Ei siviilien kanssa voi – yhäkään – keskustella

Rahvas vouhottaa, tunteilee ja syyllistää yhä kuin Ison Omenan tragedia olisi ollut eilen. Vaikka tapahtuneesta on kolme ja oikeusprosessin – missä muuten vartija sekä järjestyksenvalvojat vapautettiin – käynnistymisestä on kulunut kaksi vuotta. Eihän noiden kanssa pysty keskustelemaan.

Mitähän sekään mihinkään liittyi, että tuolla tuhoisasti päättyneellä häiriökäyttäytymistehtävällä oli viisi järjestyksenvalvojaa ja yksi vartija? Jos sinusta noin ”monta” ei olisi saanut taltuttaa yhtä naishäirikköä – joko tunteilet, sekoilet tai yhteiskuntakäsityksesi on vääristynyt. Ylivoima vähentää voimakeinojen käyttöä.

No, ”kaikkihan vihaavat niitä vartijoita” ja menevät siksi oletuksena toimenpiteen kohteen puolelle, vaikka itse väittävät olevansa puolueettomia sekä arvostelevansa asioita asioina. Näin pysyy siihen katsomatta mitä tämä teki, kuinka käyttäytyi tavattaessa sekä miksi tai miten – valitettavasti – lopuksi kuoli.

"Koska 'kaikki vihaavat niitä vartijoita', he menevät aina oletuksena toimenpiteen kohteen puolelle."

En suhtaudu täysin kylmästi, koska olen jo aiemmassa kirjoituksessa itsekin kritisoinut turvallisuusalaa taktiikan ja johtamisen puutteista. Olisiko pitänyt kyetä suunnanmuutokseen? Fyysisesti kantaa ulos, laskea maahan ja poistua taaksepäin samanaikaisesti itsejään suojaten. Lisää nyansseja kritiikkiin, kiitos!

Meillä nimittäin on vain kahden ensin paikalletulleen sana, jotta oikea taktiikka oli alas eikä ulos, sekä tekniikka raudoitus ynnä maassahallinta. Se kuitenkin petti pahemman kerran, koska – kuka ikinä johti ja valvoikaan – oli poissa kaksi minuuttia väärällä hetkellä. Elottomuus huomattiin liian myöhään sekä elvytys oli tehoton.

No, sittenkö olisi ollut hyvin, jos tehtävälle olisi laitettu yksi järjestyksenvalvoja – ja joko mistään ei olisi tullut mitään holtittoman heilumisen vuoksi – tai olisi käytetty teleskooppipatukkaa sekä paprikasumutinta? Väitän, että tasavahvuus on silkkaa haihattelua, jossa hyväuskoinen hölmö istuttaa toisen tuleen tämän omilla housuilla.

"Väitän, että 'tasavahvuus' on silkkaa haihattelua, jossa hyväuskoinen hölmö istuttaa toisen tuleen omilla housuillaan."

Jokatapauksessa; kuolemansyyntutkinta ja kaksi vapauttavaa tuomiota linjaavat, että kyseessä oli äkillinen sydänpysäys, jota turvallisuusalan työntekijät eivät aiheuttaneet. Siispä; olisi jo vähitellen aika lakata länkyttämästä hengen viemisestä, voimankäytöstä ”koska voi” -perusteella ja etenkin siitä ylilyönnistä.

Toimenpiteen kohteeksi ei ole työnhakua, lääkärintarkastusta, harjoitusta eikä alkuverryttelyä. Siksi tullaan, jos ollaan tullakseen; sellaisena kuin on – kirjaimellisesti. Kuinka paljon vartija tai järjestyksenvalvoja voi oikeastaan hänen asioistaan tietää ja pitkällekö mennä olosuhteisiin mukautuessaan?

Tulee käsittää, jotta todellisen maailman toimenpiteissä ja voimankäytöissä ei voi riuhtoa tai nakella niskojaan; oirehtiminen, sairastaminen, vaikutuksen alaisuus eli muu vastaava hankaluus on ilmoitettava heti. Riittävän monella on nimittäin pahat mielessään eikä turvallisuusammatissa voi olla hyväuskoinen.

