Militarismin kansallisia erikoisuuksia

(Kuva: Jari Kähkönen) Jos et voi enää panna jotain päällesi, tee siitä matonkuteita.
Ellei tarvita, sitten entisestä tulee käsilaukku.

Useat mediat – itsehankitusti tai uutisoiden toisen uutisoineen – nostivat 27.3:tta sotilaspalkannauttijoiden työssäjaksamisen puheenaiheeksi. Se oli puutteellista työtä; olennainen unohtui tai siitä katsotaan häveliäästi sivuun, jotta siivottomuus – kuin liittyy maanpuolustukseen vain satunnaisesti, jos lainkaan –  jatkuisi iäti.

Lahtelaisten banaali vartijafantasia

Yle Lahti julkaisi eilen illansuussa nettiennakon, jonka audiot ajettiin ulos tänään Koko Suomen radioksi kutsutussa päivälähetyksessä. Olipas matkustaja-jokanaisen haastattelun tekninen äänenlaatu surkea eikä oltu edes itse mukana keskustelemassa asiasta. Ja sitten...voi hoh-hoh ”sisältöäänkin”.

Pöllölaakson Amatööritunnilla oli uutiskynnys hukassa

Olin maanantai-iltana valmis jo kauppakeikalle, mutta silmäni kiinnittyivät Maikkarin netissä juttupariin helsinkisen pintaravintolan kokin ”epäonnisesta kalareissusta Stockkan matalalla”. Syystä, että asia muuten ilmeisesti jää silleen; lauon tässä muutaman kommentin.

Mikä koskee ihmistä, ei koskekaan vartijaa?

Emeritusprofessori Matti Tolvanen kirjoitti Itäsuomalaisen kolumnissaan (19.3) vinoon jo viikkoja sitten menneestä Lidlin muovipussikohusta. Johan on maailma mallissaan: oppinut lyö työläistä työväenlehdessä, että hienohelmaposeeraajat – keiden vanhemmat ehkä alkujaan olivatkin prole(taare)ja – saavat nauraa.

Häiriköllä on vain ihmisen ikävä vaikeuksien luo

Sonja Ikonen kirjoitti Karjalaisen mielipidepalstalla 20.3:tta bussihäiriköinnistä Joensuussa. Kerron seuraavassa näkemykseni asiasta; missä on vika ja mitä tulee tehdä.

No, yritä edes vaikuttaa sille kuin et törisisi joutavaa ja heittelisi verukkeita

Näyn kirjoittaneeni laatikonpohjalistaukseen ”aggressiivisuus” sekä ”ei ymmärrä” – oletan viitanneeni toisinaan kuulemiini tekosyihin, joilla vastaanottaja yritti muka olla ovela torjuessaan tekstin. Ikäänkuin verukkeensa ei olisi ollutkaan se sama vanha kuin aina – vaan myyntityöstä tuttu – ”vähän parempi”.

Erittäin pohjoiskarjalaisia ongelmia

Mitä minuun tulee – yksinäisyys, ”kiusaaminen” ja toisten ”arvostelu” ovat totaalisesti loppuunsahattuja aiheita – niihin ei pidä paneman enää minuuttiakaan aikaa eikä ilmaiseksi rajattomasti saatavaa bittiäkään. Mutta sitten Miia Hartikainen, Karjalainen sekä maakunnan omat nuoret – hoh-hoh-hoijaa.

Johan retro-tv:stä tehty nettihittivideokin sen neuvoi: sulje ovi perässäsi

                         Tämä on se nettihittivideo Youtubesta, jos et sitä jo itse tajunnut.

Huoh. Näen jo kymmeniin metreihin karmin irvistävän ja lähempänä varmistuu oven olevan auki telkensä varassa. Tämä ei ole rakettitiedettä; varmista seinäsi reiän peittona olevan kulkuläpän lukittuminen perässäsi kokeilemalla. Lisäksi; jos uksessa on ovipumppu, tee vikailmoitus kiinteistönhuoltoon. 

Äksyily, virnuilu, skimmaus ja kuusi mappia jossain Säpon hyllyssä

Siinä piirissä arkipäivän yövuorot kestivät aamuisin ylettömän pitkään, koska piti istua pääosin tyhjänpanttina muuan valvomoksi kutsutun respatiskin takana. Konfliktinpyrkyäkin ilmeni toisinaan; joku ei kai sitten kokenut saavansa aivan heti täyttä huomiotani ihan katsekontaktin kera.

Pitelehän nenästäsi kiinni, kun somerahvaalta pääsee jupakan päätteeksi pieru

(Kuva: Jari Kähkönen) Että olen sitten tälläisenkin kuvan joskus tehnyt.

Kyllä jupakkaa pukkasi, kun jopa peräkylän lehtien yhteistoimitus Uutissuomalainen uutisoi Karjalaisessa – Iltalehden uutisoineen – vakavasta väärinkäytöksestä yleisen edun mukaisesti. Oho. Eiku. Miksi yhdeksänvuotiaasta, muovikassista ja vartijasta Lidlissä piti ikinä tehdä ainoatakaan juttua?

Eihän oppilaiden kouluajan ulkopuolinen valvonta heille kuulu

Olen saanut Karjalaisen Sykkeestä kuulla ja Pielisjokiseudusta lukea, että Kylmäojan koululla on ilkivaltaongelma, joka osin ulottuu myös vapaa-aikatoimen vastuualueella oleviin liikuntatiloihin samassa kiinteistössä. Kerron seuraavassa oman näkemykseni niin siitä miksi näin kävi kuin mitä asialle tulisi tehdäkin.

Minulle te nyt olette lähinnä pieni näkö- ja kuulohaitta

Olin kirjaston omatoimiajalla lehtiä lukemassa. Sisään kirjautuessani huomasin, että insinöörit ovat iskeneet – yrittävät valoja tutkille, jos vaikka selektiivisestikin, – mutta kyllä se on silti ihan paska ajatus. Sellaista sattuu julkisissa palveluissa, kun on rahasta niukkaa ja moraalinen paniikki pakottaa.

Jos jo asekin pitää tuoda mukanaan – hyväksy, ettei p-firma ole enää sinun armeijasi

Suomen vakinaista armeijaa esittävä – p-kirjaimella alkavalla markkinointinimellä itseään kutsuva – ahne organisaatio tai suorastaan machiavellimäinen juonittelija on tehnyt uuden ennätyksen varusteiden maksattamisessa väitetysti asevelvollisilla. Hyväksykää jo, ettei mokomakin ole enää teidän armeijanne.

