Jyväskylän spurgunpelätit tai meikkipussi-turistineuvontapartio

Luin YLE Jyvä(s)kylän keskinkertaisen konttoritoimihenkilön niin kutsutun uutisen ”katujärjestyksenvalvonnan” jatkovuosista optioineen. Tuolla kaupungilla ja nyt jopa koko maakunnan kattavalla hyvinvointialueella taitaa mennä aika hyvin, kun kerran rahansa mokomaankin joutavat.

Oli miten oli, sisimmässäni uskon itse silti olevani enemmän arvoinen

(Kuva: Jari Kähkönen)

Matkustin kyydissä, jonka kuljettaja jo viimeistään paluumatkalla taisi luulla meitä kavereikseen – ansiotarkoituksesta huolimatta. Vaikka hän harmitteli itsekin paikallista sosiaalisuuden muotoa – niin kutsuttua tuttuutta – joku on koko ajan vieressä selittämässä jotain; äsken se pilasi häneltäkin tauon.

Luuletko minun olevan jotain vailla – sinulta?

Ei nappaa kirjoittaa karjalaisten rasittavuudesta – sitä tuskin viitsin ajatellakaan. Pöytälaatikonpohjalistauksessa luki kuitenkin jo ”lauman lupa, ryhmän hyväksyntä” Simo Routarinteen Statusviestinnän jäljiltä ja sitten Pogostan Sanomissa ilmestyi Mervi Nevalaisen välittämiskolumni.

Kontiolahden Turvallisemman tilan periaatteet

Tiesitkö, että Kontiolahden kunnan tapahtumissa sekä palveluissa on häirintä ja syrjintä kielletty? En tiennyt minäkään ennenkuin eilen postilaatikolla käydessäni seuloin Kontiolahti -lehden numeron 1/2026 mainosnipusta, minkä muilta osin kippasin samantein katsomatta paperinkeräykseen. Takasivulla se luki!

Onpa tuomioistuin häveliäs poliisin peliliikettä kritisoidessaan

Nuo kaapit olivat kaukosäätimellä ohjattavilla magneettilukoilla suljetut jo silloin kauan sitten.

Hah-hah-haa. Vai on Yllätysten talossa ihan Nopean toiminnan osastokin? Kylläpä sain valistuksen sivussa hyvät naurut YLE:n Päivi Happosen nettijutusta, jota lineaariradiouutisten lyhyt turaus edelleenjakeli. Lopullisesti yleinen etu ohitti kyllääntyneisyyden, kun Päivi Mäki-Petäjä jatkoi samasta Maikkarilla.

Kunnanvirastojen lukitut ovet ovat naurettava villitys, osa 3

Saako ilmeisen lopultakin kirjoittaa julkisesti? Kun kerran Polvijärven kunnan viestintäsuunnittelija Jaana Parkkinenkin irvisteli printti-Outokummun Seudussa yleispohjoiskarjalaista villitystä pitää virastotalojen ulko-ovet lukossa virka-aikana. Luulotella, ettei sisään muka pääse ilman sovittua tapaamista.

Tämä on sivistysvaltio, jossa ihmistä ei jätetä maahan makaamaan

Palauduin kotiinpäin kävellen, kun havaitsin ensin koirantaluttajamiehen kuikuilemassa juuri siten kuten sanaton viestintä tahattomasti kavaltaa, jos on operatiivisen turvallisuustyön kannalta merkityksellistä tietoa. Sitten näin hieman edemmäs hänen taakseen, että mistä oikein on kyse. Pahainen juoppokeikka.

Huutelee kuin niityn reunalla tai pellon laidalla

(Kuva: Jari Kähkönen) Aivan niin; keskelle niittyä tai peltoa on tehty kevyenliikenteen väylä.
Ja näkyy kuvassa järvikin.

Olenko kuinkakin monesti kiroillut, kun kerran halusin ostaa harmaan Björn Borg side bagin kivijalasta Joensuussa? Ärsyttävin osa hukkareissua oli muuan urheiluliikkeessä tapahtunut välikohtaus, jossa avotilan toisesta päästä huudeltiin vasten käännettyä selkääni ”olisinko voinut auttaa”.

Ison velvoitteet, pienen ajattelu – sitä kyselytutkimuksella piilotellaan

Olisin kernaasti voinut sivuuttaa Kai Jaskarin huokailevan valitelman puheesta puheen vuoksi YLE:n netissä; aiheena oli olevinaan ahdistelu Oulun busseissa. Mutta; sitten vilkaisin Kuntaliiton tilastoon maan suurimmista kaupungeista väkilukujärjestyksessä. Sehän se ongelma taitaa juuri Oulussa ollakin.

Sinimustien röyhkeytyneiden katupoikien jalkapallohuligaanitaktiikka

Soppa senkuin sakenee. Vapunpäivä on jäänyt taakse kuusi vuorokautta sitten, mutta kiitos Sisä-Suomen poliisin aikaansaamattoman nyhjästelyn tuoreeltaan ja tiedotuksellisen onnettomuuden jälkeenpäin; keskustelu ei vain ota laantuakseen. Ihan syystäkin. Mitä te oikein yritätte tehdä?

Väkivaltaiset alakulttuurit

(Kuva: Jari Kähkönen) Eikai kukaan tämän vappukuvan näkevä oikeasti luule sen olevan Tampereelta vuonna 2026?

Jatkan juttua Tampereen vapunvietosta. Viestini on tiivistetysti seuraava. Ihan sama miten pukeudut tai kuinka uhoat; olet silti Suomen valtiolle alisteinen kansalainen, jolta – juuri siksi – puuttuu lainsäätöoikeus ja väkivaltapääoma. Saatat olla etevä pakoilemaan, mutta tekosi ovat silti yhtälailla oikeudettomia.

Rajan pelinpito

Tietämättömyyden varjo soi Rajavartiolaitokselle aiheettoman pyhimyskehän; oikeasti sen varusmieskoulutus tai viranomaistoiminta eivät ole verrokkia parempia. Nyt ne pitivät peliään turvapaikanhakijaraukan kanssa, kertoo YLE:n MOT lineaari-tv:n uutisissa ja netissä.

Ja tämäntyyppiset tapaukset tutkimatta jätetään

(Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen. Lähde: Dani Branthin, Riikka Kurki sekä Yle.) No, näkeehän tästä nyt juuri ja juuri, että joku siellä rivistön takana jotain nujusi.

