Rajan pelinpito

Tietämättömyyden varjo soi Rajavartiolaitokselle aiheettoman pyhimyskehän; oikeasti sen varusmieskoulutus tai viranomaistoiminta eivät ole verrokkia parempia. Nyt ne pitivät peliään turvapaikanhakijaraukan kanssa, kertoo YLE:n MOT lineaari-tv:n uutisissa ja netissä.

Oma kantani mokomaankin on jyrkän tuomitseva; olen perillä siitä ilmiötasolla niin omakohtaisen kokemuksen kuin ympäröivän maailman kiinnostuksenikin perusteella. Tajua tämä kertaheitolla oikein; jos sinusta ei ole niille nyt tai enää hyötyä, jäät oman onnesi nojaan. Jos taas puhut itsesi päälle, saat siitä penalttia kuin kaikki muutkin.

Kokemus on hankittu toimittajana; luulin olevani jutun päällä – puhutin lähteitä, otin vastaan aineistoa ja pidin yhteyttä poliisiin. Löydetty oli tyhjänpäiväisyys. Siispä; asia oli saavinaan jonkunsortin alkuarvion, mutta tämän jälkeen seurasi hiljaisuus. Sano sitä jäädytykseksi feidaukseksi tai miksi ikinä haluatkaan.

"Jos sinusta ei ole niille hyötyä, jäät oman onnesi nojaan. Jos taas puhut itsesi päälle, saat penalttia siinä kuin kaikki muutkin."

Kukaan tämän blogin lukijaksi itseään väittävä valehtelijakaan tuskin muistaa hakematta, että kirjoitin asiasta Ruotsin esimerkin perusteella noin yhdeksän vuotta sitten. Törkeän ja vakavan rikollisuuden tietäjä olikin pian perheetön työtön asunnoton; pelipuhelin vain lakkasi vastaamasta – ennaltailmoittamatta.

UG:n juttu aiheesta oli silti hieno, vaikka se typistyikin kaikenpuolisen salailun vuoksi pelkäksi metodipaljastukseksi. Tuli onnistuneesti kartoitettua varjomaailma, jossa tuollaista pääaktiviteetikseen harjoittavat toimivat. Tajua edes tämä: kyse on molemminpuolisesti rajusta hyväksikäytöstä. Pyhimyksiä siellä ei ole.

Siispä; kansalaisyhteiskunnan tehtäväksi jää nyt kysellä melko kovaan ääneen ynnä epähienosti, että mitä peliä – Suomen tapauksessa – Raja oikein pitää? Joku jututettavan nimittäin scouttasi, ja jotain on ilmoitettu syyksi, miksi juuri hänen kanssaan halutaan puhua. Tämä ei taatusti ole ollut umpimähkäisyyttä.

"Tajua edes tämä: kyse on molemminpuolisesti rajusta hyväksikäytöstä. Pyhimyksiä siellä ei ole."

Luulivatko ne häntä orkestroijaksi tai henkilökohtaisista syistä alttiiksi puhumaan? Jos olet lähellä, saatat huomata olevasi kumman kiinnostava puhekumppani tieskenelle; paitsi, mikäli aiheutat häpeää tai ne pitävät turvallisuusriskinä. Jos puhut; pidä huoli, ettet puhu ohi suusi. Ympäripyöreys ja kieltäytymättä kieltäytyminen ovat viisautta.

Oma arvioni MOT:n venäläismies-Maxista on, että hänestä ei ollut vinkkimieheksi – ei oikeasti itse tiennyt paljon mitään eikä liioin kyennyt toimimaan roolin vaatimalla tavalla – siksi Raja hänet lemppasikin. Asioita ei nimenomaan olisi saanut ruveta ”selvittämään”; olisi pitänyt elää luontaisesti niiden piirissä omana itsenään.

Onhan vastaavia ollut. Jo silloin kauan sitten, kun vielä katselin SVT:tä kaapeli-tv:n kortilla ja chattasin UG:n toimittajan kanssa suoran lähetyksen jälkeen; juttu käsitteli sekoilemaan alkanutta vinkkimiestä. Pohjoisruotsalaisen tuppukylän virkapartio kaiketi nauroi kohdatun hulluutta, mutta teki hänestä sitten ilmoituksen – oli pian out.

"Jos olet lähellä, saatat huomata olevasi kumman kiinnostava puhekumppani tieskenelle."

En väitä MOT-nettijutun Maxista sitä enkä tätä; en tunne häntä tai asiaansa. Sivumennen sanoen; mitä oikein itsestänne luulette, jos edes kuvittelette minun moisen teille blogissani ilmaiseksi kertovan? Huomautanpa vain, että viimeisen tapaamisen repliikki ”sinun turvallisuushuolistasi” sai minut miettiväiseksi.

Otsikko Rajan pelinpidosta on ainakin lunastettu. Ne hyväksikäyttivät haavoittuvassa asemassa olevaa ihmistä, joka olisi mahdollisesti joskus myöhemmin muuttunut viralliseksi lähteeksi. Alettuaan hermoilla Maxista hankkiuduttiin kylmästi eroon ennenkuin tämä muuttuisi riskiksi. Ja nyt hänen turvapaikkahakemuksensa on hylätty.

Sitä minä tässä vain bloggaan, että olipa ”kivasti” tai suorastaan ”reilusti” tehty YLE:ltä hälyttää venäläiset operatiiviset elimet tämän niin kutsutun vakoojan perään. Selvästikään joku ei alkuunkaan käsitä kuinka epäluuloisia ja pitkävihaisia sellaisissa toimivat voivat olla. Se on niille perinne ellei suorastaan geneettinen ominaispiirre.

"Raja hyväksikäytti haavoittuvassa asemassa olevaa ihmistä, joka alkoi hermoilla ja niinpä hänet lempattiin."

Muistellaanko näet julkisten lähteiden vanhoja? Entinen tsaarinupseeri Boris Björkelund oli 1920-luvulla töissä Yleisesikunnan kolmosella eli oli sotilastiedustelija. Hänen verkostonsa ei menestynyt ja itsekin paloi nopeasti; joutui maahantulokieltoon silloiselle Neuvosto-Venäjälle. Hän vaihtoi alaa perustaen mainostoimiston.

Tästä huolimatta Björkelund päätyi kirjansa mukaan – nykytermillä profiloiduksi kohteeksi – Välirauhansopimuksen 13. artiklan varjolla annetulle nimilistalle eli Leinon vangiksi sekä lusimaan Siperiaan vielä 1940-luvulla Toisen maailmanrähinän jälkeenkin. Että siinä suhteessa. Hah-hah-haa. Keksittepä te hauskan vitsin.

Tämä oli siis niin mitääntekemättömän saamaton suoritus kuin olla saattoi. Ensijulkaisu iltakuuden lineaari-tv:n uutisissa, mutta jopa ohjelmakartan turhimmalla – Sunnuntailla – oli samana iltana omat väsyneet rutiiniaiheensa. Juttua ei jatkanut kukaan. Ovat ne nuo Valtionradion prioriteetit yhä täysin omaa luokkaansa.