Väkivaltaiset alakulttuurit

(Kuva: Jari Kähkönen) Eikai kukaan tämän vappukuvan näkevä oikeasti luule sen olevan Tampereelta vuonna 2026?

Jatkan juttua Tampereen vapunvietosta. Viestini on tiivistetysti seuraava. Ihan sama miten pukeudut tai kuinka uhoat; olet silti Suomen valtiolle alisteinen kansalainen, jolta – juuri siksi – puuttuu lainsäätöoikeus ja väkivaltapääoma. Saatat olla etevä pakoilemaan, mutta tekosi ovat silti yhtälailla oikeudettomia.

Suuria sanojako? Voi olla, mutta ne ovat paikallaan, sillä johan tässä on liki 50 vuotta kyseenalaistettu suuret yhteiset kertomukset tai yhteiskunnan valtavirta kerta kerralta voimakkaammin. Mikko Alatalo lauloi Tästäkö minä maksan, mutta mitään todellista ”hiljaisen enemmistön” vastakapinaa ei silti ikinä nähty.

No, protestivaaleja on – kuulemma – ollut ja marssittu milloin rötösherroja milloin keskiolutta vastaan, mutta tästä huolimatta yhteenotoissa ei ole yleensä edes sanottu saati tehty todella rumasti. Opimmeko me kerrasta – vuoden 1917 kärjistymiskehitys johti hirvittävään tragediaan vuotta myöhemmin – vai mitä on puuttunut yhtälöstä?

"Pitkään jatkuneesta kyseenalaistamisesta huolimatta konflikti ei silti ole kärjistynyt. Miksi?"

Ei nimittäin täsmää. Olivatko Kekkosen presidenttiydestään luopuessa tuolloin jo muumioituneet wanhanationalistit sittenkin oikeassa – nuoremme ovat niin hyvinvoipia ja valistuneita etteivät he enää hurahda? Vai puuttuiko koitoksista näkyvä merkki vanhan vallan heikkoudesta ellei suorastaan sortumisesta?

Jokatapauksessa; meillä on nyt väkivaltaisia alakulttuureja, – joihin tyhmäytyneet ovat tänävappuna Tampereella tehneet yhteensä kolme pahoinpitelyä, – minkä selvittämisestä sekä tekijöiden lailliseen edesvastuuseen saattamisesta ei ole kummoistakaan toivoa. Aluksi oli vain Tytti Hynnisen tapaus; nyt löytyi kaksi lisää.

Viimeistään Benno Ohnesorgista ja Rudi Dutschkesta piti oppia, että yksin liikkuminen ja toimiminen altistaa satunnaiselle väkivallalle. Niin juuri – tekijä voi jopa olla operatiivinen resurssi, mutta silti itse teko ei ollut sitä ohjaavan elimen käskemä tarkoituksellinen ätäkki. Selittämätön paha vain tapahtui, yllätyksellisesti.

"Selittämätön paha vain tapahtui, yllätyksellisesti. Kaikki teotkaan eivät ole tarkoituksellisia ätäkkejä."

Mielenosoittaminen nimittäin provosoi. Provosoituja saattaa olla paitsi aatteellinen vastustaja, mutta aivan yhtä hyvin ”aatteensa” voi myös olla vastustaa itsensä ulkopuolista persoonallisuutta ja etenkin sen ilmaisua. Käyttäytyy siis kuin jonkunsortin poliisi, vaikka oli yksinomaan liiallisesti alistavaan vallankäyttöön mieltynyt.

Vain sokea, piittaamaton, huomionkipeä eli omaneduntavoittelija kiusaa vahvempaansa vasten parempaa tietoaan. Kyllä useimmiten tähdätään heikompaan eikä yritetäkään kuin enintään tasavahvaa. Vaan milloin henkilökohtainen ongelma muuttuu alakulttuuriksi? Hyvä kysymys. Ehkä sitten, jos joku seuraa perässä.

Vaan nyt – pahemman kerran ironisesti – osoittautui Tampereen vapun lisäpahoinpitelyjen jakautuvan poliittisesti tasan. Sinimustat hakkasivat torventyyttääjän; tiesmikä porukka taas ensin sumutti kaasulla ja sitten hakkasi sinimustan. Pakko sanoa, että olipa aika surkea esitys, Sisä-Suomen poliisi!

"Vaan milloin henkilökohtainen ongelma muuttuu alakulttuuriksi? Hyvä kysymys. Ehkä sitten, jos joku seuraa perässä."

Olen myönnettävästi suhtautunut aktivismiin kyynisesti. Kirjoitin Sinimustilta puuttuvan niin kannatus kuin toimintakin; nytkin vain pitivät performanssin väitettyä voimaansa näyttääkseen. Opportunistit viisastuisivat, henkilökohtaisen ongelman riivaamat rampautuisivat ja muut kasvavat aikuisiksi tähdellisen toimeen tarttuen.

Siispä; paljonko tässä on mukana Amnestyn ”mielenosoitustarkkailun” videonkylvöstä&sometuksesta seuraavaa vahvistusharhaa? Että; nyt kun joku – ainakin siltä vaikuttaa – on kiinnostunut kaltoinkohtelukokemuksista, silloin niitä alkaa yht’äkkisesti löytymäänkin. Kyllä sellaista sattuu, älä muuta luulekaan.

Vaan vaikka olisi kuinka raju tai kovan ytimen tyyppi; silti kannattaisi tajuta kukkoilunsa jatkuvan vain niin kauan kuin sitä siedetään. Joten; väkivallattomuus yleisesti ja etenkin oman klikin ulkopuolisiin kohdistuvasta sellaisesta pidättäytyminen olisi viisautta – myös niissä alakulttuureissa siellä yhteiskunnan marginaalissa.

****

Jälkikirjoitus: Hahmotellessani mielessäni maailmankuvaa, joka Maikkarin viimeisimmän tätä aihetta käsittelevän nettijutun jälkeen muodostuisi; päädyn vain toteamaan, että olen itsekin vikapää unohdukseen. Tunarimaisen saamattoman virkamiehyyden alakulttuuria ei huomioitu lainkaan, kun tämän tekstin ensiversion vuorokausi sitten julkaisin.

Mikä yhteiskunnan valtavirta taas siis oikein olikaan ja kuinka se toimii?