Värikuulapyssy ja keltainen kaasu poliisin onnettoman tiedotuksen ilmiöinä

Vakiintuneen toimituksellisen käytännön mukaisesti kuvan ja tekstin
välinen yhteys on joko sattumanvarainen tai täysin tahaton.

Minä; kun olen ollut ennenkin, tiedän jo journalistien kanssa keskustelemisen tyhjänpäiväisyyden. En helly vähällä, mutta tein poikkeuksen, kun iltakävelyn jälkeisen mediapäivityksen myötä rasituin aivan päin /C:ttä selostetulla HIFK-Jokerit -välisen jalkapallo-ottelun poliisitoiminnalla YLE:llä.

Kentällä oli ollut Jani Saikko -niminen historiallinen tv:n kameramies – nyttemmin visuaalinen journalisti, – koska se kai osaa jo liikkuvan lisäksi tehdä myös still-kuvaa ja edistyneempien yksilöiden tiedetään vallan kirjoittavan nettijuttujakin. Mutta poliisin sekä voimankäytön suhteenpa oli yhtä tumpelo kuin kaikki yleisukot.

Häneltä lähtöisin oli pari tuntia uutisvirrassa kellunut misinformaatio, että poliisimme muka olisi ottanut käyttöön Pepper Ball Markerin sekä vaikuttajakaasun kuin ei enää ole vain kemikaali-irritantti. Oikeasti ne olivat olleet paineilma-ase ja fogger -mallin OC-sumuttimen ”ätyn” seassa oli ollut keltaista tunnisteväriä.

"Poliisiasioiden ja etenkin voimankäytön suhteen visuaalinen journalisti oli aivan yhtä pihalla kuin kaikki yleisukot."

Kiitos deskiakkaoletettu Greta Virranniemelle pahimpien töppien poissutimisesta, jos vaikka ”kaasun keltaisuus” sinällään käsittelemättä jäikin. Se ei silti ole pointtini. Tämä blogiteksti naputtuu, koska havaitsin myös bylinepoika Mikko Ritan olleen yhtä saamaton kuin kaksi muutakin jo nimettyä samassa yhteydessä.

Varsinainen ongelma oli journalistien kyvyttömyys erottaa toisistaan poliisin päivittäistoiminta, – jota johtavat päällystöesimies kenttäjohtaja päivystävä yleisjohtaja ja tilannejohtaja – tilanneorganisaatiosta kolmentasoisine esimiehyyksineen. Kysyt siis päivystävältä sitä mikä piti kysyä spesialistilta.

Näin saattaa käydä, jos ylipäätään on tietämätön poliisin toiminnasta, ja erityisesti siksi, koska ei älynnyt hoitaa kanavia kuntoon etukäteen. En nosta kättä ylös virheen merkiksi, sillä ne juoksevat parhaillaan näppäimistöllä, mutta onhan näin sattunut kerran itsellenikin. Kuinka penteleessä Hesarin jonkun juttu oli parempi kuin minun?

"Kerran jouduin kysymään itseltäni kuinka hitossa Hesarissa on parempi juttu kuin minulla."

Niin. Kuvat merkinantosoihtujen sytyttämistä seuranneista kiinniotoista mielenosoituksessa oli, mutta jäin ihmettelemään Helsingin poliisin tilannekeskuksen medianumeron outoa vaisuutta. Sitten minä sen tajusin – oli ollut komisarion johtama tilanneorganisaatio, jonka piuhat kulkivatkin – ei kauttaan – vaan suoraan.

Söin kuvainnollisen likaavan&haisevan uutiskilvan häviäjänä; päädyin sitten siteeraamaan sankaluurisankari-tupaukkoa, joka oli sentään ollut joviaalisti kanssani samaa mieltä, ettei viedyillä ollut odotettavissa kummempaa. Se olisi sakot järjestysrikkomuksesta ja sitten komento: ulos poliisiasemalta.

Sittemmin asiasta ei ole keskusteltu alkuunkaan tarpeeksi, vaikka paukut ovat alkaneet haista nokassa aiempaa laajemmin; vertaa esimerkiksi vuorossa olleen ”viestintäasiantuntijan” infoa taannoisesta Vasiksen poliisiampumisesta siihen mitä VKST:n syyttäjätutkinnanjohtaja kertoi samasta päivien päästä.