Manipulaatio

Katselin Kulttuuricocktail Liveä televisiosta, minkä aiheena oli tekoäly; inspiroiduin siitä – melko epämukavien muistojen kera – ihmisten välisestä vallankäytöstä. Se on juuri niin, että ”aikuisella” on  valtaa ”lapseen”. Sekä olihan Sykkeen aamussa haastatellulla Riina Paasosellakin annettavaa ajatustyöhön.

Mistä todellisuudessa puhut – tai vaikenet, – kun puhut yksinäisyydestä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvan ja tekstin välinen keskinäinen asiayhteys on joko sattumanvarainen tai täysin tahaton.

Yksinäisyys aiheena on loppuunsahattu tympeys, – mutta antaa mennä, – kun kerran Karjalaisen nettiin ilmaantui maakunnan spärräpiirin puheenjohtajan Sykkeen aamun haastattelusta tehty audio. Ja jäihän lukutaidon rapautumispääkirjoituksestakin käteen sentään ajatus leirinuotiotarinoinnista.

Ohimennen

Iltakävelin; tähtäsin kirjastoon lukemaan lehdet. Lähdin liikkeelle taukopaikalta; pakkanen oli kiristymään päin, tuuli hieman, mutta sitä tuskin edes huomasi. Havaitsin poikakolmikon kulkemassa marketilta etuoikealla horisontissa; kahdella oli energiajuomatölkit käsissä, kolmas kiipesi lumikasan päälle.

Kyllä tämä oli teidän oman vastuuttoman vallankäyttönne seurausta

Koskaan älä aliarvioi journalismin fenomenologista perusluonnetta, – mikä ei ollut ilmiö – se pian moiseksi muuttuu uutisoitaessa. Valtionradion neropatit pudottivat Kontiolahden K-Marketin syrjintäjutun pari vuotta sitten, kun se ei jupakoitunutkaan eli mennyt viraaliksi kuten jonnet sanovat. 

Kontiolahden K-Marketin syrjintäjuttu

En tiennyt, että se oli kulkenut esitutkinnan sekä syyteharkinnan läpi; tullen tänään istutuksi käräjillä suullisessa pääkäsittelyssä. Miksi olisin? Ei minulla ole käyntiä Joensuun oikeus- ja poliisitalolla muuten kuin siellä satunnaisesti – eli ei aina yhtenäkään kertana joka vuosi – asioivana tavallisena kansalaisena.

Aitaamattomat pihat, vartioimattomat talot

Hahhahhaa. Ettepä tienneetkään, että kuuntelen Karjalaista Sykettä välttyäkseni mahdollisimman tehokkaasti talviolympialaisilta. Siispä; aamuuteetä juodessani vastaanotin uutisen Kylmäojan koulun rehtori Satu Huttusen täksi viikoksi kutsuttamasta vanhempien keskustelutilaisuudesta – heh – kouluilkivallasta.

Sanna Marin varoittavana esimerkkinä

(Kuva: Jari Kähkönen) Muinainen Kaivarin kartano eli Työkkäri eli Työtuomioistuin
saa nyt havainnollistaa mitä tarkoitin Presidentinlinnan kaltaisella historiallisella
arvorakennuksella, mikä saattaa yhä toimia valtakunnanpolitiikan pääsarjalaisen
virka-asuntona.

Kun ihminen siirtyy valtakunnanpolitiikan pääsarjasta – ainakin luullakseen – tavikseksi, saattaa osoittautua, jottei exit-suunnitelma ollut joko kunnossa tai edes tosiasiassa olemassaoleva. Se taas on omiaan tekemään hänestä varoittavan esimerkin. Tämän minä ajattelin Sanna Marinin vainoamisjutusta.

Järjestys kauppakeskuksessa säilyy pitämällä

Kiitos Oskari Puhakalle hyvästä keskustelunavauksesta Karjalaisessa 11.2.26. Joensuun keskustan järjestyksenpito on tosiaan yleisesti kehittymätöntä ja kauppakeskukset ovat usein näin syntyvän rujon kuvan rumin kukkanen. Järjestys näet säilyy vain pitämällä.

Ihminen ei – väitetysti – näe, koska hän ei edes tahdo katsoa

Olin aiemmin sitä mieltä, että talvi oli ainoa aika, kun Pohjois-Karjalassa asuminen ei vituta. Sitten seitsemänkympin ja seniliteetin välissä olevat hyvänpäiväntutut sekä ventovieraat kävivät viimeaikoina vaivoiksi pyrkien tarinoimaan niitänäitä. Mihin nuorena sosiaalistui, sitä vanhanakin toistaa.

Ei tämä ole mitään rakettitiedettä; joiltain vain putoaa hanskat heti, jos kaikki ei mene juuri kuten itse haluaa

Se on pikkuhikka, jos ulkona säilytetylle polttomoottoriautolle tulee käynnin tukahduttua blackout. Akun navassa on kosteutta; joko huurre suli tai muualla konetilassa olleen jään peruja ollut vesi kulkeutui siihen moottorin lämmettyä. Turha ihmetellä; hanskat käsiin, avauslenkki esiin ja hoida homma.

Voi rakkaat poikaraukat; ette te ole ystäviä ettekä "saa" yhtään mitään

(Kuva: Jari Kähkönen) Siinä oli tämän setämiehen nuoruuden ensimmäinen vaan ei ainoa helyrasia.

Manosfääristä tärähti! Uusin villitys on nyt moggaaminen, YLE:n mukaan. Kyllä näiden – ehkä pinnallisesti mieheltä vaikuttavien – höpelöiden pikkupoikien leikki enimmäkseen naurattaa minua. Vai on ”alfauros” – tälläkertaa – tälläytynein kossi koreimmissa kuteissa? Ja Amerikan presidenttiyskin ratkeaa näin?

Asiasta viidenteen, Mark Carney sääntöpohjaisesta maailmanjärjestyksestä

Tulin lukeneeksi litteroinnin Kanadan pääministeri Mark Carneyn puheesta tämänvuotisessa Davosin Maailman talousfoorumissa, koska sitä tyrkytettiin linkkinä YLE:n toimittajan suorastaan järkyttyneessä analyysissä. En nyt kuitenkaan bloggaa Trumpista vaan jostain aivan muusta.

Jos pienryhmä puuttuu, ei ole mitään

Vitsillä sisään. Mikä yhdistää yksityisiä ja julkisia turvallisuuspalveluita? Se; että vartija eli järjestyksenvalvoja menettää toimintakykynsä, jos on muitakin suorittajia kuin hän yksin. Poliisilla taas menee täysin pasmat sekaisin, mikäli joutuu toimimaan muussa kokoonpanossa kuin kahden konstaapelin partiona.