Kiitos Maija Vilkkumaalle otsikonlainasta. Satumaa-tangon julkaisuaikaan maassa elettiin vielä laajasti – nyt jopa Maikkarin Rebekka Härkösen Auer-jutun mielipidekirjoituksessa kiroamaa – viranomaisuskollisuutta. Apu-OKA oli jo linjapäätöksensä antanut, mutta vielä siitä tiesivät vain harvat.

Pitäkää kivaa keskenänne, keskinkertaiset

Mikähän liene vapaan assosiaation ajatuksenlentoni ollutkaan, kun otin väriläiskän/kuriositeetin pöytälaatikonpohjalistaukseen. No, nyt se on käytetty ja yliviivattu, kun käyn tekstiä sorvaamaan. Yllykkeeni oli viaton parturikäynti auton viikkoajolenkin puolivälissä.

Värikuulapyssy ja keltainen kaasu poliisin onnettoman tiedotuksen ilmiöinä

Vakiintuneen toimituksellisen käytännön mukaisesti kuvan ja tekstin
välinen yhteys on joko sattumanvarainen tai täysin tahaton.

Minä; kun olen ollut ennenkin, tiedän jo journalistien kanssa keskustelemisen tyhjänpäiväisyyden. En helly vähällä, mutta tein poikkeuksen, kun iltakävelyn jälkeisen mediapäivityksen myötä rasituin aivan päin /C:ttä selostetulla HIFK-Jokerit -välisen jalkapallo-ottelun poliisitoiminnalla YLE:llä.

DC:n ampumisesta, Stadin ytimen kultakeikasta ja nuorisorikollisuudesta

Olisin kernaasti suonut inputtini rajoittuvan sähköpostikeskusteluun STT:n deskin kanssa tekoälyn suoltamien lineaariradiouutisten töpästä ja Joensuun ennaltaestävän siviilimaijan kohtaamiseen Karpalokaaren mäessä pyhänä. Mutta tunnelmointi sikseen; se on tekstinkäsittely auki sekä hommiin.

Itäsuomalainen keskustelu ja villitseminen

Luin Järvisen Kolben Sopivia ja sopimattomia -parisuhdekirjaa; poimin siitä muuan haastateltavan yhteensopimattomuuskokemuksen eteläkarjalaisten appivanhempien kanssa. Kuinka keskustelussa kaikki huutavat päällekkäin eikä kukaan kuuntele, sekä passiivisen hiljaisena oleminen vain villitsee edelleen.

Joko otat tai et, jos et, niin sitten heippa

Pitäisiköhän siirtyä nettikauppaan kotiin toimituksen kera, kun kauppareissuilla sattuu ja tapahtuu? Tälläerää kadun toisellapuolen oli poliisitehtävä, joka ei lähtöjään näyttänyt paljon millekään. Ikänaisemäntä esitteli partiolle vähän itseään nuoremman auton peräpeiliä ynnä oikeaa kylki-takakulmaa.

Että kriisikö enää vain puuttuisi, jotta saa runnoa kunnolla työnsä loppuun asti?

(Kuva: Jari Kähkönen) Jälkimodernissa yhteiskunta on valmis – kaikilla on hyvää kyllin ja kuka tahansa voi alkaa miksi tahansa, piittaamatta kenestäkään-mistään. Paitsi, ettei se ole ihan tarkkaanottaen totta. ”Kaikki” näet paljastuu aika rajatuksi käsitteeksi. Pääomaehtoisuus vallitsee yhä.

Kirjoitan nyt asiaa. Sillä uhallakin, jos blogiani todellisuudessa ovat lukevinaan vain eräät vähemmän kuin terveet-tasapainoiset-toimintakykyiset nuoruudenystävät – saadakseen tietää ”miten minulla menee” – ynnä turhan tilaston tietokoneautomatiikka. Esko Aho on näet taas tullut julki ajatuksineen.

Aloittakaa siitä, että vain pätevät opettavat soveltuvuuskokeet läpäisseitä

(Lähde: kuvakaappaus arvostelutarkoitukseen Riverian verkkosivustolta.) Olennainen kohta korostettu alkujaan sinisellä huomokynällä, joka muuttui matkalla harmaanväriseksi.

Kiinnostaa varmaan kiviäkin, että Pohjois-Karjalan maakunnanlevyinen amis, Riveria, palkkaa...lehtorin. Eiku järjestyksenvalvojakouluttajan. Oho...no, saisiko edes turvallisuusalan erikoisammattitutkinnon suorittaneen, jolla on vuosia työkokokemusta, mikä määräaikana pätevöityy pedagogisesti?

Mistä ollaan tulossa? No, sepä onkin hyvä kysymys.

(Kuva: Jari Kähkönen) Nyt kun tätä oikein ajatuksen
kanssa pohtii; onko "mistä ollaan tulossa" itse-
asiassa suorastaan holdencaulfied -kysymys?

Olin heittänyt maitokauppakeikan – saavuin siis ilta-aikaan kotipihaani kävellen reppu selässä – enkä mielestäni sen paremmin pitänyt erityistä ääntä kuin muutenkaan kerjännyt huomiota. Asukas – yli seitsenkymppinen äijä päällään pelkät pitkät kalsarit – avasi ovensa kohdallani ja keskustelumme alkoi.

Kunnanvirastojen lukitut ovet ovat naurettava villitys, osa 2

Taru Tykkyläisen printti-Pielisjokiseutuun tekemän jutun lukemisen jälkeen en näe syytä muuttaa mieltäni.

Kunnanvirastojen lukitut ovet ovat naurettava villitys

Kontiolahden kunnantalon ja teknisen toimen viraston ulko-ovien lukitseminen arkisin päiväsaikaan on erheellinen sekä suhteeton toimenpide väitettyyn päämäärään – asiakaspalvelun ja tietosuojan parantaminen – nähden. Väitän, että vihjattu ongelma – ylettömästi ihmisiä juoksemassa jaloissa – on sepitettä.

Viestintä ei maailmaa pelasta, mutta oikein tehtynä siitä ei ole haittaa

Toimittaja Minna-Liisa Riestola kirjoitti 8. huhtikuuta Vaarojen Sanomien pääkirjoituspaikan kronikassa drooneista. Pitäisi saada heti tietää kaikki, koska ei ottanut opikseen siteeraamaltaan tv:n asiantuntijalta Viron kokemuksista. Viestintä ei maailmaa pelasta, mutta oikein tehtynä siitä ei ole haittaa.

