googletteleva kyttäily tapahtuu tämän Maikkarin rikostoimituksen Pekka Lehtisen kommenttikirjoituksen takia. Itse en olisi välittänyt kuulla enää sanaakaan Kari Holmströmmistä tai Securitaksesta, kiitos vaan.

Niin kutsuttu väärinkäsitys on luokkayhteiskuntailmiö – hyvä vain kun pääsin eroon

(Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen
käytännön mukaisesti kuvan ja tekstin välinen
yhteys on sattumanvarainen tai puuttuu täysin.

Luin osia 15/24:n Avusta kirjastossa, koska kannessa oli virkapukuinen ylikonstaapeli Michela Söderström ja merkitsin vihkoon ylös replan ”väärinkäsityksestä” huumejutussa. Epäilty alkoi levittää uussuomalaisessa lähipiirissään perätöntä hakkaamisjuttua poliisista, jotta pääsisi itse häpeämästä.

Ei teilläkään hyvin mene

Parempi kuin ei käy kehumaan; katsoin näet itseäni peilistä, vilkaisin nurkkiin missä tuo kapine fyysisesti sijaitsee ja muistan yhä pankkitilini saldon ennen vuorokaudenvaihteen maksatusta. Mutta, silti; olette te – ympäröivä maailma – melko hömelöä porukkaa, joka vielä maksaakin mokomasta ”etuoikeudesta”.

En minä koskaan mikään työväenjohtaja ollut – vain tilanteessa noussut satunnainen

(Kuva: Jari Kähkönen) En minä sitä karvalakkia tämän kuvan tähden ostanut; sattuipa
vain sopivasti kohdalle.

On vappuaatto ja oli Emilia Kujalan YLE-kolumni rakenteista; siispä päivän teksti on muisteleva itsearviointi vuosista, kun tuli yritettyä muuttaa niitä työväenjohtajana. Suurin haittani oli yksinuottinen ongelmanratkaisupyrkimys, minkä vuoksi en loppujenlopuksi tainnut olla sitä lainkaan.

Kuka on teidän vastaava hoitaja ja onko kaikilla nimeltämainituilla vartijakortit?

Tämä on sitten Youtube-upotus, jos et sitä erikseen sanomatta itse tajunnut.

Ei olisi yhtään kiinnostanut, mutta kun vahingossa ilta-aikaisen uutiskierroksen yhteydessä huomasin Maikkarin Pekka Lehtisen uutisen turvafirma TAC Oy:stä; teen siitä pikaisen ylösnoston, vaikka periaatteessa päivän tinki onkin jo täynnä. Tuo juttu on näet melkoinen mainos, jossa vain kaikki olennainen jäi kysymättä.

Onneksi ei käynyt pahemmin, kiitos oikeastaan ei kenenkään

Helsinkisen Bar Ihkun edustan ammuskelun tietänevät tätä kirjoitettaessa jo varmaan kaikki, joten jätän kertaukset ynnä linkitykset väliin; siirryn suoraan arvailuun&jälkiviisasteluun. Tämä on aika tökerö juttu kaikkinensa, minkä paras puoli lienee vähät vahingot, eikä lopputulemasta olle kiittäminen ketään.

Ovatko ne siellä ammattikoulussa jossain päiväkodissa, vai?

(Kuva: Jari Kähkönen) No, on se sentään jostain joensuisesta kauppakeskuksesta.

Kaupungiksi imarrellun ylikasvaneen kirkonkylän – Joensuun – hahaahhaa – väitetty kaupunkilehti, Karjalan Heili – hehhee – päästi aikamoisen paukun tällä viikolla. Ovatko nuorisoasteen turvallisuusalan opiskelijat jossain päiväkodissa vai? Yleinen vai erillinen oppilaitos turvallisuusalalle; se on kiehtova teema.

Sanoitpa sitten alpha tai alfa – typeriä pikkukakaroita ne ovat silti – vielä pitkään

Mietin kirjoittavani tämän jo tovi sitten, kun luin nuoren yleisönosastokirjoituksen Suuressa Punamustassa Syövässä. Tänään luin YLE:n Lontoon-kirjeenvaihtajan transnuorijutun. Sukupolvet ovat vaihtumassa; zetat ovat nuoria (aikuisia) ja kakarat ehkä A-sukupolvea vaan ei kuitenkaan silti välttämättä parasta A-ryhmää.