"Sitten tajusin – oli ollut komisarion johtama tilanneorganisaatio, jossa piuhat kulkivatkin – ei kauttaan – vaan suoraan."

Kun se vain on sillälailla, että tupaukot ovat aina olleet pätevämpiä tuottamaan puhetta ja kirjoitusta kuin tekemään työtä; sikäli, kun eivät olleet ösähteleviä puolihulluja keiden kanssa jo selvinpäin töissäoleva ammatti-ihminenkin sai olla varpaillaan. Ne olivat joutuneet sinne syystä eikä se useimmiten ollut iloinen tarina.

No; jos on vallan yksinkertainen ja uskoo mitä tahansa virkapuku päällä neutraaliin sävyyn sopivalla äänenvoimakkuudella sanottua, sitten tyytyy sanomaansa. Mutta minä, jonka poliisisuhdetta...hah-hah-haa...voisi parhaimmillaankin sanoa jännittyneen epäluuloiseksi; väitän avoimesti vastaan heidän innolleen ammuskella.

Ja sain siksi aikaan Hesarin keskustelulaatikossa käydyn sanasodan muinaisen nuoruudentoveri Seppo Vesalan kanssa, joka nyt infojen eron varjolla syytteli minua väärän tiedon levittämisestä. Asenne oli, jotta minun pitäisi vaieta, koska menin lankaan poliisin oman väärintiedottamisen vuoksi! Ja pas..ta(t).

"Tupaukot ovat aina olleet pätevämpiä puhumaan ja kirjoittamaan kuin tekemään varsinaista poliisityötä."

Siispä; nyt panin aikaani auliisti hukkaan, kun ensin selostin Saikko-Rita-Virranniemi -rytmiryhmälle voimankäytön alkeita. Sain siitä meiliini peräti kiitoksentapaisen vastauksen, joten jatkoin eteenpäin suunnassa jo mainittu organisaatioiden ero. En minä silti itseäni toivo julki lykätä enkä edes takaisin souviinkaan, kiitos vaan.

Hellyin opettamaan pyytämättä – ja korvieni kuulemattomissa varmasti huut hiiteen toivotettunakin, – jotta ne ketkä siellä ovat kantaisivat kamerareppunsa/käsilaukkunsa kunnialla maaliin. Tekisivät varmoja sekä oikeita havaintoja eivätkä antaisi pas...siis niiden sinipotkupukuisten lannistaa itseään. Palvelisivat yleisöään.

Niin. Kerrotaan siis vielä, että tilanneorganisaation johtajuus on tilanne-, kenttä- ja yleistasoista kuten päivittäinenkin, mutta tehtävä on rajattu. Epäilen, ettei kahteen ensinmainittuun saa yhteyttä lainkaan, sekä viimemainitunkin tavoittaa korkeintaan puhelimitse ajoittain eikä silloinkaan pitkäksi hetkeksi kerrallaan.

"Tahdon, että souvissa nyt olevat kantavat kunnialla kamerareppunsa/käsilaukkunsa maaliin asti. Palvelevat yleisöään."

No, kannattaako/mitä näin saa aikaan? Ei välttämättä eikä paljoakaan. Tarpeeksi kiero vastapuoli ei myönnä vihjausta tekemättömästä mielenosoitusilmoituksesta disinformaatioksi. Kiertelee. Ja ne tiedotkin voivat olla sekä vanhat vähät että liian yleisluontoiset – yhtä aikaa. Takuuta ei ole. Saat mitä saat ja se on mitä on.

Siispä; vaikka sinä ehkä identifioitkin itsesi keskiluokkaan kuuluvaksi tieto- ja asiantuntijatyötä tekeväksi, älä silti helkkarissa luule poliisia pyyteettömästi auttavaksi huippuosaavaksi hyväntekijäksi. Ne ovat omatahtoisia sekä omaa etuaan kyttääviä vallanpitäjiä, joita sinun pitää osata tarkkailla&raportoida.

Sitä varten  journalismi on olemassa.