Kaveri- ja tunnetaitojen kenkku kääntöpuoli

Kyllikki Kerola mainosti Lieksan Lehdessä 9. huhtikuuta ”mun juttuunsa” – kaveritaitoja, – vastaten pääkaupunkiseutuisen erityiskoulun rehtorin puheenvuoroon kasvatuksesta Helsingin Sanomissa. Kiitos siitä, mutta kun niillä kaveri- ja tunnetaidoilla on kenkkukin puolensa.

Me vs. me-henki

Ollaanko kyllin sivistyneitä puhuakseen paskaa toisesta vain seläntakana? Lisäsin otsikon pöytälaatikkolistaukseen, kun katselin Klassista Suomea. Lähtökohta oli moderni musiikki klassisin instrumentein ja orkesterin esittämänä. Mitä uutta opin siinä sivussa ihmisestä ja maailmastamme?

Jyväskylän turvallisuustilanne on silti yhä lonkeronharmaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Onko kuva synkassa otsikon kanssa vai ei? 
Jos kehitettäisiin verkostollinen turvallisuuspalvelumalli, tilanne-
kuvaa pitävä valvomo voisi periaatteessa hälyttää radiopuheli-
mella myös tämän ravintolan järjestyksenvalvojan apuun, kun
lähikaupassa on tilanne päällä. Tai päinvastoin – sieltä vartijan
ravintolaan, – jos välikohtaus oli sattuakseen näin päin.

Tätä kirjoitettaessa "röyhkeäksi sarjalonkerovarkaaksi" mainittu mies on majoittunut ja syönyt valtiolla jo noin viikon; Keskarin uutisen mukaan näet käräjäoikeus vangitsi hänet äskettäin. Tapahtunut on pieni ihme, mutta siitä huolimatta tämä ei ollut tässä. Pitäisi ajatella enemmän-pidemmälle-paremmin.

Tiedätkö sinä edes mikä vakuutusetsivä on ja mitä sellainen tekee?

YLE:n – nyttemmin ajankohtaisdokumenteiksi kutsuman sekä toisinaan ihan televisiossakin lähetetyn – MOT-ohjelman Jouni Munukka on säännöllisesti muistuttanut yleisöä väitetyistä vakuutusetsivätoiminnan ongelmista milloin missäkin kanavassa. Hänellä on olennainen pahemman kerran hukassa.

Poliisin pillit taisivatkin soida Outokummussa muuttuvan maailman merkiksi

Luin Kari Kauppisen kirjoittaneen Outokummun Seudussa poliisin ajaneen kaupungissa usein autoin siniset majakat vilkkuen ja sireenit huutaen, mutta heittäytyneen jälkeenpäin – nyttemmin valitettavan yleisesti – puhumattomaksi. Kenelle siis ne pillit oikeastaan soivatkaan ja mitä on vuoksensa tehtävä?

Johan nyt on piru, jos joudun tähtensä työhanskoja ja lukkoöljyä kantamaan!

(Kuva: Jari Kähkönen) No, slingi se on tuokin yksiolkaiminen reppu, vaikka ei ajankoh-
taisena aikana päällä ollutkaan. Eikä kyllä linkkarikaan.

Kävelen. Kirjaston kulmalla näen maassa tulitikkuleikin – onneksi jäähtyneet – jämät; on ollut kylmä tuuli kerrankin paikallaan, kun puhalsi kokeilijoiden tulen sammuksiin heti sytyttyään. Sitten ulko-ovi ei lukitu perässäni, sillä telkensä on niin sinimustana, että elävä kudos olisi jo kuoliossa.

Ja hölinpölinpälin

Istuin liikuntavaivaisen boomerin seurassa tämän kotona, kun ovikellonsa alkoi soida. Isäntä itse tiesi oitis kuka asialla oli. Menin avaamaan puolestaan; seurasi oikeiden istuinten arvonta ja sitten ne alkoivat perinteisen. Kävivät läpi ikävertaistensa asiat; kuinka huonona kukin on sekä miten kurjasti asuu.

Hämäläisen turvallisuuskeskustelun maakunnallisia erikoisuuksia

Päijät-Hämeessä eli Lahdessa rautatieasemalle suoraansanottuna kustaan niin usein, että se muodostaa jo hajuhaitan. Eikä ymmärretä mitä pitäisi tehdä. Kanta-Hämeessä taas pelastuslaitos uusii suojaliivit – tuliko uusista ensihoitajat riskikäyttäytymiseen röyhkeyttäviä lohtuleluja?

Että se on sitten kevättä, taas

(Kuva: Jari Kähkönen) Niin kutsuttu havainnekuva siitä niin sanotusta linja-autoasemasta.

Kaksi pentua nahisi-leikkitappeli linja-autoasemalla; kolme änki kirkonmäellä kyttäämään tervehtimään ja kyselemään. Jaa-a. Miten se Susanna Vainiola taas äskeisessä Yle Radio Suomen Kissankehdossa taas luonnehtikaan – tätä kevättä – noiden teinien osalta? Vissiin hormonit hyrräsivät ja reviiriä haettiin?

Militarismin kansallisia erikoisuuksia

(Kuva: Jari Kähkönen) Jos et voi enää panna jotain päällesi, tee siitä matonkuteita.
Ellei tarvita, sitten entisestä tulee käsilaukku.

Useat mediat – itsehankitusti tai uutisoiden toisen uutisoineen – nostivat 27.3:tta sotilaspalkannauttijoiden työssäjaksamisen puheenaiheeksi. Se oli puutteellista työtä; olennainen unohtui tai siitä katsotaan häveliäästi sivuun, jotta siivottomuus – kuin liittyy maanpuolustukseen vain satunnaisesti, jos lainkaan –  jatkuisi iäti.

Lahtelaisten banaali vartijafantasia

Yle Lahti julkaisi eilen illansuussa nettiennakon, jonka audiot ajettiin ulos tänään Koko Suomen radioksi kutsutussa päivälähetyksessä. Olipas matkustaja-jokanaisen haastattelun tekninen äänenlaatu surkea eikä oltu edes itse mukana keskustelemassa asiasta. Ja sitten...voi hoh-hoh ”sisältöäänkin”.

Pöllölaakson Amatööritunnilla oli uutiskynnys hukassa

Olin maanantai-iltana valmis jo kauppakeikalle, mutta silmäni kiinnittyivät Maikkarin netissä juttupariin helsinkisen pintaravintolan kokin ”epäonnisesta kalareissusta Stockkan matalalla”. Syystä, että asia muuten ilmeisesti jää silleen; lauon tässä muutaman kommentin.