Kun ei lopettaakaan voi, on pakko jatkaa

Otsikko on vastaukseni lapsuudenkaverini puhelunlopetusrepliikkiin äskeisenä myöhänä, kun tuli kumpaisenkin aika siirtyä iltapuhteisiin. Todellakin; näin sitä on asiat nähtävä, vaikka tarkoittaisi silläerää muutakin kuin tuttavallisen jutustelun kerrallista loppua. Jatkettiin toisena aikana.

Jätä sanomatta se, mitä et tohdi sanoa omalla nimelläsi

(Kuva: Jari Kähkönen) Olisikohan jokin noista
– oletetuista poistokirjoista – ollut tajunnanvirtaa?

Tajunnanvirtaromaanien lukeminen on muistuttanut mieleeni, että usein ihminen on itse oma pahin vihollisensa. Tekeytymättä pyhimykseksi, jota en taatusti ole; huomautan keskeisintä olevan kuinka ajattelet eli puhut itsellesi ja kuinka muista. Maailma nyt on mitä on, mutta älä sitä enää pahenna!

Mitähän ihmettä taas muka sanoin, joka oli niin pahasta?

Kommentoin YLE:n netissä Tytti Tuppuraisen haluttomuutta kutsua SDP:n eduskuntaryhmä koolle Ville Merisen vaatimuksesta ja joku nimimerkki kommentoi sitä. En saanut enää vastata. Julkaisen kommenttini tässä. Lisäsin vain otsikon, kappalejaon, muotoilut ja – luonnollisesti – tämän esipuheen.

Positiivisuuspakko

Onko kriittisyys on negatiivisuutta, jota jaksetaan kuunnella vain niin kutsutusti viran puolesta tai jos se on kyllin huvittavaa kelvatakseen viihteeksi? Näin aloin ajatella, kun aluevaltuutettu Tarja Hyyhkyn(kesk) yleisönosastokirjoituksen luin ja keskustelin HS:n sivustolla suoraan yleisön kanssa.

Hyvinvointialueet joko elävät tai tuhoutuvat politiikalla

Kuusamolaisäiti valittaa hallinto-oikeuteen poikansa saamasta
kielteisestä vammaispalvelupäätöksestä.

En itse asu Pohjois-Pohjamaalla, mutta samaistun silti YLE:n uutisoiman kuusamolaisen kehitysvammaisen pojan äitiin. Valitettavasti kokoa kasvaneet palvelunjärjestäjät ovat "alkaneet elää omaa elämäänsä"; no, eipä silti naurateta ketään – tuskinpa ne kunnat tai kuntayhtymätkään mitään pyhimyksiä olivat.

Se väänsi vitsiä, vaikka oikeastaan tarkoitti ettet kelpaa omana itsenäsi

Sävysävyyn stailatut Alphan pilotti ja Fjellun reppuko ne tuonkin yli seitsenkymppisen boomeriäijän triggeröivät? Sanoin sille kuivasti takaisin huumoriyritelmästään, että ostakoon itselleen oman. Jokohan olin muuten kuullut ”vitsinsäkin” kymmenettä kertaansa?

Miten on, Arkadianmäen puolipoliisi?

Alussa oli Ylimmäisen Välivällyn Kiristyksen Valvoja, jota seurasi Eduskuntaan Asetettu Järjestyksenvalvoja ja huomenna tulee Arkadianmäen puolipoliisi. Valtion naurettavin siis poseeraa sekä pullistelee, mutta samalla sen todellisen vallan toivotaan kasvavan mahdollisimman vähän.

Kun ei ole kehää eikä laitosaluetta, niin mitä sitten on?

Metsälän ulkomaalaissumpusta Helsingissä – hahhahhaa – yritti hatkata yksi, sekä toinen siinä myös onnistui. Selvyyden vuoksi: nauran virastoa, laitosta, yksikköä, historiaa ja osin henkilökuntaansakin. Näen nimittäin uutisoinnissa Pettersson-performansseineen saman tympeyden kuin on iäti ollut.

Ei ainoatakaan turhaa sanaa tai ylimääräistä katsetta – kiitos

(Kuva: Jari Kähkönen) Tässä kuvassa voi olla – tai olla olematta – viesti.

Olenko tyly runonlaulajien heimoisille, joita tänään ympärilläni pyörii? Ihmiset olettelevat, leimaavat, kyttäävät someja, koettelevat onneaan ja tuputtavat itseään, koska ovat ihmisiä. Ainakin minä olen saanut mokomasta kyllikseni vuosikymmenten mittaan – se on pääsyy suhtautumiseeni.

Pielisjokiseudun toimitus muuttaa Joensuuhun ja Pasi Koivumaa sai ylennyksen

(Kuva: Jari Kähkönen)

23.12.25 ilmestyneen Pielisjokiseudun mukaan lehden toimitus muuttaa tulevana vuonna Joensuuhun Kosti Aaltosen tielle ja toimitilasta Enon kirkonkylässä luovutaan. Muutoksesta kertoo lehtijutussa Savo-Karjalan Media Oy:n ilmeisestikin vastaylennetty Pohjois-Karjalan paikallisjohtaja Pasi Koivumaa.

Jyväskylän – Suomen Ateenan – aurinko meni sitten mailleen talveksi

Ohhoijaa. Onneksi en ole päivittäisuutisoinnissa, jossa olisi velvollisuus seuloa läpi poliisinkin medialliset päästöt. Näin oli nähtävästi tehnyt MTV:n Katariina Taleva keppipahoinpitelyjutussaan, jonka häntään liitti kiinnostavan puheenvuoron otsikkokaupungin maineikkaasta järjestyksenvalvonnasta.

Alhaista kuin joku linnakundi tai wannabe "vasikasta" ja "pedarista" mekastamassa

Parempaan päin mennään, mutta liian hitaasti ja tulokset ovat silti yhä huonot. Positiivisemmin voi tuskin kommentoida Tampereella ravintolan järjestyksenvalvojien toimenpiteen kauskantoisena seurauksena menehtyneen miehen tapauksen äskeisestä hovioikeuden tuomiota.

Ai; keksitte sitten kutsua tuota toimintoanne vielä oikein turvakeskukseksi?

Hyvinvointialueella on kuulemma ollut tilannekeskus jo toista vuotta – alunperin hankkeena – nyt siitä on tulossa pysyvä osa pelastuslaitos-turvallisuuspalvelut -putkea. No, pitihän se arvata; jos pelastuslaitos ja sosiaali- sekä terveystoimi omivat turvallisuuden, – edes turvakeskuksen käsite ei enää ole pyhä.

Mistä terrorismi- tai maanpetosrikoksesta muka selviää sakoilla?