"Todellisen maailman toimenpiteissä ja voimankäytössä vastapuolella on usein paha mielessä. Ei voi olla hyväuskoinen."

Useimmat pyrkivät hölmäyttämään vartijan tai järjestyksenvalvojan lähelleen; takertuakseen kiinni, solvatakseen, ryvettääkseen ja tehdäkseen väkivaltaa. Vastaus voi siis olla raudoitus pystystä sekä maahanvienti – ilman kahta sanaakaan, – jos päätellään näin olevan oikein. Ei tarvitse eikä kannatakaan hakkauttaa itseään.

Siispä; vaikka siviili siis sönköttääkin, ettei moista voi tehdä, jos ei annettu tilaisuutta lyödä tai ei ole näkyvillä jotain asetta niin kyllä muuten voi. Kiinniotto oli ollut vähäisen julkisen vallan käyttämistä jo sen 20 vuotta ennen Ison Omenan tragediaa eikä siitä tarvitse neuvotella jossain harhaisessa tasa-arvokuvitelmassa.

Todentotta; mikä lastentarhanopettaja järjestyksenvalvoja on, jos tämän muka olisi pitänyt viedä toimenpiteen kohde johonkin takahuoneeseen ”rauhoittumaan”? Aivan käsittämätöntä horinaa; hyvää tahtoa ei koskaan ollutkaan, valtuudet loppuvat eikä ole tiloja tai aikaakaan, – mutta epäilemättä sanoja ajatteli asioita omalta kohdaltaan.

"Aivan käsittämätöntä horinaa, – mutta epäilemättä sanoja ajatteli asioita – no, ainakin sitten omalta kohdaltaan."

Näin ovat asiat suomalaisen turvallisuusalan ensimmäisen sadan vuoden jälkeen – on ohuesti huvittavaa kuinka siltä ei yhäkään hyväksytä minkäänlaista äänensä korottamista tai fyysisistä puuttumista, – vaikka tarve olisi ilmeinen eikä sitä tekisi kukaan muukaan. Mitä sinä siviili oikein haluat?

Vain rahaa arvostaville bisneksentekijöille kelpaa huonokin turvallisuuspalvelu mikäli sen saa halvalla; vahinkojen rajoittamisen yrittäminen ja pääosin vaikutelmaa olevan turvallisen ympäristön luominen riittävät, – mutta toiminnan häiriötön jatkuminen on kaikki kaikessa. Että tee mitä teet; kunhan se ei näy eikä nolaa minua.

Johtavaan asemaan ängenneelle työpsykopaatille on tärkeintä, että on joku kenelle soittaa eikä tämä hätistele pois tai etenkään kieltäydy. Kiinnostus kohdistuu pääosin organisaationsa toimimattomuuden peittelyyn ylimääräistä teettäen ja syyllistäen, mutta mikromanagerointi ulottuu kyllä toisinaan kovallekin puolelle.

"Mitä sinä siviili oikein haluat yksityisestä turvallisuusalasta sen ensimmäisen sadan vuoden jälkeen?"

Kuka tahansa ostoskeskuksen käytävän tungeksija&lattiankuraaja taitaakin siis olla vain väsynyt, peloissaan oleva sekä ennenkaikkea huomionkipeä ihmisenreppana, joka haluaa tuuletella omaa sisäistä sielunsynkeyttään huutamalla jollekulle tai osoittelemalla väitettyjä virheitä tämän työssä.

Vaikkei tunne väitettyä huolensa kohdetta, on tietämätön tämän teoista&käyttäytymisestä eikä ole läheskään se voimankäyttövirtuoosi, abstraktin ongelmanratkaisun nero, lääketieteen professori ja käyttäytymistieteiden guru, – mikä hänen näet täytyisi olla, – jos öyhötyksensä oltaisiin edes ottavinaan tosissaan.