Mikä koskee ihmistä, ei koskekaan vartijaa?

Emeritusprofessori Matti Tolvanen kirjoitti Itäsuomalaisen kolumnissaan (19.3) vinoon jo viikkoja sitten menneestä Lidlin muovipussikohusta. Johan on maailma mallissaan: oppinut lyö työläistä työväenlehdessä, että hienohelmaposeeraajat – keiden vanhemmat ehkä alkujaan olivatkin prole(taare)ja – saavat nauraa.

Häiriköllä on vain ihmisen ikävä vaikeuksien luo

Sonja Ikonen kirjoitti Karjalaisen mielipidepalstalla 20.3:tta bussihäiriköinnistä Joensuussa. Kerron seuraavassa näkemykseni asiasta; missä on vika ja mitä tulee tehdä.

No, yritä edes vaikuttaa sille kuin et törisisi joutavaa ja heittelisi verukkeita

Näyn kirjoittaneeni laatikonpohjalistaukseen ”aggressiivisuus” sekä ”ei ymmärrä” – oletan viitanneeni toisinaan kuulemiini tekosyihin, joilla vastaanottaja yritti muka olla ovela torjuessaan tekstin. Ikäänkuin verukkeensa ei olisi ollutkaan se sama vanha kuin aina – vaan myyntityöstä tuttu – ”vähän parempi”.

Erittäin pohjoiskarjalaisia ongelmia

Mitä minuun tulee – yksinäisyys, ”kiusaaminen” ja toisten ”arvostelu” ovat totaalisesti loppuunsahattuja aiheita – niihin ei pidä paneman enää minuuttiakaan aikaa eikä ilmaiseksi rajattomasti saatavaa bittiäkään. Mutta sitten Miia Hartikainen, Karjalainen sekä maakunnan omat nuoret – hoh-hoh-hoijaa.

Johan retro-tv:stä tehty nettihittivideokin sen neuvoi: sulje ovi perässäsi

                         Tämä on se nettihittivideo Youtubesta, jos et sitä jo itse tajunnut.

Huoh. Näen jo kymmeniin metreihin karmin irvistävän ja lähempänä varmistuu oven olevan auki telkensä varassa. Tämä ei ole rakettitiedettä; varmista seinäsi reiän peittona olevan kulkuläpän lukittuminen perässäsi kokeilemalla. Lisäksi; jos uksessa on ovipumppu, tee vikailmoitus kiinteistönhuoltoon. 

Äksyily, virnuilu, skimmaus ja kuusi mappia jossain Säpon hyllyssä

Siinä piirissä arkipäivän yövuorot kestivät aamuisin ylettömän pitkään, koska piti istua pääosin tyhjänpanttina muuan valvomoksi kutsutun respatiskin takana. Konfliktinpyrkyäkin ilmeni toisinaan; joku ei kai sitten kokenut saavansa aivan heti täyttä huomiotani ihan katsekontaktin kera.

Pitelehän nenästäsi kiinni, kun somerahvaalta pääsee jupakan päätteeksi pieru

(Kuva: Jari Kähkönen) Että olen sitten tälläisenkin kuvan joskus tehnyt.

Kyllä jupakkaa pukkasi, kun jopa peräkylän lehtien yhteistoimitus Uutissuomalainen uutisoi Karjalaisessa – Iltalehden uutisoineen – vakavasta väärinkäytöksestä yleisen edun mukaisesti. Oho. Eiku. Miksi yhdeksänvuotiaasta, muovikassista ja vartijasta Lidlissä piti ikinä tehdä ainoatakaan juttua?

Eihän oppilaiden kouluajan ulkopuolinen valvonta heille kuulu

Olen saanut Karjalaisen Sykkeestä kuulla ja Pielisjokiseudusta lukea, että Kylmäojan koululla on ilkivaltaongelma, joka osin ulottuu myös vapaa-aikatoimen vastuualueella oleviin liikuntatiloihin samassa kiinteistössä. Kerron seuraavassa oman näkemykseni niin siitä miksi näin kävi kuin mitä asialle tulisi tehdäkin.

Minulle te nyt olette lähinnä pieni näkö- ja kuulohaitta

Olin kirjaston omatoimiajalla lehtiä lukemassa. Sisään kirjautuessani huomasin, että insinöörit ovat iskeneet – yrittävät valoja tutkille, jos vaikka selektiivisestikin, – mutta kyllä se on silti ihan paska ajatus. Sellaista sattuu julkisissa palveluissa, kun on rahasta niukkaa ja moraalinen paniikki pakottaa.

Jos jo asekin pitää tuoda mukanaan – hyväksy, ettei p-firma ole enää sinun armeijasi

Suomen vakinaista armeijaa esittävä – p-kirjaimella alkavalla markkinointinimellä itseään kutsuva – ahne organisaatio tai suorastaan machiavellimäinen juonittelija on tehnyt uuden ennätyksen varusteiden maksattamisessa väitetysti asevelvollisilla. Hyväksykää jo, ettei mokomakin ole enää teidän armeijanne.

Manipulaatio

Katselin Kulttuuricocktail Liveä televisiosta, minkä aiheena oli tekoäly; inspiroiduin siitä – melko epämukavien muistojen kera – ihmisten välisestä vallankäytöstä. Se on juuri niin, että ”aikuisella” on  valtaa ”lapseen”. Sekä olihan Sykkeen aamussa haastatellulla Riina Paasosellakin annettavaa ajatustyöhön.

Mistä todellisuudessa puhut – tai vaikenet, – kun puhut yksinäisyydestä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvan ja tekstin välinen keskinäinen asiayhteys on joko sattumanvarainen tai täysin tahaton.

Yksinäisyys aiheena on loppuunsahattu tympeys, – mutta antaa mennä, – kun kerran Karjalaisen nettiin ilmaantui maakunnan spärräpiirin puheenjohtajan Sykkeen aamun haastattelusta tehty audio. Ja jäihän lukutaidon rapautumispääkirjoituksestakin käteen sentään ajatus leirinuotiotarinoinnista.

Ohimennen

Iltakävelin; tähtäsin kirjastoon lukemaan lehdet. Lähdin liikkeelle taukopaikalta; pakkanen oli kiristymään päin, tuuli hieman, mutta sitä tuskin edes huomasi. Havaitsin poikakolmikon kulkemassa marketilta etuoikealla horisontissa; kahdella oli energiajuomatölkit käsissä, kolmas kiipesi lumikasan päälle.