(Kuva: Jari Kähkönen) Sattumanvarainen kuva sattumanvaraisen tekstin
päällä; ei sen kummempaa.

Luin STT:n Kaisu Suopangin tiedustelulakien mulkkaushankkeen uutisoinnista niin verkkolyhyen kuin printin pidemmänkin version; sain niistä yllänäkyvän otsikon. Johan on maamme Suojelupoliisi -nimisellä tiedustelu- ja turvallisuuspalvelulla ongelmat kerrakseen. Lyhyeen tiivistettynä: ei täsmää.

Armeija ilman sotilaita ei ole mikään armeija lainkaan

Rakkaat kuukausipalkat ja reservinhöpsöliinit, teidän armeijanne on pian entinen turhuuden toteemipaalu tai ketäänpelottamaton – karjalan murteella – tottero. Te itse tapoitte rakkaanne eli oikeasti elatuksenne, olemassaolonne syyn ja hyväksikäyttäjänne; tukahdutitte sen hengiltä ”uudistuksillanne”.

Yleissivistys ei enää ole pääsääntö, oletus eikä avain maailman ymmärtämiseenkään

Y-sanan luin äsken Terhi Nevalaisen kolumnista Karjalaisesta, mutta tokihan olen niin tiennyt kuin nauttinutkin sen hedelmistä jo vuosikymmenet. Kyllä; yleissivistyksen käsite taitaa olla katoamassa, koska yleistä ei enää ole juuri mikään, paitsi ehkä alhaisin yhteinen nimittäjä.

Millainen väri on punainen?

(Lähde: 511tactical.fi) Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen: tältä näytti verkkokaupan kuva.

(Kuva: Jari Kähkönen) Tältä laukku näytti, kun sain sen fyysisesti omiin käsiini.

Omistan taas vuosien tauon jälkeen paitajakun – punamustaruudullisen sellaisen – , jonka kanssa mielelläni käyttäisin punaista laukkua; tälläerää yhdeksi kokeiluksi valikoitui 5.11:sen garnet eli granaatinpunainen LV 6 2.0. Niitä – alkuperäisversioita eli ykköstä tosin – minulla on jo vanhastaan useampia.

Onneksi mikään ei muutu – keskustelu jää nytkin käymättä

MTV:n rikostoimitusliitännäinen Jere Silfstenin niin kutsuttu dokumentti olisi jäänyt katsomatta vailla kolmannen osansa portsari ”Samin” horinoita huumeista ravintoloissa. Ne on nostettava ylös, vaikka tiedän keskustelun jäävän taas kerran käymättä, koska – ihan toden sanoen – olen ollut tässä ennenkin.

Polvijärven rivitalopalosta ja Riihimäen vuokratalojen koirista – uskon voimalla mennään, näemmä

Ohhoijaa. Niin minä olisin mieluiten bloggannut olkalaukuista, yksinäisyydestä, ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta tai kaikeneniten vaiennut tykkänään, mutta ikävä kyllä uutisvirrassa pyörivät turvallisuuden substanssikysymykset häiritsevät kuplautumistani. Asiat halutaan nähdä väärin sekä sitten normaalistaa.

En minä tänne kyllä kylähullujenkaan kaveriksi muuttanut

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämän kuvan sekä tekstin välinen keskinäinen asiayhteys on
joko sattumanvarainen tai puuttuu täysin.

Minä en ylipäätään tee kävelyitä juttuseuraa saadakseni – siispä – huomionkipeiden originellienkaan sietokykyni ei ole suuri – heidän mahdolliseen ikäänsä katsomatta. Eikö puhumaan alkavilla ventovierailla paikallisilla ole koskaan mitään asiallista asiaa vai kulkeeko katukuvassa pelkkiä kylähulluja?

Saako poliisi enää tehdyksi mitään vetämättä, uhkaamatta ja ampumatta?

Moisen ajatuksen tulin laittaneeksi pöytälaatikonpohjalistaukseen MTV:n Rebekka Härkösen poliisin aseenkäyttötilastojutun johdosta, mikä oli kytkeytyvinään Espoon poliisiampumiseen. Kyllä pahemman kerran siltä vaikuttaa, että todellisuuteen ei mukauduta vaan sitä yritetään pakottaa halutuksi.

Elämäntyyliä talvikauden autotarvikelaukusta

(Kuva: Jari Kähkönen) Nyt.

Muistatko, kun vuosia sitten irvailin veropäivän kunniaksi, mitä on olla köyhä ja ajaa ympäri vuoden ulkona säilytettävällä vanhalla polttomoottoriautolla Pohjois-Karjalassa? Vähänpä olisin arvannut laukkuostokseni osuvan samalle viikolle – nyt uudestaan. Vaikka siis asiat eivät ikinä pysy samoina, silti mikään ei muutu.

Trollaa ja negaa vain – siten romutat lopulta koko yhteiskunnan

Apinoiko internet elämää vai elämä internettiä? Moista pohdin, kun äsken bloggasin Vornas-jutun häntäpään jämistä ja – luullakseni – kirjoitin toisaalle karjalaisen toljotuksen kummallisuudesta. Sekä; jos mainitsee trollaamisen, on tietenkin käsiteltävä myös negaamista. Nehän ovat ikiaikaisia ”ihmis”tapoja.

Sordiino ja harhainen turvallisuudentunne

YLE:n politiikan toimittaja suositteli Kansaneläkelaitoksen pääjohtaja Lasse Lehtoselle sordiinoa ja tämäpä rupeaakin itsejulistamalleen some-paastolle. Kansanedustaja Timo Vornasen jutun toisena pääkäsittelypäivänä julki tulleet videot ja pöytäkirjajutut näyttävät harhaisen turvallisuudentunteen nolon lopun.

Tunneäly

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen käytännön mukaisesti kuvan ja tekstin välinen suhde on sattumanvarainen tai täysin puuttuva.

Johan on maailma malliinsa päässyt, jos Jussi Halla-ahoa tarvitaan Sanna Marinia kritisoimaan, mutta – totisesti – Pasi Koivumaan kaltaiselle ikämiessarjan maakuntalehden päätoimittajalle se ei näytä samalta kuin toisille. Kyllä. Hän oli se, joka kirjoitti tunneälystä.

Kenelle tätä oikein tehdään?

Karjalainen julkaisi tietoja, joiden mukaan Joensuun torin seuraavalla yögrillillä pyritään myymään alkoholia ja Kontiolahden sekä Liperin olevan maakunnan ainoat kunnat missä on maan keskiarvoa enemmän lapsia. Mutta mikähän unohtui tai mistä rumuudesta katsotaan hövelisti sivuun?