Asevelvollisuus on niin ohi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Syistä, joita en hyväksy; sunnuntaina YLE:n netin etusivulla oli seuraava liki kuusi vuotta vanha juttu. Epäilen, että Timo Keränen, jonka muistan lukuisten sotilasparaatien televisioinneista; on jonkunsortin armeijan omatoimittaja. Ja verkkotoimituspa sitten fleimasi oletettavasti tunteisiin vetoavalla sisällöllä.

Ärisee, haisee, sontii lattialle, vie tilan ja voi vielä rusentaa päreiksi tai kuoliaaksikin

Kutsu sitä miksi haluat, mutta periaatteessa kenellä tahansa voi olla vieraslajinen suurriistaeläin elintilassaan; siksi hän saa niin kärsiä konkreettisesti kuin vaieta kokemastaan häpeässäkin. Tämän minä ajattelin, kun Ruben Stiller mestarillisesti hiljensi Pyöreän pöydän naiset männäkeskiviikkona.

Opettajat ratsastivat lasten oikeuksilla eivätkä kanna vastuuta tekemisistään

(Kuva: Jari Kähkönen) Eikä olla ikinä offline.

Turun kaupunki osti kaikille neljäsluokkalaisilleen tablettitietokoneet. Mutku. " – Kouluajan ulkopuolinen käyttö on vanhemman vastuulla. Koulu ei voi valvoa, miten laitetta kotona käytetään, sanoo opetushallituksen Laura Francke", lainaan asiassa ilmenneitä ongelmia käsitelleestä YLE:n jutusta.

Hybris taisi sitten lopultakin saada Ukrin kiinni

Ukri on muinaissuomea; sana esiintyy paitsi kansanrunoutemme perusteoksissa, mutta on myös huomattavasti nuoremman Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistyksen nimi. Rahastonhoitajatar Tarja Tuovinen tuli ulos Karjalaisessa valitellen sen lähimennyttä ja nykytilaa sekä maalaten tulevaisuudenkin kovasti synkäksi.

Vailla häpeäntunnetta

(Kuva: Jari Kähkönen) Eiköhän tuokin veto ollut alunperin tehty somea varten(en muista miksi), mutta käytetään se nyt tässä uudelleen, kun ei kerran palkkaakaan makseta.

En ollut suunnitellut postaussarjaa, mutta jatkan silti intellektuelliudesta, sillä Donner -elämänkerran loppuun saaminen avasi aiheeseen kiehtovia näköaloja. Itseasiassa; vailla häpeäntunnetta on aika moniulotteisesti sanottu. Sellaista harjoittavahan voi myös olla ihan vain kylähullu tai pelkästään pöljäkin.

Hus! Pois! Etsi itseäsi muualta! Ala intellektuaaliksi vasta, kun et muualle pääse tai sovi

(Kuva: Jari Kähkönen) Joku laikka pitää tässäkin hommassa olla, jotta sitä voi tehdä.
Enää ei kuitenkaan onneksi tarvitse käyttää erityistä isohkoa kenttälaukkua, koska
tänään kirjoitusvälineitä saa jo huomattavasti helppokulkuisempina malleina.

Päätin viimeksi retoriseen kysymykseen, että josko olisinkin kohtuukäyttäjä kirjoittamisessa, koska Emilia Männynväli lahjoitti minulle ajatuksen tuoreessa esseekirjassaan. Siispä; 2/3 osaa Kai Ekholmin Jörn Donner -elämänkertaa luettuani, tuntuu luontevalta jatkaa intellektuaaliudesta elämäntapana.

Terapiayhteiskunta ei ole yhtään holhoavaa kuriyhteiskuntaa parempi

Piti lukemani Mullikasta Asta Tenhusen salametsästysjuttu; se oli ihan köyhä, mutta sain samaan hintaan takasivulta Sunnuntaisuomalaisen kiertolaisen myrkyllisistä parisuhteista. Että – mitä vittua – ei ole diagnosoitavissa narsistista persoonallisuushäiriötä, mutta on silti narsistisia piirteitä?