Kyllä tämä oli teidän oman vastuuttoman vallankäyttönne seurausta

Koskaan älä aliarvioi journalismin fenomenologista perusluonnetta, – mikä ei ollut ilmiö – se pian moiseksi muuttuu uutisoitaessa. Valtionradion neropatit pudottivat Kontiolahden K-Marketin syrjintäjutun pari vuotta sitten, kun se ei jupakoitunutkaan eli mennyt viraaliksi kuten jonnet sanovat. 

Kontiolahden K-Marketin syrjintäjuttu

En tiennyt, että se oli kulkenut esitutkinnan sekä syyteharkinnan läpi; tullen tänään istutuksi käräjillä suullisessa pääkäsittelyssä. Miksi olisin? Ei minulla ole käyntiä Joensuun oikeus- ja poliisitalolla muuten kuin siellä satunnaisesti – eli ei aina yhtenäkään kertana joka vuosi – asioivana tavallisena kansalaisena.

Aitaamattomat pihat, vartioimattomat talot

Hahhahhaa. Ettepä tienneetkään, että kuuntelen Karjalaista Sykettä välttyäkseni mahdollisimman tehokkaasti talviolympialaisilta. Siispä; aamuuteetä juodessani vastaanotin uutisen Kylmäojan koulun rehtori Satu Huttusen täksi viikoksi kutsuttamasta vanhempien keskustelutilaisuudesta – heh – kouluilkivallasta.

Sanna Marin varoittavana esimerkkinä

(Kuva: Jari Kähkönen) Muinainen Kaivarin kartano eli Työkkäri eli Työtuomioistuin
saa nyt havainnollistaa mitä tarkoitin Presidentinlinnan kaltaisella historiallisella
arvorakennuksella, mikä saattaa yhä toimia valtakunnanpolitiikan pääsarjalaisen
virka-asuntona.

Kun ihminen siirtyy valtakunnanpolitiikan pääsarjasta – ainakin luullakseen – tavikseksi, saattaa osoittautua, jottei exit-suunnitelma ollut joko kunnossa tai edes tosiasiassa olemassaoleva. Se taas on omiaan tekemään hänestä varoittavan esimerkin. Tämän minä ajattelin Sanna Marinin vainoamisjutusta.

Järjestys kauppakeskuksessa säilyy pitämällä

Kiitos Oskari Puhakalle hyvästä keskustelunavauksesta Karjalaisessa 11.2.26. Joensuun keskustan järjestyksenpito on tosiaan yleisesti kehittymätöntä ja kauppakeskukset ovat usein näin syntyvän rujon kuvan rumin kukkanen. Järjestys näet säilyy vain pitämällä.

Ihminen ei – väitetysti – näe, koska hän ei edes tahdo katsoa

Olin aiemmin sitä mieltä, että talvi oli ainoa aika, kun Pohjois-Karjalassa asuminen ei vituta. Sitten seitsemänkympin ja seniliteetin välissä olevat hyvänpäiväntutut sekä ventovieraat kävivät viimeaikoina vaivoiksi pyrkien tarinoimaan niitänäitä. Mihin nuorena sosiaalistui, sitä vanhanakin toistaa.

Ei tämä ole mitään rakettitiedettä; joiltain vain putoaa hanskat heti, jos kaikki ei mene juuri kuten itse haluaa

Se on pikkuhikka, jos ulkona säilytetylle polttomoottoriautolle tulee käynnin tukahduttua blackout. Akun navassa on kosteutta; joko huurre suli tai muualla konetilassa olleen jään peruja ollut vesi kulkeutui siihen moottorin lämmettyä. Turha ihmetellä; hanskat käsiin, avauslenkki esiin ja hoida homma.

Voi rakkaat poikaraukat; ette te ole ystäviä ettekä "saa" yhtään mitään

(Kuva: Jari Kähkönen) Siinä oli tämän setämiehen nuoruuden ensimmäinen vaan ei ainoa helyrasia.

Manosfääristä tärähti! Uusin villitys on nyt moggaaminen, YLE:n mukaan. Kyllä näiden – ehkä pinnallisesti mieheltä vaikuttavien – höpelöiden pikkupoikien leikki enimmäkseen naurattaa minua. Vai on ”alfauros” – tälläkertaa – tälläytynein kossi koreimmissa kuteissa? Ja Amerikan presidenttiyskin ratkeaa näin?

Asiasta viidenteen, Mark Carney sääntöpohjaisesta maailmanjärjestyksestä

Tulin lukeneeksi litteroinnin Kanadan pääministeri Mark Carneyn puheesta tämänvuotisessa Davosin Maailman talousfoorumissa, koska sitä tyrkytettiin linkkinä YLE:n toimittajan suorastaan järkyttyneessä analyysissä. En nyt kuitenkaan bloggaa Trumpista vaan jostain aivan muusta.

Jos pienryhmä puuttuu, ei ole mitään

Vitsillä sisään. Mikä yhdistää yksityisiä ja julkisia turvallisuuspalveluita? Se; että vartija eli järjestyksenvalvoja menettää toimintakykynsä, jos on muitakin suorittajia kuin hän yksin. Poliisilla taas menee täysin pasmat sekaisin, mikäli joutuu toimimaan muussa kokoonpanossa kuin kahden konstaapelin partiona.

Kun ei lopettaakaan voi, on pakko jatkaa

Otsikko on vastaukseni lapsuudenkaverini puhelunlopetusrepliikkiin äskeisenä myöhänä, kun tuli kumpaisenkin aika siirtyä iltapuhteisiin. Todellakin; näin sitä on asiat nähtävä, vaikka tarkoittaisi silläerää muutakin kuin tuttavallisen jutustelun kerrallista loppua. Jatkettiin toisena aikana.

Jätä sanomatta se, mitä et tohdi sanoa omalla nimelläsi

(Kuva: Jari Kähkönen) Olisikohan jokin noista
– oletetuista poistokirjoista – ollut tajunnanvirtaa?

Tajunnanvirtaromaanien lukeminen on muistuttanut mieleeni, että usein ihminen on itse oma pahin vihollisensa. Tekeytymättä pyhimykseksi, jota en taatusti ole; huomautan keskeisintä olevan kuinka ajattelet eli puhut itsellesi ja kuinka muista. Maailma nyt on mitä on, mutta älä sitä enää pahenna!

Mitähän ihmettä taas muka sanoin, joka oli niin pahasta?