Jaa-a – Mitähän se tuostakin oikein tulee?

Johan kaksi vuotta vierähtikin, kun on viimeksi ollut asiaa Varkauden Waltterin koulun turvallisuudesta. Yllätyin – en olisi uskonut peräsavolaisen tuppukylän inssien sekä maikkojen riehaantuvan aidanrakennukseen – kakaroiden vartioinninhaikauskin olisi ollut yllätys, jos eivät olisi sanoneet y-sanaa.

Vai säätelisit sinä sitäkin mille naamani saa näyttää, – jos vain kykenisit

(Kuva: Jari Kähkönen) No, kylläpä ne tuonkin ruudun
yhteydessä ollutta tekstiä vahtivat – silloin liki vuosi-
kymmen sitten portfoliossa – ihan pää kenossa. Mitä
sitten? Viskasin vasun menemään; kalenterin käytin,
silppusin ja vaihdoin merkkiä sekä siirsin kotelot re-
pun kantoviilekkeistä mustaan jätesäkkiin irtaimis-
tovarastossa. Pitäköön kivaa jossain omassa somen
taskussaan – keskenään.

Hörpin kapakanpöydässä mustaa teetä hunajalla ja Jamesonilla, kun kirjoitin ajatuksen A 6 avolehtiööni. Pohjoiskarjalainen ei yksinkertaisesti kestä totisuutta, hiljaisuutta, eteenpäin menemistä sivuillevilkuilematta sekä suoran totuuden puhumista. Se on yleistys, muttei kuitenkaan täysin vailla perusteita.

Ylikurottajan kaupungin joukkoliikenne

Simpauttajan maakunnan, jossa sijaitsee myös Kivenpyörittäjän kylä; pääkaupungin nimi on Ylikurottaja, ja sen on näköinen joukkoliikenteensäkin. Viittaan Joensuussa JoJo-liikenteen 1-linjalla Niinivaaralla tapahtuneen linja-autonkuljettajan pahoinpitelyn hienotunteisesti ohi katsottuun taustaan.

"En minä ole sinun asiakkaasi", toksisen maskuliininen keski-ikäinen boomeri kiisti

(Kuva: Jari Kähkönen) No, on siinä sentään joku osuuskauppa jossain.

YLE:n Miika Koskela teki äsken nettijutun Reilaatireilaatin vuoroesimiehestä kauppapiiriä paikkaamassa rumalla puolella Helsinkiä. Keskustelussa yksi rasitti kriminaalipoliittisella suoltamisellaan ja toisista asiakas -sanaa oli väärinkäytetty. Sainhan minäkin lopulta sanani sanottua, mutta en suinkaan kaikkea.

Kyllä sinä nyt lasautit omille kintuillesi, Timo Vornanen

Virkavapaa poliisi, kansanedustaja Timo Vornanen sulostutti viikonloppua Facebook-päästöllä, joka olisi voinut olla hämmennys-salaliittohypoteesi istumatonta oikeusjuttuaan ennalta tärvelemään. Siitä kuitenkin tuli pelkkä julkkisklikkijuttu nettilehtiin kuin lopulta vahingoittaa vain häntä itseään.

Oman päättämättömyyden johdonmukaisen seuraamisen vaikeus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Joensuussa ilmeni taas vaihteeksi häiriköintiä ja ilkivaltaa koulussa sekä kirjastossa ilta-aikaan. Mikään tapahtuneessa ei yllätä; uutta oli lähinnä röyhkeys, jolla pääsy kohteeseen tekonsa tekemään oli hankittu. Jätän sanomatta missä, koska nimet eli osoitteet ovat merkityksettömiä; ongelmat ovat yleispäteviä.

Louvresta sekä Mellunkylästä

Kiiman ja kateuden laki se on lampaillakin, pohdin istuessani jakkaralla kuullen YLE:n radiouutisista museojohtajan haastattelua ennen teenkeittoa. Louvren vartijat olivat nimittäin mokomankin asiantuntijan – vai sanoisinko vertaisen – arvioimana toimineet oikein. Helsingin Mellunkylässä taas räjähti kaasupulloja.

Oliko Holmström sittenkin enemmän uhri kuin roisto?

Eläkeläinen Kari Holmström, joka tunnettiin myös Securitas Oy:n Suomen pääkonttorin turvallisuuspäällikkönä; munasi itsensä pahasti puoliperseisessä henkilösuojeluoperaatiossa, mutta ei saa siitä syytettä. Johan on tämäkin yksi varsinainen jupakka ollut, jotten rumasti sano.

Allerginen ihmisille? Tavanomainen aikuistaito se on

Moiseen pohdintaan päädyin, kun kuuntelin vaihteeksi Ruben Stillerin juontaman Radio Suomen Pyöreän pöydän, jossa Maija Vilkkumaa – Juha Itkosen kysyttyä suomalaisesta etätyöinnosta – sanoi otsikkoni termin. Niinno; tämähän on perinteisten – onko ihmisihminen vai ei – välistä loputonta jauhamista.

On amatöörin niin jännä, että hyvä kun yönsä malttaa nukkua

Se oli tämä pressis, kun Turvallisuusalan neuvottelukunnan
kameravalvontajaoksen laatima kameravavalvontaopas julkaistiin.
Ei ollut tulossa yleislakia eikä rekisteriäkään valvontakameroista.
Silloinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero piti vastaanottopuhetta.

Niklas Joen nimellä on tuotettu YLE:n nettiin niin tekstiä kuin kuvaakin vaasanseutuisesta laavujen kameravalvonnasta. Se on ihan Englannin meininkiä; jos havaitaan asiattomuuksia, häiriökäyttäytyjälle huudetaan komentoja kaiuttimen kautta. Paitsi että oho eiku. Miten se nyt oikein menikään.

Heitähän tuputtamatta ja olettamatta, sillä et sinä tätä maakuntaa omista

Tiedostan sekä käsitän; luin Itäsuomalaisen kolumnisti Veijo Tuunasen kuvauksen isänsä elämästä. Tämä jätti jopa peltotyöt lähtien tervehtimään ja vaihtamaan kuulumisia, jos näki kulkijan. Se oli silloin ennenwanhaan; kukaan teistä ei elä tuota elämää, joten älkää yrittäkö vedota samoihin sääntöihinkään.

Joidenkin rauhaa ei näemmä saa rikkoa; rikosoikeudellinen suojakin on tehostetumpi

(Kuva: Jari Kähkönen) Se on sitten taas havainne- tai aihekuva, joka esittää vain itseään.