Turvasanomista, vielä kerran

(Lähde: kuvakaappaus Traficomin nettisivuilta) Jos kerran olet niin fiksu kuin väität, tee se sitten minua paremmin.

Arvaapa kiinnostaako? Varmasti yhtä paljon kuin kuunnella haukkuja tuolloin noin kolme lehteä sitten olleen ja menneen TS:n pääkirjoituksista muuan marraskuuna toriajan aamunpuolesta Helsingin kauppatorilla. Kyllä minä niin perusteellisesti ehdin tuohonkin projektiin tympääntyä, kiitos vaan.

Pilluilu eli puhu sinä vain lämpimiksesi tai ollaksesi mielenkiintoinen – eikä väliä piiloagendastasikaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä mielivaltainen kuva koreasta – vaan käytännössä aika
hyödyttömästä – stereotyyppisestä äijälinkkarista ei vakiintuneen toimituksellisen
käytännön mukaisesti liity mitenkään tekstiin, jonka päällä se on.

Perjantai-iltana haluan syödä herkullisen pikaruokaisesti, kuunnella ysäriä sekä katsoa kunnon poliisirealityä hörppien kylmää Dr Pepperiä. Joku YLE:n ”asiaviihdeslotti” ei paljon nappaa – nauru ja pieru ajatuksellekin. Mutta sitten silmiini sattui tämä tyrkytys, joten katsoinpa sen sitten lauantaina aamulla.

Palvelusturvallisuuskriisi merkitsee asevelvollisuuden loppua

(Kuva: Jari Kähkönen) Ommelkaa maastokuosinne laukuiksi.

YLE:n MOT:n Magnus Berglund teki ajankohtaisdokumentin kuolemaan johtaneesta ampumaonnettomuudesta, mutta ei lopulta paljastanut paljoakaan tai vastuuttanut ketään. Yleisessä ja yhtäläisessä asevelvollisuudessa ei voi olla yksityissalaisuuksia eikä omalakisuutta – sille moiset merkitsevät lopun alkua.

Vantaan kouluampuminen

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kai sitä tästäkin täytyy bloggata, koska päivän teema vaihtui äkillisesti. Aktiivinen ampuja koulussa on pirullinen tilanne, jollainen olisi parhaimmillaan ennaltaehkäistynä. Mikäli se tästä huolimatta käynnistyy; tapahtumiin on pakko puuttua, mutta käytettävissä ei enää ole yhtään ainutta hyvää vaihtoehtoa.

Flanööri

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei synny asuntoja eikä edes irtaimistovarastoa mokomaltakin
"kauppamiesten heimolta".

Välillä tämä tuppukyläelämä ottaa kovemmalle. Landepaukut ympärilläni ovat niin kirkonkyläläistä että, mutta silti he ovat samanlaisia erilaisuutta vihaavia kateita sisäsiittoisia umpimielijuntteja kuin ne metsän keskellä asuvatkin. Pelaavat täällä molempaa päätyä samanaikaisesti, koska voivat.

Itsetarkoituksellisuuden ylistys – järjestävät, jotta saavat sanoa järjestetyn

Minä näin Kontiolahden ev. lut. seurakunnan hiljaisen viikon toimintailmoituksen jo likipitäen viikko sitten eräällä kylän ilmoitustauluista, jotka rutiininomaisesti tarkistan aina osana kävelylenkkiäni. Mutta sitten maakuntalehtioletettu Karjalainen selittääkin äkkiä jotain raskaasta rokista.

Ei kaikkien tarvitse säteillä ympärilleen, olla kiinnostuneita tai vaikuttaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuoruuteni helyrasia.

Minulla oli nuorena käsitys tärkeydestäni, kuinka toimittiin oikein ja mihin olin menossa elämässäni. Osoittautui, etten ollut muita kummempi useassakaan suhteessa, niin kutsutun karismani painavan sekä jotten oikeasti tiennyt elämästä paljoakaan. Eikä tämä pohjimmiltaan haitannut pätkääkään.