Kommentoin YLE:n netissä Tytti Tuppuraisen haluttomuutta kutsua SDP:n eduskuntaryhmä koolle Ville Merisen vaatimuksesta ja joku nimimerkki kommentoi sitä. En saanut enää vastata. Julkaisen kommenttini tässä. Lisäsin vain otsikon, kappalejaon, muotoilut ja – luonnollisesti – tämän esipuheen.

Positiivisuuspakko

Onko kriittisyys on negatiivisuutta, jota jaksetaan kuunnella vain niin kutsutusti viran puolesta tai jos se on kyllin huvittavaa kelvatakseen viihteeksi? Näin aloin ajatella, kun aluevaltuutettu Tarja Hyyhkyn(kesk) yleisönosastokirjoituksen luin ja keskustelin HS:n sivustolla suoraan yleisön kanssa.

Hyvinvointialueet joko elävät tai tuhoutuvat politiikalla

Kuusamolaisäiti valittaa hallinto-oikeuteen poikansa saamasta
kielteisestä vammaispalvelupäätöksestä.

En itse asu Pohjois-Pohjamaalla, mutta samaistun silti YLE:n uutisoiman kuusamolaisen kehitysvammaisen pojan äitiin. Valitettavasti kokoa kasvaneet palvelunjärjestäjät ovat "alkaneet elää omaa elämäänsä"; no, eipä silti naurateta ketään – tuskinpa ne kunnat tai kuntayhtymätkään mitään pyhimyksiä olivat.

Se väänsi vitsiä, vaikka oikeastaan tarkoitti ettet kelpaa omana itsenäsi

Sävysävyyn stailatut Alphan pilotti ja Fjellun reppuko ne tuonkin yli seitsenkymppisen boomeriäijän triggeröivät? Sanoin sille kuivasti takaisin huumoriyritelmästään, että ostakoon itselleen oman. Jokohan olin muuten kuullut ”vitsinsäkin” kymmenettä kertaansa?

Miten on, Arkadianmäen puolipoliisi?

Alussa oli Ylimmäisen Välivällyn Kiristyksen Valvoja, jota seurasi Eduskuntaan Asetettu Järjestyksenvalvoja ja huomenna tulee Arkadianmäen puolipoliisi. Valtion naurettavin siis poseeraa sekä pullistelee, mutta samalla sen todellisen vallan toivotaan kasvavan mahdollisimman vähän.

Kun ei ole kehää eikä laitosaluetta, niin mitä sitten on?

Metsälän ulkomaalaissumpusta Helsingissä – hahhahhaa – yritti hatkata yksi, sekä toinen siinä myös onnistui. Selvyyden vuoksi: nauran virastoa, laitosta, yksikköä, historiaa ja osin henkilökuntaansakin. Näen nimittäin uutisoinnissa Pettersson-performansseineen saman tympeyden kuin on iäti ollut.

Ei ainoatakaan turhaa sanaa tai ylimääräistä katsetta – kiitos

(Kuva: Jari Kähkönen) Tässä kuvassa voi olla – tai olla olematta – viesti.

Olenko tyly runonlaulajien heimoisille, joita tänään ympärilläni pyörii? Ihmiset olettelevat, leimaavat, kyttäävät someja, koettelevat onneaan ja tuputtavat itseään, koska ovat ihmisiä. Ainakin minä olen saanut mokomasta kyllikseni vuosikymmenten mittaan – se on pääsyy suhtautumiseeni.

Pielisjokiseudun toimitus muuttaa Joensuuhun ja Pasi Koivumaa sai ylennyksen

(Kuva: Jari Kähkönen)

23.12.25 ilmestyneen Pielisjokiseudun mukaan lehden toimitus muuttaa tulevana vuonna Joensuuhun Kosti Aaltosen tielle ja toimitilasta Enon kirkonkylässä luovutaan. Muutoksesta kertoo lehtijutussa Savo-Karjalan Media Oy:n ilmeisestikin vastaylennetty Pohjois-Karjalan paikallisjohtaja Pasi Koivumaa.

Jyväskylän – Suomen Ateenan – aurinko meni sitten mailleen talveksi

Ohhoijaa. Onneksi en ole päivittäisuutisoinnissa, jossa olisi velvollisuus seuloa läpi poliisinkin medialliset päästöt. Näin oli nähtävästi tehnyt MTV:n Katariina Taleva keppipahoinpitelyjutussaan, jonka häntään liitti kiinnostavan puheenvuoron otsikkokaupungin maineikkaasta järjestyksenvalvonnasta.

Alhaista kuin joku linnakundi tai wannabe "vasikasta" ja "pedarista" mekastamassa

Parempaan päin mennään, mutta liian hitaasti ja tulokset ovat silti yhä huonot. Positiivisemmin voi tuskin kommentoida Tampereella ravintolan järjestyksenvalvojien toimenpiteen kauskantoisena seurauksena menehtyneen miehen tapauksen äskeisestä hovioikeuden tuomiota.

Ai; keksitte sitten kutsua tuota toimintoanne vielä oikein turvakeskukseksi?

Hyvinvointialueella on kuulemma ollut tilannekeskus jo toista vuotta – alunperin hankkeena – nyt siitä on tulossa pysyvä osa pelastuslaitos-turvallisuuspalvelut -putkea. No, pitihän se arvata; jos pelastuslaitos ja sosiaali- sekä terveystoimi omivat turvallisuuden, – edes turvakeskuksen käsite ei enää ole pyhä.

Mistä terrorismi- tai maanpetosrikoksesta muka selviää sakoilla?

(Kuva: Jari Kähkönen) Sattumanvarainen kuva sattumanvaraisen tekstin
päällä; ei sen kummempaa.

Luin STT:n Kaisu Suopangin tiedustelulakien mulkkaushankkeen uutisoinnista niin verkkolyhyen kuin printin pidemmänkin version; sain niistä yllänäkyvän otsikon. Johan on maamme Suojelupoliisi -nimisellä tiedustelu- ja turvallisuuspalvelulla ongelmat kerrakseen. Lyhyeen tiivistettynä: ei täsmää.

Armeija ilman sotilaita ei ole mikään armeija lainkaan

Rakkaat kuukausipalkat ja reservinhöpsöliinit, teidän armeijanne on pian entinen turhuuden toteemipaalu tai ketäänpelottamaton – karjalan murteella – tottero. Te itse tapoitte rakkaanne eli oikeasti elatuksenne, olemassaolonne syyn ja hyväksikäyttäjänne; tukahdutitte sen hengiltä ”uudistuksillanne”.