Oikeustietäjää hämmentää; kuinka kunnianloukkaus on yhä rikos Suomessa? Josko MTV:n Rebekka Härkösen tuomionettijuttu Länsi-Uudeltamaalta toisi lisävalaistusta? Sitä ilmeisesti käytetään kaatopykälänä, koska muuten lain puutteet jouduttaisiin tunnustumaan ja edes olevinaan korjaavinaan ne.

No, saivathan ne nyt edes soitettua hätänumeroon

Kun luin kotirauhan rikkomisesta Sanna Antikaisen luona Outokummussa ja Joensuun Karhunmäen ”näyttävästä poliisioperaatiosta”, luulin hetken olevani reaaliaikamaailman sijasta Carelia – villi itä -romaanissa, jota Heikki Turunen ei kirjoittanut. Tämähän on jo ihan silkkaa kertomakirjallisuutta!

Oi jatkuvuus

Soittakaa Hectorin 70-luvun klassikko, Jatkuvuus, alkujaan Bowieta; kertsinsä on otsikkoni. Näin fiilistelen, kun omistan ajatuksen-pari Vierevänniemen uimarannan töhötyölle, järjestyksenvalvojalle roikkumassa metrovaunun ulkopuolella sekä Helsinki-Vantaan ”välikohtauksellekin”.

Aivan turhaa riskinottoa toisten bisneksen ja tienaamisen vuoksi

Lahden Sokoksella oli perjantaina keikka, toisinsi Iltalehden Riika Tauriainen sunnuntaina Hämeen poliisin tiedotetta, mutta päällepä lävähti – ties minkä vuorotuhoojan kädestä – vartijan työtä vähättelevä klikkiotsikko. Luonnollisesti keskustelu piti myös katkaista liian varhain, joten jatkan sitä tässä.

Absurdissa tilanteessa pidä naamasi pokerilla ja käyttäydy luontevasti

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olisinkohan printti-Vaarojen Sanomia vai -Itäsuomalaista lukemassa kirjastossa, kun kulttuuripalkansaaja tuli puhelemaan – noin puolestavälistä seuraamani – 1.5 tuntia lyhyen lavarunoesityksen jälkeen. Kysyi; olinko ollut alusta asti. En ollut; sanoin vahinkoaltistukseksi, joka perustui luulooni heidän jo lopettamisestaan.

Kuin hölmö koira omaa häntäänsä jahtaamassa

Turvallisuus on myös nolaamiselta suojelemista; se muistui mieleeni Björn Borgin elämänkerran ennakkojutusta YLE:llä – ikäänkuin moinen ei olisi ollut itsestäänselvyys. Mitä? Kilpailimmeko me tosiaan joidenkin paskantärkeiden mikänomi(amkkien) ja turhamaisteri -avustajien kanssa?

Jyväskylän – Suomen Ateenan – auringonvalon loiste, osa 2

(Kuva: Jari Kähkönen) Kaiketi rakennustyömaan ajoilta toimistomme lämpöpatteriin roikkumaan jäänyt patteritoimisen vartiokellon tarkastusavain, – se anakronismi, – kätköstään kuvattavaksi esiinvedettynä minun vasemmassa kädessäni. Aikansa kun siinä roikkuu; muuttunee reliikiksi?

Oijoi. Autaampi olisi ollut, kun en olisi kuunaan katsonutkaan Jyvä(ää)skylä-uutisoinnin häntään; joudunhan nyt käsittelemään sieltä löytyneen maaliskuisen nettijutun. Oli otettu yhteyttä juristiin; toivoen kaiketi selvennystä niin vartijan ja järjestyksenvalvojan erosta kuin PORA-JV:n sielunelämästäkin?

Myyrä – hejaheja, soittakaa The Wiren lopputunnari – vai – entä sitten?

Ruotsin julkisen palvelun, SVT:n, tutkiva ohjelma Uppdrag granskning, paljasti tällä viikolla maansa Securitakselta kolme epäilyttävää vartijaa, joista kukaan ei enää ole siellä töissä. Kahdella on alla ehdoton vaan ei vielä välttämättä täytäntöönpanokelpoinen tuomio Foxtrot-jengin kanssa huseeraamisistaan.

Ei ole Kontiolahti mikään onnela ja karjalaisuudestakin löytyy pimeä puolensa

Maakuntalehti kertoi sunnuntaina Liisa Yli-Ketolan bylinellä, että kylässä on rasismin aiheuttamaa pelkoa ja painajaisessa elämisen kokemusta. Sitä en ihmettele yhtään, sillä tiedostanhan toki missä sekä keiden keskellä asun – jokainen täällä on elävinään erillistodellisuudessa ja toivoo ettei itseen osuisi.

Jyväskylän – Suomen Ateenan – auringonvalon loiste, osa 1

(Kuva: Jari Kähkönen) Voimankäyttövälineitä kannettiin niin yleisön havaitse-
mattomasti, että saa kysyä onko niitä mukana enää ollenkaan.

Kylläpä nauratti Samuli Aaltosen ja Pauliina Puurilan juontaman YLE:n Radio Suomen uuden Koko Suomen radio -päivälähetyksen aikana. Siinä näet käsiteltiin Jyväskylän keskustan järjestyksenvalvontaa Riina Mäentaustan jutun perusteella. No, kai se sitten imagonrakennusta on tuokin.

Mene nyt sinne katselemaan, että saadaan laskuttaa

Persukansan edustaja Tomi Immosen Iltalehdessä julkitulleet lentokonetörttöilyn viimevaiheet antavat aihetta keskustella yksityisten turvallisuuspalveluiden laatu- sekä uskottavuusongelmista. Otsikkoni on aitoa nollarin kenttäjärkeilyä – kaksi viisaudenhelmeä liimattuina yhteen.

Oliko Sipooseen menijöitä?

Kaksi Helsingin poliisin kaikkivoipaa potkupukukonstaapelia teki sinikeltavalkoisella pikkupakettiautollaan äsken erään takavuosien klassikon – kyydityksen. Vaikka se oli suorastaan lastentarhan kiltti versio siihen nähden mitä vastaavissa saattoi menneisyydessä sattua, käräjät tuomitsi silti.

Turvallisuusalalle pitää pyrkiä ja päästyään kokea saavuttaneensa jotain säilyttämisen arvoista

(Kuva: Jari Kähkönen) Ensin ollaan sopivia, sitten tullaan opiskellen sekä harjoitellen päteviksi ja tämän jälkeen aletaan katsella kuinka urapolku urkenee. Menestyjällä on niin ammatti kuin myös mahdollisesti myöhemmin valitsemansa erikoisalankin tutkinto.

