Tämä on yhä luokkayhteiskunta – myönsitpä tai et

Luin Keskarin Emma Herrasen jutun Kiia Laitisen, 20, oletettu turvallisuusalan perustutkinto, ammatinvaihdosta. Joopajoo; zetat eivät vallankumousta tee, eivät edes oikeasti muuta maailmaa. Väitetyt yksilöllinen elämänkulku ja omien arvojen seuraaminen taitavat loppujenlopuksi olla huuhaata.

Tämä ei ole teilaus eikä maalitus, – jos muuta luulit niin suksi kuuseen – [NYT]. Ihme, että luit tähänkään asti. Etkä! Olen pettynyt Z-sukupolven suorituksiin, niin kutsutun yksityisen turva-alan kaksinaamaiseen omaneduntavoitteluun ja pääomaehtoiseen yhteiskuntaan, mitä normaalistetaan sekä selitellään paremmikseen.

En liioin tunne Herrasta, mutta tämäpä näkyy kirjoittavan yhtä tietämättömän kapeakatseisesti kuin toisetkin vastaavat. Kuinka moni haastatellun edellisen elämänalan taiteilija edes suoritti – oletetusti – perustutkinnon ja meni täysi-ikäisenä sille töihin? En tiedä minäkään, mutta pidän heitä vähemmistön vähemmistönä.

"Kuinka moni edes suorittaa turvallisuusalan perustutkinnon ja menee täysi-ikäistyttyään töihin turvafirmaan?"

Tunsin myötätuntoa ja solidaarisuutta kunnes Laitinen möläytti haluavansa poliisiksi. Tuollaisia unelmiako opot kylvävät, kun motivoivat teini-ikäisiä tekemään – tosiasiassa pakollisen – jatko-opintovalinnan? Eihän vartija liity poliisiin – sivuaapa vain tuota lupa-, esitutkinta- ja säilössäpitoviranomaista etäältä.

Taisi tuo työhön sitoutuminenkin olla boomereiden juttu. Jos siis zetalla ei mene työelämässä kaikki heti juuri siten kuin oli olettanut; ne lähtevät pois. Eipä sillä; tämähän on luonteva seuraus vartijuuden muutoksesta 70- ja 80-lukujen taitteessa eläkeläisten hommasta nuorisoammatiksi, vaikka niinkään ei pitänyt käydä.

Jos siis Kiia Laitisen puheenvuorosta on mitään pääteltävä; minusta se on, että 16-vuotiaiden turvallisuusalan koulutus päiväammattikoulussa oli nivelvaiheen ajatuskoe vailla todellisen elämän arvoa. Opiskelijoiden soveltuvuus on arvoitus ja heidän sitoutumisensa on joko anakronismi ellei silkkaa taivaanrannanmaalausta.

"Minusta tästä on pääteltävä, että 16-vuotiaiden turvallisuusalan koulutus päiväammattikoulussa on turhaa."

Puhuikohan hän edes oikeasti naisvihasta vai perustuuko sanan käyttö ensisijassa Emma Herrasen taustoitus-käsitteellistämiseen? Kummoisesti ei siviilitoimittaja silti kirjoittamastaan ymmärtänyt, sillä pitäisihän erottaa toisistaan ainakin nämä kaksi asiakkuuden lajia – ykkönen maksaa ja nollaa käsitellään.

Vaan kuinka toimeksiantajan on silti annettu valita työntekijä syrjivin perustein? Pitäisihän ymmärtää, että käyttäytymisen laillisuutta arvioidaan enemmän kuin helposti tuomioistuimessa eikä ole alkuunkaan taattu turvafirman pomon selviävän siellä hyväksyttävästi pelkällä noku asiakas halus -hölmähdyksellä.

Niinikään; jos suorittaja vaihdetaan toimenpiteen kohteen vaatimuksesta, kuinka varmistettiin tämän olevan muuta kuin vetkuttelua, uhmaa, omaehtoisuutta tai jopa pahimmillaan ylikävely? Jos sinne toinen vartija lähetetään, tämän täytyy silloin olla apuvoimia, jotta poistettava poistuu ja kiinniotettava pysyy.

"Siviilitoimittaja ei ole ymmärtänyt elämänalasta paljoakaan. Kummasta asiakkuudesta nyt puhutaan?"

Joopajoo. Kaiken toivoni heitin, kun ensin Laitisen kirjoitetaan puhuneen työhön menoa edeltäneestä pahanolontunteesta ja sitten työttömyystilanteen ymmärrettävästi aiheuttamasta pakosta jollekulle pysytellä paikoillaan. Tämä on juuri meidän aikamme laulu – luokkatiedotonta yksilösankaruutta rakennesokeuden hengessä.

Tulikohan edes mieleen, että mikäli valituksille naisvihasta olisi ollut hyötykäyttöä – esimerkiksi antaa potkut jollekulle kuin on muutenkin matkalla ulos, vaikkei sitä välttämättä itse tajua – niihin olisi tartuttu ilomielin. Onneksi hän ei jäänyt kokeilemaan mitä on olla yksin työyhteisössä – kaikki muut vastassaan.

En ole varsinaisesti yllättynyt jutun pakollisesta voimankäytön vähättelystä ja vuorovaikutuksen ylistyksestä. Tietenkään yhteiskunnan tasolla vartijan asemassa oleva ei voi voimautua, olla toimija eikä etenkään käyttää erityisesti vain itselleen sallittuja välineitä, sillä tämähän on yhä luokkayhteiskunta – myönsitpä tai et.

"Vartija ei voi voimautua, olla toimija eikä käyttää vain itselleen sallittuja välineitä. Tämähän on yhä luokkayhteiskunta."

Pahinta tässä avokonttoristuneen korkeakoulupellen fetisistisessä lukemistopastississa oli puoliperseinen antimeritokraattisuus. Oliko Laitisella perustutkinto ja menikö kuka tahansa 120 tunnin vartijakorttikurssin käynyt miehenpuoli-pikkupoika silti ohitse uralla puolessa vuodessa vai ei? Sano mitä tarkoitat sekä tarkoita mitä sanot.

No, niinpä eivät emmaherraset tee, sillä juttu oli tehty – mielestään koulutusmyönteisen – keskiluokan iloksi, mihin katsonee itsekin pomoineen kuuluvansa – osana voittoatavoittelevaa kustannustoimintaa. Ei siis sovi sanoa perustutkinnon olevan pelkkää teinien päivähoitoa peruskoulusta täysi-ikäisiksi.

Pitää katsoa häveliäästi sivuun pettymyksestä – turvafirmojen vartijuudesta ei tullutkaan kokeneiden, järkevien ja vahvojen – kansa- sekä ammattikoulun käyneiden – aikuisten seuraava ura – yhdellä lyhyellä kurssilla. Yhtenäispuku eli M83:set eli siniharmaat olivat nekin käytössä pampuilla linnassa jo vuonna 1978.

Antaa siis keskiluokkatollojen hähätellä tämän jutun edessä, koska siinä paasattu luokkayhteiskunnan mainosjulistetyttö Kiia Laitisen "voitto" on pelkkä huonosti peitellyn vartijan ammatin halveksunnan kääntöpuoli. Todellinen prole ei alaa vaihda muutoin kuin pakon edessä, koska hänellä ei ole sellaista luksusta.

****

PS. Mitä hittoa siellä Pogostan Sanomien 60-vuotisjuhlissa Ilomantsissa oikein arvottiin? Päästettiin veistä esitellyt känniläinen poistamisella, mikä – yllätysyllätys, tai sitten ei, – tuli takaisin ja vasta nyt joutui poliisin kyytiin.