Itä-Suomea ei voi, tule eikä kyetäkään pelastamaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on luonnosvihko. Jos
minulla on ajatus kesken, odota vuoroasi kärsiväl-
lisesti äläkä rupea kerjäämään huomiotani pelleillen.

Istuin aamusydämellä kalsarisillani kartanoni köökin olemattomassa ovenpielessä jakkaralla silmiäni hieroen, kun Ilomantsin kunnanjohtaja Marjut Ahokas piti meillä on -puhetta seurusteluhuoneen nurkassa pajattaneissa ministereoissa. YLE Joensuun Tanja Perkkiö säesti turvallisuuspoliittisesti.

Että älä anna totuuden tulla hyvän jutun tielle?

Aamulehden case kuopaisi pintaan muiston mielestäni. Istuimme kesähelteillä tuopposilla Elielinaukiolla Vlatavassa ansioituneemman toverin kanssa kuin oli ollut kuvajournalisti. Heitin pokkana, että jos journalistisia feikkejä ei jää kiinni; seuraako tästä, jottei heitä ole. Se oli hänestä hersyvän hauska vitsi.

Flegmaattisuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei meidän ole pakko olla keskenämme tekemisissä, en ole teistä riippuvainen eikä seurakaan kelpaa.

Jaha. Sille tuli sitten joku antisosiaalisuuskramppi. Vai kummitteleeko performanssin takana ehkä elämänmittainen ihmistenkohtaamisrajoitteisuus? Tiedäpä häntä. Olisi tarvinnut vain olla hiljaa ja sekaantumatta, mutta eihän se kyennyt edes siihen vähään. Entäs, jos et saakaan haastamaasi riitaa? Voivoi.

Itä käy hitaalla

Sattuipas hassusti. Päivämääränä ja paikassa, joita en sano; näin poliisin partioauton, minkä tunnisteita en niinikään jaa – pysäköitynä kaupan eteen. Skannasin katseella ulkoa ikkunoiden kautta, että onko tuonne menemistä ylipäätään, mutta voi veljet sitä noloutta kuin sisällä sitten näinkään.

Ylimainostettu

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuva on itseasiassa kahden vuoden takaa, mutta kuka sitä nyt jonkin ilmaisen blogin vuoksi paremmankaan tekisi.

Luen. Varasin seutukirjastosta niin hirveän läjän kirjoja, että ne täyttivät sinisen Karrimor Special Forces Expedition Holdall’ni ja todellakin tunsin kantaneeni, kun kotiini saavuin. Seassaan oli myös Kale Puonnin dekkariesikoinen Manni, jonka sain juuri äsken luettua; enkä ollut kaksisestikaan vaikuttunut.

No, sepä on sitten edestään löydetty

Nokia 3110:ni soi vähänvaille 30 vuotta sitten poikaiän huoneessani. Vastasin sukunimellä, kuten eteisen lankapuhelimeenkin. Itseäänesittelemätön naisoletettu soittaja kyselee ”tarjulia”, jollaista ei ole koskaan lähelläni ollutkaan. Kysyy kuka olen ja sanon etu- sekä sukunimeni; tuli luuria korvalle mitään sanomatta.

Entä jos ei vain enää kiinnosta?

Mediassa on kuukausipalkannauttijoita, joilla ei ole käsitystä sotilaallisista turvallisuusjärjestelyistä tai jättävät suurelle yleisölle tarkoitettuun julkaistuun tekstiin suomentamatonta poliisijargonia. Entä sitten? Pitäisikö kiinnostaa? Se on heidän ja talojensa häpeä, jos ne nyt sellaistakin sattuisivat tuntemaan.

Päättymättömään nolojen tapausten historiaan on syynsä

(Kuva: Jari Kähkönen) Sotilasalueiden kolmannen luokan puolipoliisin olemassaolo on uhattuna.

Minun tekee pahaa edes kuvitella, mitä olisi tapahtunut, jos Panssariprikaatin pikkupojat ja/tai -tytöt olisivat äkänneet sen väkivaltaiseksi sekä aseistetuksi olettamani rattijuopon poistuvien henkilökuntakaistalla sekä puuttuneet asioihin. Voi hyvä ihme. Siitä olisi seurannut erittäin rumaa jälkeä kaikissa tapauksissa.