Teen toisen postauksen samasta aiheesta, mutten kutsu niitä sarjaksi. Ihan sama vaikkei kukaan – sen paremmin merkityksellinen kuin jonninjoutavakaan – tätä lue ja ainoa vaikutus on oma huvitukseni. Mutta; kun kerran lahtelaiset kansalaisaloitteellaan aloittivat, niin jatketaan sitten juttua.

Naiivi, kapeakatseinen ja riittämätön aloite, mutta on siinä jotain hyvääkin

Veitsientusiasti nuori toveri testasi pyynnöstäni lehtijuttua varten,
että kuinka vartijoille Poliisin tekniikkakeskuksen auktoriteetillä
kaupatut kevytsuojaliivit kestävät maailmassaan tavallisinta uh-
kaa. Huonosti. Seuraus? Hiljaisuus. Sisäministeriön poliisiosaston
ylikomisario soitti; ei anna haastattelua, mutta totesi koulutuksessa
jouduttavan nyt huomioimaan tiedon tulleen julkiseksi.

Jos tätä blogia luet, saatat olla tietämätön kansalaisaloitteesta tehdä vartijoiden toisen asteen koulutuksesta eli ammattitutkinnosta pakollinen. Hankkeessa on kovasti vähän mitään hyvää – lienekö sille käy kuin muinoin Vihreille Leif Salménin vaalitentissä – keskustelu lisääntyi hetkeksi, mutta siinä kaikki.

Jengi, reviiri ja karjalaisten itsekehu maakuntapäivän edeltä

Maksumuurin takaisesta taidekritiikistä päähäni jäi ote teoksen juonesta; oli muutettu Kainuuseen erakoksi, mutta ympäristökatastrofi toi äkkiä reviirilleen muita ihmisiä. Loppukesän mitääntekemättömyydessä katsoin uudelleen Hakiksen jengi -dokumentin. Sekä kuunlopussahan tuokin taas on, lehdestä luin.

Kotiinpäinveto

Mikä on ainoa SDP:n Kontiolahden kunnallisjärjestön syysurheilupäivillä harrastettu urheilujaji? Kotiinpäinveto. Soinismilla sanoen; sinulla on joko oma suunnitelmasi tai olet osa toisen suunnitelmaa. Enpä olisi tullut mokomaa ajatelleeksi ennenkuin harjoitin smalltalkkia Kontiolahti-päivistä autohuollossa.

Ei kiinnosta enkä toisin teeskentelekään

(Kuva: Jari Kähkönen) No, sulutushan se on toki tuokin. Ei ollut tekstissä
mainitussa paikassa ja on jo vuosia sitten raivattu pois sieltä missä oli.

Saavuin torille K-kaupan kautta. Olin palauttanut annetun kassillisen tyhjiä pulloja ja käyttänyt pantin pullolliseen Olvin Cola 2.0:aa, joka oli selässä crossbodyn rahtiruumassa. Istuessani penkille havaitsin heti auki olevan liikekeskuksen alaoven, joka olisi pitänyt sulkea jo vähintään puoli tuntia sitten.

Ihminen: Elä enemmän, tee vähemmän kontenttia – äläkä trollaa vaan opettele käyttäytymään

(Lähde: kuvakaappaus Meta/Facebook) Miksi tämä on tässä? No, kun
tuollainen nyt vain sattui jäämään käteen ja se jotenkin sivuaa aihetta.

Olinko tosiaan laittanut pöytälaatikkolistaukseen ”someitsesensuuri”? No, voihan omg ja vielä kvg:kin! Nimittäin; eihän tuon äärimmäisen teeskentelevän poseeraavaisen täysfeikin elämänmuodon harjoittajilla ole selkärankaa lainkaan. Se on nolo totuus, jos joku koettaa olla paras versio itsestään.

Tahtoi katsoa kulissieni taakse

Olin menossa ostamaan pahviin pakattua levy- ja rimakasaa, josta tuli piironki kuin nyt nököttää kirjoituspöydästäni oikealla. Halusin vatsavaivalääkettä; sitä silmälläpitäen olin ostanut jo pullovedenkin, kun apteekista poistuesssani jouduin yht’äkkiä keskustelemaan yksityisasiasta, jota kysyjän ei pitänyt tietää.

Hyvät karjalaiset, ruuti on jo keksitty – tuo teidän runopuheenne on pelkästään noloa

Hämmästyneenä luin Joensuussa painetusta, sanomalehdeksikin mainitusta Karjalaisesta, että te pidätte Joen yössä ”suohonpuhumiskilpailun”. Ettekö te tiedä sen olevan sota-aseena arvoton, koska ruuti on jo (aikoja sitten) keksitty? Kulttuurimuotona mokoma taas on jälkeenjäänyt ja yksinkertaisesti nolo.

Kokonaisulkoistus avuksi kaupalle – etsiväpalveluita kaikille

(Kuva: Jari Kähkönen) Stereotyyppinen turvallisuusalan keskikokoinen työkassi; saattaa
olla etsivänkin, mistä minä sen tietäisin.

Eihän tässä muukaan auta kuin bloggata. YLE teki taas vaihteeksi kaupan turvallisuushaasteita liputtelevan jutun, jota on toistanut koko päivän melkein tunnin välein uutislähetyksissään – alateemoinaan ”muotihuume” alfa-PVP – ja yrityslähestymiskielto, – jota vastustan. Eikä suo keskustella mediatilassaan.

Ka suattaapa tuo ollanni tahi olla olematta

(Kuva: Jari Kähkönen) Siinä on teille pikkukaupunkilaisille mielenosoituksen mallia.

YLE Mikkelin Enna Poutiainen teki jutun järjestyksenvalvojien pääsyn estämisestä yleisötilaisuuteen. Ei haastatellut sellaista, esihenkilöä, työnantajaa, turvallisuuspäällikköä, vertaista tai asiantuntijaakaan. Ka suattaapa tuo ollannii tahi olla olematta, kuulunee tähän kohtaan sopiva itämurteinen sutkaus.

Vai vielä neuvovat, että ”älä pistä silmään”

(Kuva: Jari Kähkönen)

Muistan koulujen alun vuoksi vastaanottaneeni kahdestakin eri medialähteestä – luullakseen – hyvää tarkoittavan neuvon välttää niin markettien halpisvaatteita kuin kallista blingblingiäkin. Jossain niistä joku taisi tosiaan suorasanaisesti möläyttää tuon silmäänpistämättömyys -läpän, luulen minä.

Tämä on tätä kaupan logiikkaa ja yksityisiä turvallisuuspalveluita

(Kuva: Jari Kähkönen) Tanskanen piti PKO:n vartiointisopimuksia ennen Reilaa täällä
Pohjois-Karjalassa.

