Sata vuotta on kulunut, mutta aseistakieltäytyminen on yhä jatkuvan kiistan kohde

(Kuva: Jari Kähkönen)

Mitä ovat tarkoittavinaan YLE:n uutisoimat viranomaisten avustaminen siviili- ja täydennyspalveluksessa, sekä kriisiajan tehtävät – ainakin nimeltään – ”reserviksi” muuttuvaan siviilihenkilövarantoon kuuluvalle? Niitä ei tarvita, hälytys ei toimi, varustus puuttuu sekä henkilövahvuuskin vaihtelee.

Suomi ei näet ole itäisen Keski-Euroopan kansandemokratia lapiotaistelijoineen, jotka ovat kaikessa kuin sotivat verrokkinsa – vaan kuitenkin ilman kokardia ja kivääriä. Meillä mokoman viime jäänteetkin katosivat jo yli 50 vuotta sitten; ne, ketkä edes muistavat tuon ajan, alkavat kaikki olla jo hoivakoti-ikäisiä senioreja.

Jo normaaliaikana viranomaisen avustamattajättäminen laillisesti on riittävän vaikeaa; poikkeusaikana taas on yleinen työvelvollisuus, irtisanomiskielto ja se siviilihenkilövarantokin avataan. Jospa siis rekrytoidaan sivareita jo olevien auttajien riveihin? Silloin – sekä etenkin jälkeensä – pitäisi tosin kyllä älytä olla syrjimättä.

"Emme ole mikään kansandemokratia lapiotaistelijoineen; mokoman jäänteetkin poistuivat Suomessa jo 1970-luvulla."  

Kyseenalaistaen halveksumaansa ei ainakaan pitäisi pyytää auttamaan hädän hetkellä tai puolustamaan uhkassa; muuten inhimillinen identiteetti on yksinkertaisesti rikki. Usein sen aiheuttaa kollektiivinen narsismi, jota taas vuorostaan peitellään nationalismin sekä militarismin – jo riippuvuudeksi muuttuneella – viihdekäytöllä.

Lieneköhän siis tosi syy ole tuollaisten – luullakseen enemmistön muodostavien – vahingonilon ja rangaistusfantasioiden ruokkiminen? Ne niiltä – tapahtumapaikan ilman pahanhajuiseksi muuttaen – suorastaan turskahtavat ulos, kun vähänkään haastaa. Tosia velvollisuudenrakkaita isänmaallisia ovat vain harvat.

Ja samaa tekee julkinen palvelukin. Heti kun keskustelussa yritti kiittelyä sekä – Eduskuntaan etenevän – lakihankkeen toimimattomuuden mietoa toteamista pidemmälle niin kommentit lakkasivat menemästä läpi. Tässä aseistakieltäytymisen aseman maassamme näit – sadan vuoden jälkeenkin se on yhä jatkuvan kiistan kohde.