Yleissivistys ei enää ole pääsääntö, oletus eikä avain maailman ymmärtämiseenkään

Y-sanan luin äsken Terhi Nevalaisen kolumnista Karjalaisesta, mutta tokihan olen niin tiennyt kuin nauttinutkin sen hedelmistä jo vuosikymmenet. Kyllä; yleissivistyksen käsite taitaa olla katoamassa, koska yleistä ei enää ole juuri mikään, paitsi ehkä alhaisin yhteinen nimittäjä.

Millainen väri on punainen?

(Lähde: 511tactical.fi) Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen: tältä näytti verkkokaupan kuva.

(Kuva: Jari Kähkönen) Tältä laukku näytti, kun sain sen fyysisesti omiin käsiini.

Omistan taas vuosien tauon jälkeen paitajakun – punamustaruudullisen sellaisen – , jonka kanssa mielelläni käyttäisin punaista laukkua; tälläerää yhdeksi kokeiluksi valikoitui 5.11:sen garnet eli granaatinpunainen LV 6 2.0. Niitä – alkuperäisversioita eli ykköstä tosin – minulla on jo vanhastaan useampia.

Onneksi mikään ei muutu – keskustelu jää nytkin käymättä

MTV:n rikostoimitusliitännäinen Jere Silfstenin niin kutsuttu dokumentti olisi jäänyt katsomatta vailla kolmannen osansa portsari ”Samin” horinoita huumeista ravintoloissa. Ne on nostettava ylös, vaikka tiedän keskustelun jäävän taas kerran käymättä, koska – ihan toden sanoen – olen ollut tässä ennenkin.

Polvijärven rivitalopalosta ja Riihimäen vuokratalojen koirista – uskon voimalla mennään, näemmä

Ohhoijaa. Niin minä olisin mieluiten bloggannut olkalaukuista, yksinäisyydestä, ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta tai kaikeneniten vaiennut tykkänään, mutta ikävä kyllä uutisvirrassa pyörivät turvallisuuden substanssikysymykset häiritsevät kuplautumistani. Asiat halutaan nähdä väärin sekä sitten normaalistaa.

En minä tänne kyllä kylähullujenkaan kaveriksi muuttanut

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämän kuvan sekä tekstin välinen keskinäinen asiayhteys on
joko sattumanvarainen tai puuttuu täysin.

Minä en ylipäätään tee kävelyitä juttuseuraa saadakseni – siispä – huomionkipeiden originellienkaan sietokykyni ei ole suuri – heidän mahdolliseen ikäänsä katsomatta. Eikö puhumaan alkavilla ventovierailla paikallisilla ole koskaan mitään asiallista asiaa vai kulkeeko katukuvassa pelkkiä kylähulluja?

Saako poliisi enää tehdyksi mitään vetämättä, uhkaamatta ja ampumatta?

Moisen ajatuksen tulin laittaneeksi pöytälaatikonpohjalistaukseen MTV:n Rebekka Härkösen poliisin aseenkäyttötilastojutun johdosta, mikä oli kytkeytyvinään Espoon poliisiampumiseen. Kyllä pahemman kerran siltä vaikuttaa, että todellisuuteen ei mukauduta vaan sitä yritetään pakottaa halutuksi.

Elämäntyyliä talvikauden autotarvikelaukusta

(Kuva: Jari Kähkönen) Nyt.

Muistatko, kun vuosia sitten irvailin veropäivän kunniaksi, mitä on olla köyhä ja ajaa ympäri vuoden ulkona säilytettävällä vanhalla polttomoottoriautolla Pohjois-Karjalassa? Vähänpä olisin arvannut laukkuostokseni osuvan samalle viikolle – nyt uudestaan. Vaikka siis asiat eivät ikinä pysy samoina, silti mikään ei muutu.

Trollaa ja negaa vain – siten romutat lopulta koko yhteiskunnan

Apinoiko internet elämää vai elämä internettiä? Moista pohdin, kun äsken bloggasin Vornas-jutun häntäpään jämistä ja – luullakseni – kirjoitin toisaalle karjalaisen toljotuksen kummallisuudesta. Sekä; jos mainitsee trollaamisen, on tietenkin käsiteltävä myös negaamista. Nehän ovat ikiaikaisia ”ihmis”tapoja.

Sordiino ja harhainen turvallisuudentunne

YLE:n politiikan toimittaja suositteli Kansaneläkelaitoksen pääjohtaja Lasse Lehtoselle sordiinoa ja tämäpä rupeaakin itsejulistamalleen some-paastolle. Kansanedustaja Timo Vornasen jutun toisena pääkäsittelypäivänä julki tulleet videot ja pöytäkirjajutut näyttävät harhaisen turvallisuudentunteen nolon lopun.

Tunneäly

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen käytännön mukaisesti kuvan ja tekstin välinen suhde on sattumanvarainen tai täysin puuttuva.

Johan on maailma malliinsa päässyt, jos Jussi Halla-ahoa tarvitaan Sanna Marinia kritisoimaan, mutta – totisesti – Pasi Koivumaan kaltaiselle ikämiessarjan maakuntalehden päätoimittajalle se ei näytä samalta kuin toisille. Kyllä. Hän oli se, joka kirjoitti tunneälystä.

Kenelle tätä oikein tehdään?

Karjalainen julkaisi tietoja, joiden mukaan Joensuun torin seuraavalla yögrillillä pyritään myymään alkoholia ja Kontiolahden sekä Liperin olevan maakunnan ainoat kunnat missä on maan keskiarvoa enemmän lapsia. Mutta mikähän unohtui tai mistä rumuudesta katsotaan hövelisti sivuun?

Jaa-a – Mitähän se tuostakin oikein tulee?

Johan kaksi vuotta vierähtikin, kun on viimeksi ollut asiaa Varkauden Waltterin koulun turvallisuudesta. Yllätyin – en olisi uskonut peräsavolaisen tuppukylän inssien sekä maikkojen riehaantuvan aidanrakennukseen – kakaroiden vartioinninhaikauskin olisi ollut yllätys, jos eivät olisi sanoneet y-sanaa.

Vai säätelisit sinä sitäkin mille naamani saa näyttää, – jos vain kykenisit

(Kuva: Jari Kähkönen) No, kylläpä ne tuonkin ruudun
yhteydessä ollutta tekstiä vahtivat – silloin liki vuosi-
kymmen sitten portfoliossa – ihan pää kenossa. Mitä
sitten? Viskasin vasun menemään; kalenterin käytin,
silppusin ja vaihdoin merkkiä sekä siirsin kotelot re-
pun kantoviilekkeistä mustaan jätesäkkiin irtaimis-
tovarastossa. Pitäköön kivaa jossain omassa somen
taskussaan – keskenään.