Säälittävää. HOK-Elanto on maan isoin ja vaurain osuuskauppa, joka aloitti turvallisuuspalveluiden sisäistämistrendin. Nyt se antoi itsensä tulla nähdyksi säännöstelevän hintavaa lihaa satunnaisen anastuskierteen takia, mikä talttuisi muutaman harvan aktiivisen tekijän poistumiseen kierrosta.

Yksityisten turvallisuuspalveluiden paradoksi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tulinpa ladelleeksi äskeisen yrityslähestymiskielto-yleisönosastokirjoitukseni loppulauseeksi – tai pikemminkin kappaleeksi – liudan attribuutteja, joiden epärealistisuuden tiedän liiankin hyvin. Sitten luin Hannu Pesosen YLE-jutun yksityisistä vakoiluyhtiöistä, joten päädyin otsikkooni.

Viileä veto, Ville!

Joensuun kaupungin valmius- ja turvallisuuspäällikkö Ville Leinonen vetoaa YLE Joensuun netissä kauppakeskuksiin, että ne poikkeuksellisen helletilanteen vuoksi lisäisivät istuimia tiloissaan ihmisten levätä. Se on erinomainen aloite, jota ei voi kuin kannattaa – vaan liekö niitä sitsejä siellä enää lainkaan.

Miten teillä on aikaa turhaan työhön ja rahaa tonnien vahinkoihin, mutta ei yövartijaa?

Joensuun Ilosaaressa on vesipuisto, jossa on – tänäkin kesänä – oleskeltu asiattomasti ja tehty vahinkoa. Muistan tapauksen jo vuosien takaa, kun vielä viitsin olla yhteisöpalveluissa – no, vasta eilenhän toimitusjohtaja Tuomas Kuoksa kehui puskaradiojulkaisua ”turvallisuusjärjestelynä”.

Uusi nasselaukku uusin merkein lisätty kokoelmiin

(Kuva: Jari Kähkönen) Merkeillä on aina oma sanomansa minun projekteissani. Men-
nessäni suutariin noutamaan ompelutyötä; palautin niin ison säkin kerättyjä pulloja,
että silkkana mielenoikkuna päädyin ostamaan tuon ylimääräisen kuvausrekvisiitan.

Olkalaukku on yhä aivan valtava asia Pohjois-Karjalassa. Tässä junttilassa mies ei voi vailla häiriköintiuhkaa käyttää edes yksiväristä asuun sopivaa Marimekko-olkalaukkua; käsitettä, jonka täytyy olla jo vanhempi kuin minä itse. Ihan sama stailasiko bisneslikeksi vai punkkariksi.

Journalistinen itse-epäily

(Kuva: Jari Kähkönen) Mitenliene; mahtoikohan minulla olla edes housut
jalassa, kun iskin pokkarin jalustalle, otin rekvisiitan kameralaukusta
ja vedin ylle senpäiväisen arkipaitani asettuessani köökin ovenpieleen?
Itselaukaisu sekä sommittelu jälkeenpäin kuvankäsittelyohjelmassa.

Syystä, että pari edellistä tekstiä on mennyt taviksien tyhmille mielipiteille naureskeluun netissä, mikä ei edes osoittautunut kovin suosituksi – otetaan seuraavaksi pöytälaatikkolistauksesta vanha luonnosotsikko. Mahdanko näyttää talon vakituisesta työhevosesta minkäkinlaiselta ”pienlehden tekijältä”?

Kasvata itseäsi – opi ottamaan paikkasi yhteisössä – älä tuputa, häiriköi tai syrji

(Kuva: Jari Kähkönen)

Voi viulu näitä nettikeskusteluja. Ei kiinnosta vanha kaunasi tai painolastisi. Älyä olevasi erillinen olento oletusarvoisin elämisen sekä itseilmaisun oikeuksin, mutta niin olen minäkin. Vaikka olemme samassa tilassa, ei meidän silti tarvitse olla kavereita. Vastaväite ei ole kiinnostuksen merkki, höpsöliini.

Kenttäsika en enää ole ollut aikoihin, mutta kyllä silti yhä kehtaan

Olen minä joskus Helsingin vaiheeni aikana säännöllisen epäsäännöllisesti tavannut ja tuntenut – niin pinnallisesti tosin, että lainausmerkit sietäisi ympärillensä – erään Seppo Vesala -nimisen miehen. Oli tuolloin Keskustan eli Eteläisen konstaapeli, voimankäyttökouluttaja ja Kontrollin toimittaja.

Mielenkiintoinen viestinnällinen sekasotku poliisiampumisesta

Helsingin poliisi ampui lauantaina miehen Alppiharjussa, jota kaikki kuitenkin sanovat Kallioksi. Kohdehenkilön oletetaan olleen joko huumeiden vaikutuksen alainen tai psykoosissa ja niin väkivaltainen kuin uhkaavakin. Mutta sitten meni vaikeaksi, kun ensin poliisi viesti yhtä vaan nyt syyttäjä toista.

Ulkosuomalaiskiinnostusta ja kaikuja menneisyydestä

En tiedä; mikäliene julkiselle mielipidepalstalle nimellään kirjoittamisen lieveilmiö, mutta huomasin myyntiraportissa pari uutta riviä. Samapa oikeastaan, vaikka ymmärränkin nyt paremmin miksi pseudonyymi tai anonymiteetti voivat olla tarpeen. Julkinen mielipidevaihdanta saattaa alkaa tuntua kuormittavalta.

Rakastaa vihata

Onneksi minut on tänään lähes täysin unohdettu. Se on ensiajatukseni, kun nyt katson tuota luonnosotsikkoa; otin sen pöytälaatikkolistaukseen YLE:n Maailman Paras Tarja Turunen -podcastin kuuntelun kestäessä aiemmin tänä vuonna. Vertailukohde olkoonkin ehkä hullunkurinen, mutta saatan kyllä silti samaistua.

”Miks tää Kontiolahti on niin paska paikka” – tai – ”Vain Kontiolahdessa”

(Kuva: Jari Kähkönen) Helsingissä ei paljon kuikuilla, morjestella tai tarinoida.
Sen maaltamuuttaja saa vielä sinne saavuttuaan oppia.

Otsikon antoivat minulle kaksi tuntematta jäänyttä murrosikäisiltä vaikuttanutta poikaoletttua, jotka heittelivät palloa popmusiikin soidessa, kun ohitin heidät vastaamatta toistuviin tervehtimisyrityksiinsä tai edes katsomatta päin. Voivoi kasvavan lapsen tuskaa. Hah-hah-haa. Ette te ole saamassa minulta huomiota.