Että kriisikö enää vain puuttuisi, jotta saa runnoa kunnolla työnsä loppuun asti?

(Kuva: Jari Kähkönen) Jälkimodernissa yhteiskunta on valmis – kaikilla on hyvää kyllin ja kuka tahansa voi alkaa miksi tahansa, piittaamatta kenestäkään-mistään. Paitsi, ettei se ole ihan tarkkaanottaen totta. ”Kaikki” näet paljastuu aika rajatuksi käsitteeksi. Pääomaehtoisuus vallitsee yhä.

Kirjoitan nyt asiaa. Sillä uhallakin, jos blogiani todellisuudessa ovat lukevinaan vain eräät vähemmän kuin terveet-tasapainoiset-toimintakykyiset nuoruudenystävät – saadakseen tietää ”miten minulla menee” – ynnä turhan tilaston tietokoneautomatiikka. Esko Aho on näet taas tullut julki ajatuksineen.

Että minua nauratti YLE:n nettijuttu nimimiehen Radio Suomen aamupäivähetyksessä esiintymisen jälkeen. Äänessä oli kolme eläkeläistä; se oli yhtä naurettavaa kuin tuotattaa Ahoa haastatellut toimittaja Hämeestä Pasilaan, koska itse juontohan oli tietenkin Tampereen Radiopajassa. Kaikki on helsinkikeskeskeistä ihan syystäkin.

Asiassa ei kuitenkaan ole mitään huvittavaa. Tuliko Esko Aho takaisin vain viimeistelläkseen ysärin työnsä; yhteiskuntamme vastentahtoisen huonommakseen mulkkaamisen? Ei vain ole kriisiä, jossa periaatteet yliviivataan ja niiden toimeenpanoon varatut rahat pienenevät olennaisesti elleivät katoa tyystin.

"Tuliko Esko Aho viimeistelemään yhteiskuntamme vastentahtoisen huonommakseen mulkkaamisen?"

Yhteiskunta on aina ollut pääomaehtoinen. Kaikki poikkeukset ovat olleet rajallisia-vesitettyjä-tilapäisiä. Siispä; vaikka Orpo I onkin pahin omistavan luokan asialla juokseva hallitus vuosikymmeniin, sekin on yhä tehnyt tekonsa vähin erin hivuttaen. Hakenut Sipilä I:sen lailla vain nopeita säästöjä koskematta rakenteisiin.

Olisi pitänyt ymmärtää, jottei globaalissa maailmassa ole yhteiskuntavastuita tai täystyöllisyyksiä. Jo Ahon parhaimpina miehuusvuosina silloin ysärillä talouden logiikka kääntyi nurinpäin – ei tehdä hyvää tavaraa myydäkseen se vielä parempaan hintaan – ennemmin ollaan tekemättä mitään pitäen rahat itsellään.

Siitä Esko Aho on oikeassa – Suomen idea on hukassa – minusta se ei näet koskaan kunnolla siirtynyt jälkimoderniin, jossa yhteiskunta on valmis – kaikilla on hyvää kyllin ja kuka tahansa voi alkaa miksi tahansa, piittaamatta kenestäkään-mistään. Sehän ei ole ihan tarkkaanottaen totta; ”kaikki” paljastuu aika rajatuksi käsitteeksi.

"Siitä Esko Aho on oikeassa – Suomen idea on hukassa – minusta se ei koskaan kunnolla siirtynyt jälkimoderniin."

Kyllä Ahon jutut nyt vaikuttavat minusta siltä, että joko hänellä on tyypillinen vanhan äijän vaiva missä synkkänä kuin faan tilittää kaiken menevän koko ajan vain huonommakseen; tai joikaa tsiigaamaan Overtonin ikkunaan kuin kohta vääntyy pahemman kerran toisenlaiseksi. Kun vielä saisi sen kriisin, runnoakseen itse teot läpi.

Että tessit pois – paitsi vahvimmilta ja YJT:n ytimeltä – asiat sovitaan kahdenkesken suljetun oven takana sekä etuudelta siirrytään joko vastaavaantasoiselle palkalle tai jäädään kirjaimelliselle ruoka-avulle. Joku poikkeustapaus voi suorastaan olla menestyväinen kolmella päällekkäisellä osa-aikatyöllä, kunnes otti ja kuoli työpaikalle.

Esko Ahon kaltaista senioripoliitikkoa kaivataan, jotta saadaan samanaikaisesti köyhiltä viedyksi, keskiluokkaan jääjät hurraamaan sekä jostain löytymään koijareita hyväksikäyttämään asemastaan pudonneita-vähänsäkin menettäneitä. Meillä ei vielä ole kyllin raakaa – suorastaan nihilististä – maailmankuvaa. Julkisanottuna.

"Meillä ei vain vielä ole kyllin raakaa – suorastaan nihilististä – maailmankuvaa. Julkisanottuna."

Mitä en liputa vastuuttoman valtion velkaantumisen puolesta – se on kuitenkin seuraus eikä syy. Mitenliene; eivätkö siis liukuhihna-aikaiset päämme siirtyneet jälkimoderniin vai olemmeko kiusallisesti erimieliset miltä siellä piti näyttää? Siksi visiottomuus, pakonomainen nykyhetki, velkaveto ja korvikkeet kuten some.

Siispä; kukin länkyttäköön mitä tahtoo. Silti joku omistaa pääoman; nyt kiertoliike vain alkaa ja päättyy tänne. Siksi Suomessa vain kaikki aina loppuu eikä mikään hyvä kasva. Väitän pokkana, että niiden huipputuloisten eli omistavan luokan ainainen ihmisviha sekä vähän tuoreempi kaunainen valtioepäily ovat täysin paikoillaan.

Emme me – yhäkään – voi maksaa kaikille olemisesta ellei yksilö ”elätä itseään omalla työllään”. Sata vuotta sen pitikin mennä niin päin, että tulo-kasvu-oppi-olo turvataan kunnes pystyi, mutta ei nyt olla ihan naurettavia – johan tuokin on ollut hitaassa lopun alussa sieltä ysäriltä asti. Mutta sepä kriisi voitettiinkin eli meni ohi.