Siviili ei oikeasti myötäelä ja myötätunnonkin kanssa on vähän niin-sun-näin, osa 2

Ihminen on omaa etuaan tavoittelevainen, selkäänsaamista pelkääväinen ja ”kovan kohtalonsa” – mihin ei muka voinut vaikuttaa – edessä vollottavainen olento. Selitys, antaaymmärtäminen sekä hierarkioidenrakentelu on loputon. Olisi yhä, vaikka elettäisiin kypsässä sosialistisessa yhteiskunnassakin.

Vaikka siis puhe on turvallisuustyöntekijän ahdistelu, älä unohda hyötynäkökulmaa. Ei Brecht suotta kysynyt pankin perustamisen ja miehen palkkaamisen sekä sen ryöstämisen ja tämän murhaamisen eroa. Yhteiskunta on sadassa vuodessa muuttunut lähinnä pinnallisesti; toimintatavat ovat ehkä vähän hienovaraisemmat.

Keskeisintä ovat nyt toiminnan häiriötön jatkuvuus, luvallisten kulkijoiden mielihyvä, se minä maksaja tulee nähdyksi julkisesti sekä joko vahinkojen rajoittaminen tai edes yrittäminen. Siksi toimijoiden väliset suhteet ovatkin täynnä niin kutsuttua ensimmäisen maailman ongelmaa – uliulia ja valivalia.

"Ihmisten kanssa tekemisissä ollessa ei parane unohtaa hyötynäkökulmaa, joka teetättää niillä kaikenlaista."

Pää on siis täynnä kuvitelmia. Vaan – vaikka joku vartija tai järjestyksenvalvoja antaisikin kävellä ylitseen, kun vähän vittuili; on silti turha luulla sitä oikeudeksi eli pääsäännöksi. Tai että vastaavasti heidän valtuuksiensa ylitys, voimankäyttövirhe eli silkka hakkaaminen olisi muka jonkunsortin ”hermojen menetys”.

Haalaripelle ja keskiluokkatoope ajattelevat asioita – luullakseen – omalta kohdaltaan; sivuuttaen normaaliväestöisyytensä sekä paremman asemaansa. Todellinen elämä ei ole klassikkosatu, joka päättyy varoittavan esimerkin vollotukseen – ilman henkilövahinkoja. Sitten kaakaota ja välipalaa kaikille lapsille.

Maailma ja ihmisten välit ovat konflikteja täysi; harvalla on silti kunnossa – vaikka kaiken hyvän lisäksi vielä työkseen vastaa toisten turvallisuudesta – niin omanarvontunto, viestintä kuin kyky pyytää ja ottaa apua vastaankin. Näin nimittäin on oikeasti vasta sitten, kun ne pysyvät kaikissa tilanteissa sekä kaikkien seurassa.

"Pää on täynnä unelmia. Siispä; tärkein, eli omanarvontunto, viestintä ja kyky pyytää sekä ottaa vastaan apua, ei toimi."

Sinä – älä siis ole kuin Iris Uurton Joonaksen teatterin vahtimestari, – sinä aamuna kun sana naisnäyttelijän kuolemasta (todennäköinen lääke-itsemurha) saapui. Ymmärrä, että olet ilmaa – maailma on pielessä isosti, joten se ei toimi pienessäkään – esimerkkinä heitettäköön nyt se kaikkein legendaarisin – huono tiedonkulku.

Jos paremmakseen itseään luulevat puhuvat sinulle, niitä ajaa joku sisäinen tarve, pakko eli yllyke. Olla ”normaali”, esittää olevan suhteita, teettää sekin työ mikä ei kuulu, halusi jotain mille nauraa tai satunnainen röyhkeytyminen mitä ihmettevät/katuvat itsekin – sitten putkapatjalla eli sairaalavuoteessa maatessaan.

Siksi juristisesti virittyneet niistä ovatkin hakeutuneet virkamiehiksi poliisin palvelukseen; sotkevat siellä yksityisen turva-alan asioita vallalla, jota eivät henkilökohtaisen ongelman tähden kykene käyttämään uskottavasti. Voimankäyttövälineet, piilokanto – hyi helvetti – ja nihkeys valtuuksissa ovat olemassaoleva todellisuus ihan syystäkin.

"Jos paremmakseen itseään luulevat puhuvat sinulle, niitä ajaa joku sisäinen tarve, pakko eli yllyke."

Tämä on melkoinen tinki täytettäväksi alalla, jossa tutkintokoulutus on oikeasti pelkkä nuorisoasteen muljauksesta seurannut ulkoa syötetty pakkopulla. Todellisuudessa mennään yhä muutamien satojen tuntien koulutuksella – esikuva ja hyvän työyhteisön pahan itsestään ulospuhuminen ratkaisevat kaiken. Jos ovat olemassa.

Nii-in. Aika on kääntynyt toisinpäin vaan ei juuri muuttunut; enää ei tarvitse varoitella lirkuttelusta naisille eikä kieltää kuljettamasta niitä mukana vartiokierroksella. Tänään asiakkaiden kanssa työskenteleviä on valmennettava hankkiutumaan eroon kiinnitakertuvista kännisistä keski-ikäisistä ämmistä, jotka vonkaavat seksiä avoimesti.

Siviilit tajutkoon tämän. Jos lähtöjään normaalia vaan lyhyesti näennäiskoulutettua ihmistä loukataan säännöllisesti työnsä varjolla, – kaiken hyvän lisäksi vielä seksuaalisesti – ei pidä ihmetellä uutisia ylilyönneistä, väärinkäytöksistä tai skandaaleista. Sekin vähä ammatti-identiteetti mikä oli – säröttyi ja rikkoutui.