Ihmisillä ei todellakaan ole enää samaa kykyä olla hiljaa

Kiitos otsikosta Jani Halme, Minna Kokkonen ynnä Parikkalan-Rautjärven Sanomat. Kuplautuminen ja yhteisöllisyys ovat lempi-inhokkisanani. Minusta on näet raivostuttavaa kuinka varjollaan sekaannutaan toisten asioihin, sekä tuputetaan aivan käsittämättömän kämyjä ellei suorastaan jämiä mielipiteitä.

Jonninjoutava pärinä syrjä-Suomi -sanasta

(Kuva: Jari Kähkönen) Kulttuurisota leimahtaa vasta tarkoituksellisesta ymmärtämisestä
ja näkemästä kieltäytymisestä.

Jos se ei toiseuta, koska kohteena on toimintavapaa, -kykyinen ja -tarmoinen normaaliväestö eikä maan osa ole kielteisesti erillisessä todellisuudessa; kyse on joutavasta muotisanasta, joka katoaa aikanaan. Ne tulevat, menevät sekä kulkeutuvat, koska niin se vain puhekielen kanssa on.

Röyhkeä rohkeus on palovaarallista ainetta – pidähän varasi

Luin Sointu Borgin Röyhkeästi rohkea: näin haistatat asialliset vitut -kirjan; samaistuin kerrottuun useammin kuin olisin luullutkaan. Mutta samalla pitää myös sanoa varoittava sana elämäntavan kokonaisvaltaisesta kuluttavuudesta ja edessä mahdollisesti lopulta häämöttävästä määräasemasta.

Oleva miellyttää liikaa, jottei parempaan ole tarve pyrkiä – hyvä te!

Olisin pyhäpäivän ratoksi tarinoinut puolitoista liuskaa subjektiivisuuksia ja elämänkokemuksia viime lukemani kirjan inspiroimana, mutta osaamistani kysyttiin. Björn Wahlroos on mainittu kunnianloukkausjutussa sekä pohjoispohjainen turvallisuusalan opettaja on syytteessä koulussa sikailusta.

Väliinputoajuus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Minulla oli loppujenlopuksi aikamoinen härdelli. Ehdin kuitenkin käydä kirjastossa ja pitää paikallislehtitorstain, joten luonnollisesti luin myös Parikkalan-Rautjärven Sanomien Minna Kokkosen kolumnin väliinputoajasta. Kuinka yht’äkkiä on liian sitä, puuttuu tätä sekä tuoksi ei katsota voivan tullakaan.

Velvollisuus, vaihdanta ja rakkaus

Parempi olisi kun pitäisi mielessään, että joskus ne suistuvat kiskoiltaan raitiovaunutkin.

Näyn kirjoittaneen lyijykynällä avolehtiöön mustien Snigelin A 7:n kansien välissä ylläolevan otsikkoluonnoksen; ja, että useimmat elämänongelmat johtuvat tuosta kolmikosta. Sen väärinkäytöstä, vääristelystä, väärinymmärryksestä sekä todellisuuden halukkaasta kieltämisestä; kukin tarkoitusperiensä mukaisesti.

Niinniin, mutta mitä sinä aiot sille tehdä? No, et mitään – tietenkään

Sittemmin rikostarkastajaksi rankattu Itä-Uudenmaan poliisin Krista Vallila oli Maikkarin Rikospaikalle tyypillinen ainoa haastateltava, kun ne aivan tyhmien, tietämättömien ja muutenvaan tynnyrissä elävien tv-viihteeksi muka käsittelivät Avarninskandaalia. Hohhoijaa. Jauhaa kunnes kyllästyy, siten se normaalistuu.

Näin ei olisi käynyt, jos asialla olisivat olleet ammattilaiset

Onhan tässä muutamankin kerran pohdittu sitä kotikutoista tunariutta, joka täälläpäin vallitsee oikeastaan asiassa kuin asiassa. Tällä erää Kontiolahden K-Market on valtakunnanverkon kielteisessä julkisuudessa(1, 2, 3, 4 ja 5) romanille myymättömyyden takia – enää vain ilta- ja eetterimediat puuttuvat.