Hörpin kapakanpöydässä mustaa teetä hunajalla ja Jamesonilla, kun kirjoitin ajatuksen A 6 avolehtiööni. Pohjoiskarjalainen ei yksinkertaisesti kestä totisuutta, hiljaisuutta, eteenpäin menemistä sivuillevilkuilematta sekä suoran totuuden puhumista. Se on yleistys, muttei kuitenkaan täysin vailla perusteita.

Ylikurottajan kaupungin joukkoliikenne

Simpauttajan maakunnan, jossa sijaitsee myös Kivenpyörittäjän kylä; pääkaupungin nimi on Ylikurottaja, ja sen on näköinen joukkoliikenteensäkin. Viittaan Joensuussa JoJo-liikenteen 1-linjalla Niinivaaralla tapahtuneen linja-autonkuljettajan pahoinpitelyn hienotunteisesti ohi katsottuun taustaan.

"En minä ole sinun asiakkaasi", toksisen maskuliininen keski-ikäinen boomeri kiisti

(Kuva: Jari Kähkönen) No, on siinä sentään joku osuuskauppa jossain.

YLE:n Miika Koskela teki äsken nettijutun Reilaatireilaatin vuoroesimiehestä kauppapiiriä paikkaamassa rumalla puolella Helsinkiä. Keskustelussa yksi rasitti kriminaalipoliittisella suoltamisellaan ja toisista asiakas -sanaa oli väärinkäytetty. Sainhan minäkin lopulta sanani sanottua, mutta en suinkaan kaikkea.

Kyllä sinä nyt lasautit omille kintuillesi, Timo Vornanen

Virkavapaa poliisi, kansanedustaja Timo Vornanen sulostutti viikonloppua Facebook-päästöllä, joka olisi voinut olla hämmennys-salaliittohypoteesi istumatonta oikeusjuttuaan ennalta tärvelemään. Siitä kuitenkin tuli pelkkä julkkisklikkijuttu nettilehtiin kuin lopulta vahingoittaa vain häntä itseään.

Oman päättämättömyyden johdonmukaisen seuraamisen vaikeus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Joensuussa ilmeni taas vaihteeksi häiriköintiä ja ilkivaltaa koulussa sekä kirjastossa ilta-aikaan. Mikään tapahtuneessa ei yllätä; uutta oli lähinnä röyhkeys, jolla pääsy kohteeseen tekonsa tekemään oli hankittu. Jätän sanomatta missä, koska nimet eli osoitteet ovat merkityksettömiä; ongelmat ovat yleispäteviä.

Louvresta sekä Mellunkylästä

Kiiman ja kateuden laki se on lampaillakin, pohdin istuessani jakkaralla kuullen YLE:n radiouutisista museojohtajan haastattelua ennen teenkeittoa. Louvren vartijat olivat nimittäin mokomankin asiantuntijan – vai sanoisinko vertaisen – arvioimana toimineet oikein. Helsingin Mellunkylässä taas räjähti kaasupulloja.

Oliko Holmström sittenkin enemmän uhri kuin roisto?

Eläkeläinen Kari Holmström, joka tunnettiin myös Securitas Oy:n Suomen pääkonttorin turvallisuuspäällikkönä; munasi itsensä pahasti puoliperseisessä henkilösuojeluoperaatiossa, mutta ei saa siitä syytettä. Johan on tämäkin yksi varsinainen jupakka ollut, jotten rumasti sano.

Allerginen ihmisille? Tavanomainen aikuistaito se on

Moiseen pohdintaan päädyin, kun kuuntelin vaihteeksi Ruben Stillerin juontaman Radio Suomen Pyöreän pöydän, jossa Maija Vilkkumaa – Juha Itkosen kysyttyä suomalaisesta etätyöinnosta – sanoi otsikkoni termin. Niinno; tämähän on perinteisten – onko ihmisihminen vai ei – välistä loputonta jauhamista.

On amatöörin niin jännä, että hyvä kun yönsä malttaa nukkua

Se oli tämä pressis, kun Turvallisuusalan neuvottelukunnan
kameravalvontajaoksen laatima kameravavalvontaopas julkaistiin.
Ei ollut tulossa yleislakia eikä rekisteriäkään valvontakameroista.
Silloinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero piti vastaanottopuhetta.

Niklas Joen nimellä on tuotettu YLE:n nettiin niin tekstiä kuin kuvaakin vaasanseutuisesta laavujen kameravalvonnasta. Se on ihan Englannin meininkiä; jos havaitaan asiattomuuksia, häiriökäyttäytyjälle huudetaan komentoja kaiuttimen kautta. Paitsi että oho eiku. Miten se nyt oikein menikään.

Heitähän tuputtamatta ja olettamatta, sillä et sinä tätä maakuntaa omista

Tiedostan sekä käsitän; luin Itäsuomalaisen kolumnisti Veijo Tuunasen kuvauksen isänsä elämästä. Tämä jätti jopa peltotyöt lähtien tervehtimään ja vaihtamaan kuulumisia, jos näki kulkijan. Se oli silloin ennenwanhaan; kukaan teistä ei elä tuota elämää, joten älkää yrittäkö vedota samoihin sääntöihinkään.

Joidenkin rauhaa ei näemmä saa rikkoa; rikosoikeudellinen suojakin on tehostetumpi

(Kuva: Jari Kähkönen) Se on sitten taas havainne- tai aihekuva, joka esittää vain itseään.

Oikeustietäjää hämmentää; kuinka kunnianloukkaus on yhä rikos Suomessa? Josko MTV:n Rebekka Härkösen tuomionettijuttu Länsi-Uudeltamaalta toisi lisävalaistusta? Sitä ilmeisesti käytetään kaatopykälänä, koska muuten lain puutteet jouduttaisiin tunnustumaan ja edes olevinaan korjaavinaan ne.

No, saivathan ne nyt edes soitettua hätänumeroon

Kun luin kotirauhan rikkomisesta Sanna Antikaisen luona Outokummussa ja Joensuun Karhunmäen ”näyttävästä poliisioperaatiosta”, luulin hetken olevani reaaliaikamaailman sijasta Carelia – villi itä -romaanissa, jota Heikki Turunen ei kirjoittanut. Tämähän on jo ihan silkkaa kertomakirjallisuutta!